Humen giljotiiniin on suhtauduttu hyvin monella tavalla. On hyvin mielenkiintoista miettiä, että onko kyseessä argumenttivirheestä muistutus vai argumenttivirhe itsessään. Tosiasiaväitteet ja moraaliväitteet erottautuvat toisistaan. Ideana on se, että pelkästään siitä, että jokin asia on totta ja tapahtuu, esimerkiksi luonnontieteissä tai yhteiskuntatieteissä, ei tarkoita että se olisi myös moraalisesti oikein.Ongelman ymmärtäminen onnistuu avoimen kysymyksen argumentin kautta. avoimen kysymyksen argumentista, joka on yksinkertaisesti se, että jos osoittaa, että "X tuottaa mielihyvää -> siis P on hyvä." Avoimeksi jää aina kysymyksiä mallia "Onko hyvä, että X tuottaa mielihyvää?" Tämänlainen tilanne voidaan vetää ikuisuuksiin, jos X selitetään, se synnyttää uuden ongelman. Toisin sanoen jotain todella oletetaan.
Käytännön argumentoinnin tasolla moraaliasiat nousevat esiin ja tilanne on mutkikkaampi. Esimerkiksi jos joku esittää että "Homoseksuaalisuutta on aina ihmisissä, universaalisti, joten se on luonnollista ja se on sallittava" tai viittaamalla tiedettyyn vaikutukseen "Homoseksuaalisuudesta rankaiseminen on pahasta, koska se vähentää ihmiskunnan onnellisuutta" voivat molemmat kannustaa sanonaan "No ought from is."
Pelkkää sanottua tarkastellen molemmissa tehdään se, että pelkistä tosiasioista päätellään arvoja. Eihän päättelyn lopputuloksessa voi olla sellaista mitä ei ole oletuksissakaan. Kuitenkin päätelmät eivät ole virheellisiä, jos tai kun niihin liitetään auttavia lisäoletuksia. Esimerkiksi oletus "oman seksuaalisuuden toteuttaminen on hyvää" korjaa ensimmäisen ja "onnellisuus on hyvästä" toisen argumentin. Koska keskustelussa on mukana aina monia asioita, ei tämänlaisia välttämättä tarvitse erikseen kirjoittaa. Tämänlaiset kannanotot jotka ovat välttämättömiä johtopäätökseen, mutta joita ei ääneen sanota, ovat implisiittisiä oletuksia, piilo -oletuksia. Ne mukaanottaen argumenteista saadaan aivan päteviä. Oletuksista seuraa luontevasti johtopäätös. Siksi se, että suoraan sanoo että ylläolevat lauseet ovat argumenttivirhe, on liian yksioikoinen.
1: Implisiittisiä lisäoletuksia on etenkin arvokeskustelussa mukana käytännössä aina. ; Keskustelu ei tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä ja implisiittisten oletusten olemassaolo on käytännössä ilmiselvää. Jos niitä ei olisi, olisi argumentaatio aina toivottoman pitkää asioiden luettelemista, jossa unohtaisi helposti sen, mistä on kysymys. Kaiken ääneen kirjaaminen on liian kova vaatimus, jotkut asiat ovat ikään kuin "itsestäänselvyyksiä". Kysymys onkin siitä, myönnetäänkö nämä arvolauseet olettamuksiksi vai ei.
Likimain voidaan sanoa, että jos myönnetään että keskustelussa on implisiittisiä oletuksia, joiden mukana päättelykin seisoo, on lausunto OK. Mutta jos kiistetään että kyseessä olisi jonkinlaiset arvo -oletukset, on kyseessä yksinkertaisesti typerä argumentointi.
1: Etiikka ei ole mikään objektiivinen tiede. Siinä missä gravitaatio antaa mitattavan arvon vaikkapa kynälle, ei syanidipillerin epäeettisyyttä voida punnita samalla tavalla objektiivisest.
Asiaa on kierretty materialismilla. Se tekeekin humen giljotiinille ongelman. Jos on vain yksi substanssi, materiaalinen luonto, on ihmisen mieli hieman kuin tietokone, jonka toiminta on fysikaalisia tapahtumia. Näin ihmisen arvomaailma on osa hänen fyysistä olemustaan. Tätä kautta syntyy se, että tosiasioita ja arvoja ei voida erottaa toisistaan. Onkin totta, että ihmisen tiedostamia tosiasioita ei olisi koskaan tiedostettu ilman ihmisten tarpeita, ja ilman näitä tarpeita olisi tuskin arvojakaan. Ne voivat olla esimerkiksi evoluution ohjelmoimia kannattavia toimintamalleja. Sellaisenaan ne ovat tosiasiatietoa.
Kuitenkin tässäkin tehdään eettinen oletus. Eli että se, mikä on ihmisen arvoja on täsmälleen sama asia kuin oikein toimiminen. Kun alkutilana on se, että "luonnollinen joko on oikein tai ei ole oikein tai molempia", on selvää että tässä rakennelmassa itse asiassa oletetaan se, mitä halutaan todistaa. Jos ihmisen halut ovat sama kuin etiikka, ja näin oletetaan, ongelma voidaan kiertää.
1: Mutta samalla moni kuitenkin myöntää että tilanne ei ole näin helppo. Jos lasissa on aspiriinia ja tätä halutaan antaa päänsärkyiselle, on eettinen vastaus kenties toinen kuin jos lasissa on syanidia. Näistä on eri seuraukset, joihin liitetään arvostusasia. Eri ihmiset voivat antaa erilaisia vastauksia esimerkiksi jos aineiden kohteena onkin vaikkapa joku julma hirmuhallitsija.
Implisiittiset lisäoletukset johtavat siihen, että päättely ei ole epälooginen. Mutta tämä ei ole mikään syy siihen, että ratkaisussa olisi jotain, joka kaikkien tulisi ottaa huomioon. Syynä on "garbage in - garbage out" -ilmiö. Jos alkuoletuksista ei ole samaa mieltä, niitä ei hyväksy eikä koko argumentaatio tämän jälkeen paina mitää, koska se on rakennettu kriitikon mielestä epätosille oletuksille.
Humen giljotiinissa olevat argumentit nousevat selvästi esiin yksittäistapauksissa. Humen giljotiinia syytetään usein ja sitä vastustetaan kovasti.
1: Fundamentalistit vastustavat sitä, koska heille Jumala on luonut maailman ja siksi asiat ovat tarkoituksenmukaisia ja eettisiä. Etiikka on näkyvissä luomakunnassa ja on siksi gravitaatiota muistuttava. Tämä tukee sitä, että pahan ongelmaa poisselittäessään he vetoavat maailman pohjimmaiseen hyvyyteen. Eli vaikka asiat olisivat ikäviä, niissä on pohjimmiltaan jotain eettistä. Näkemys ei kuitenkaan sovi kovin hyvin yhteen moniin heidän lausuntoihinsa.
___1.1: Perisyntiajattelussa maailman nähdään olevan monin paikoin turmeltunut. Luonnollisuus muuttaa tämän jälkeen heillä merkitystään. Se ei ole sitä, miten asiat ovat, vaan sitä miten Jumala on sen suunnitellut. Jumalan suunnitelma nähdään eettisenä. Näin luonnollisuus ei olekaan "is", vaan "ought" -tila. Se, onko jokin asia alkuperäisen suunnitelman mukainen vai ei, ei enää näykään gravitaation kaltaisena havaittavana asiana. Se, miten asiat ovat eivät enää kerrokaan miten niiden pitäisi olla. Se, miten asioiden pitäisi olla kertoo alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta nykymaailma on korruptoitunut ja vaikkapa se, että luonnossa ja ihmiskunnassa on universaalisti homoseksuaalisuutta ei tarkoitakaan että tämä olisi tarkoituksenmukaista. Koska luonnollisuus ei enää ole "is" -tila, vaan "ought" -tila.
___1.2: He selittävät että evoluutio ja materialismi ei voi selittää etiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että etiikka ei ole mikään universali itsestäänselvä havaittava asia, vaan jokin joka on osattava tulkita. Jos esimerkiksi luonnonmukainen omatunto on hyvä asia, silloin evoluutio itse asiassa selittää sen. (Mistä päästään kohtaan kaksi, jossa aloitan uuden ja jatkan tätä osioita. Sitä, miten etiikka saadaan liitettyä ja selitettyä uskovaisia vastaavalla tasolla, mutta tässäkin on implisiittisiä taustaoletuksia.)
2: Vasemmistolais -materialistinen perinne syyttää humen giljotiinia kapitalistiseksi. Esimerkiksi "Punavihreä" esittää että se joutaa museoon, ja että se on "porvarillinen". Kuitenkin kun proletaari tunnustaa, että on vallitseva yhteiskuntajärjestys, sen olisi syytä olla myös oikein. Myös kapitalisti voi vedota omaan tahtoonsa asioissa ja kertoa että tämä on oikein, muistuttaa että "arvotkin, ihmisen tarpeista kertovana tietoisuutena, ovat tosiasiatietoa". Kuitenkin porvarien luonnollista ahneutta - joka synnyttää tarpeen - vastaan taistellaan kuin se olisi epäeettistä, vedoten köyhien omiin tarpeisiin. Kysymys muuttuu auktoriteettikysymykseksi : Kenen arvot painavat enemmän kuin toiset.
___2.1: Olennainen kysymys onkin se, että tässä etiikka määritellään ihmisten tunteiksi ja tarpeiksi. On aivan totta, että nämä piirteet voidaan selittää evoluutiolla. Olennainen kysymys on kuitenkin se, onko kyseessä etiikan määritelmä, vai onko etiikka "jotain muutakin". Asia vertautuu siihen, että minä voin määritellä että Jumala pitää kaurahiutaleista siten että määrittelen varpuset Jumalaksi ja sitten kokeilen kuinka innolla ne syövät kaurahiutaleita. Koska määritelmä on monista väärä, he tuskin välittävät tästä. Tämä määritelmä itsessään pitää sisällään kannanottoja, jotka ovat oletuksenvaraisia.
___2.2: Itse asiassa eräs suosittu nihilistinen argumentaatio perustuu siihen, että on vain yksi substanssi. Tässä arvolauseet ovat subjektiivisia keksintöjä. Moraali muuttuu intresseiksi, mielipiteiksi, jotka eroavat toisistaan ja ovat subjektioita. Luonnonmoraalin lisäksi vaihtoehtoina onkin siis myös nihilismi. Emme voi sanoa onko toinen näistä oikein vai väärin, molemmilla on omat, erilaiset, perustelunsa.
Käytännössä ihmiset toimivat siten, että he eivät mieti näitä implisiittisiä oletuksiaan. Näistä ei tiedostuta. Tätä kautta syntyy helposti harhaluuloja siitä, että etiikka on todellakin luonnollinen ja ilmiselvä. Ikään kuin moraali olisi gravitaatio, joka voidaan vain mitata luonnosta ja ottaa talteen. Matkan varrella voidaan vedota tarpeisiin, mutta tällöin ensin piilo -oletetaan että etiikka on tarpeiden täyttymistä. Muutoin kysymys on epäselvä. Se, että kaikki ihmiset pitävät tiettyjä asioita hyvinä "lajinmukaisuuden", "Jumalan antaman omantunnon" tai "evoluution kehittämän lajikohtaisen viisaan strategioinnin" vuoksi ei tarkoita että etiikkaoletuksia ei olisi. Joka tapauksessa oletetaan esimerkiksi että Jumalan antaman omantunnon seuraaminen on eettisesti oikein tai että lajinmukainen käytös on samaa kuin eettinen oikeus. Yksityiskohtien tiedostaminen, niiden tiedostamattomuus tai yksimielisyys on eri asia kuin "oletuksettomuus".
Kuten "avoimen kysymyksen argumentti" näyttää, tämä on itse asiassa suora seuraus logiikasta. Jos joku väittää että etiikka voidaan "vain löytää" ja että kyseessä ei ole määrittely, on itse asiassa tekemässä oikovia kannanottoja. Asiassa on apuoletuksia, ja niiden jääminen implisiittisiksi ja tiedostamattomiksi ei tarkoita että niitä ei olisi. Tätä kautta etiikkakysymys heidän kohdallaan ei ole etiikan perustelua, vaan omiin lähtökohtiin vetoamista. Tälläinen toimii jos haluaa tehdä omista ennakkoluuloistaan faktoja joita ei käsitellä kriittisellä ajatuksella tai kyseenalaisteta. Tälläinen toimii jos oman joukon attribuutioteoriajoukko halutaan nostaa populistiseksi ilmiöksi, tarjoamalla sitä ilmiselvänä faktana jota ei voi kyseenalaistaa. Kysymys on joka tapauksessa kannanotoista ja oletuksista, aksioomista joiden hyväksyminen ei ole mitenkään ilmiselvää, pakotettua tai perusteltua.
Kuvassa junalla kuljetetaan junarataa. Rakennettiin uutta rataa, ja tämmöinen ratkaisu oli jollain tullut mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti