Itsenäisyyden symbolit.

"Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille" yhdisti itsenäisyyspäivään nationalismin ja patriotismin elkeitä. Viestinä näyttää olevan se, että isänmaallisuus on yhdistettävissä nationalismiin ja patriotismiin. Yhteys näyttää niin tiukalta, että jos joku poliitikko esittää että muutkin voisivat olla isänmaallisina nähdään näiden oikeistotoimijoiden ääntenkalastelulta.

Isänmaallisuuden symbolit ovat käytössä ja näkyvät varsin erikoisissa merkeissä. Nationalistit ja patriootit ovat tavallaan viime vuosina omineet isänmaallisuuden ja sen symbolit, he eivät vain käytä niitä ahkerasti vaan he liittävät näihin jotain enemmän. He esittävät olevansa "aitoja kunnon" isänmaanihmisiä. Näkemys tiivistyy ajatukseen jostain erityisestä Suomalaisuudesta isolla S:ällä, joka olisi pysyvää.
1: Talvisodassa suomalaisuus näkyy Daavid vs. Goljat -taisteluna. Ja nykypäivässä sillä että joku heiluu moottorisahan kanssa julkisilla paikoilla. (Sahaten jäihin juuttuneelle veneelleen reitin rantaan. Se, että "talvi yllätti" tähän tapaan kertoo toki ennakoinninpuutteesta ja muista vähemmän mairittelevista asioista, mutta tapaustarinassa sisukkuus on enemmän pinnalla kuin typeryys.)

Hieman vastaavanlainen asia on tietysti kirkossakin. Sen puolella kun ollaan yleensä aika rauhallisia ja jätetään kannanotot syrjään. Vain yksi osio, fundamentalistit, tekee moraalikannanottoja, pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti. Kristinuskolle on siksi käynyt hieman sama kuin isänmaallisuudelle. Sen merkit on omittu ja ne näkyvät melko leimautuneenomaisesti katukuvassa. Rivi -isänmaallinen tai/ja keskiverto suomen kansalainen(~suomalainen) suhtautuu yhtä niuhasti natseihin kuin "passiivisen piirin" lempeän linjan kristityt suhtautuvat fundamentalisteihin. Ja he toimivat myös yhtä aktiivisesti näitä vastaan käytännössä (eli eivät).