"I.33" on anonyymin tekijän manuaali. Se on sinällään hyvin tärkeä, koska se on vanha, 1290 -luvulta. Siinä on esitetty vain ja ainoastaan miekan ja bucklerin käyttöä.
1: Tätä kautta se eroaa monista muista manuaaleista. Esimerkiksi myöhempänä aikana tärkeä mestari Talhoffer on kirjoittanut ohjeita hyvin monille eri aseille ja tilanteille. Moniosaamisen sijasta manuaali on siis erikoistunut.
Manuaali on itse asiassa harvinaisen kaunis. Se on tehty pergamentille ja siinä on musteella ja vesiväreillä tehtyjä kuvia.
Kuvissa on munkinkaavuissa olevia taistelijoita. Teksti on latinaksi. Tekstissä kuvataan että osaava on sacerdos (pappi), joka opastaa scholarista/discipulusta(oppilasta). Opetettavassa roolissa mainitaan myös clientulum(asiakas) ja iuvenis(nuorukainen).
Suuressa osassa kuvista on kaksi munkkia, joilla on päälaki ajettu lakjuksi. Yhdessä kuvassa näkyy täysin kalju munkki. Kirjan lopussa on pitkätukkainen Walburgis -hahmo, joka on yleisen tulkinnan mukaan nainen.
1: Koska miekka ja buckler olivat tuohon aikaan hyvin laajasti käytössä : Se oli aatelisten että tavallistenkin ihmisten käytössä. Naishahmon käyttöä on perusteltu sillä, että naisillakin oli lupa joissakin tilanteissa osallistua juridisiin kaksintaisteluihin.
Tekstin ja kuvien sävy kuvaavat selvästi harjoittelutilannetta. Kyseessä ei siis ole manuaali, joka mainostaa taistelutehokkuuttaan lisäämällä kuviin verta ja suolenpätkiä. Harjoittelutilannetta kuvaa myös se, että jos opettava pappi on häviävässä roolissa tai muuten tiukoilla, tekstin sävyt kertovat että hän asettuu tarkoituksellisesti tähän asemaan, pedagogisista syistä. Hän siis häviää jotta toinen saisi harjoitella voittamista.
1: Goren lisääminen on ollut myös yleistä, esimerkiksi Talhofferin tuotannosta löytyy tehokkuuden korostamista irtoraajoilla koristelemisesta lähtien.
Monilla sivuilla on myös signum crucis, neliöristikuvio, joka näyttää uuden sekvenssin aloituspaikan. Ne auttavat manuaalin tekniikoiden lukemisessa. Tosin ne voivat ensikertoja lukien näyttää pelkiltä kuvien viereen laitetuilta töherryksiltä. Niillä on siis merkitys.
Tosin kirjassa on myös tuhruja. Entiset omistajat ovat merkinneet siihen asioita. Esimerkiksi sivulta 12 löytyy kirjan löytäjän nimikirjoitus.
Kirjoittaja ei ole pitänyt kädessään alkuperäistä historiallista manuaalia. Siitä on sen sijaan tehty skannattu ja kirjakaupoissa myytävä versio, jollainen on "Swordschool of Finlandin" kirjahyllyssä. Sitä on tullut kulutettua kenties manuaaleista eniten. Ihan esteettisistäkin syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti