sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Siitä, miten juopot päätyvät väistämättä katuojaan.

Usein, kun ajatellaan mitä luonto tuottaa, lähestytään asiaa luonnonlakien kautta ja sattuman kautta.

Luonnonlakien kohdalla ajatellaan helposti (1) vaivattomasti havaittavaa säännönmukaisuutta, joka tuottaa toistuvia asioita ; Asiat tekevät aina saman asian. Näin käy esimerkiksi, kun tiili tipahtaa pöydältä lattialle tai kun joki virtaa kohti merta tai planeetat kiertävät radallaan. Tälläinen on "näkyvää yksinkertaisuutta". (2) Toisaalta mukaan tulee fraktaaleista ja kaaosteoriasta tutut tilanteet, jossa muutama laki tuottaakin jotain joka näyttää hyvin kompleksiselta, vaikka tosiasiassa se onkin pohjimmiltaan yksinkertaista. Näiltä osin ihminen sekoittaa lain helposti sattumaan, ja hän näkee tälläisen helposti jopa epätodennäköisenä ihmeenä. "Näennäistä kompleksisuutta." (3) Sattuma taas tuottaa helposti kompleksisuutta, jossa ei ole mitään toistuvaa.

Näiden lisäksi voidaan saada vielä yksi muoto. Stuart Kauffmannin näkemys elämän synnystä voisi olla tästä malliesimerkki. Hänen mukaansa elämä ei synny automaattisesti tietyissä olosuhteissa. Sen sijaan hän uskoo että tietyt olosuhteet johtavat itseorganisaatioon, ja näissä olosuhteissa elämän syntyminen olisi melko todennäköistä. Ei siis olisi mitään lakia joka ohjaa väistämättä kohti elämää, mutta se ei silti ole mitään sellaista jossa elämä olisi pelkän sattuman tulos.

Sama asia tapahtuu eliökunnassakin. Keskiarvoa katsoen elämän kompleksisuus näyttää kasvavan. Ajan mittaan syntyy uusia rakenteita. Toki moni eliö on pysynyt rakenteiltaan hyvin samanlaisena pitkiä ajanjaksoja, ja osa elimistä voi kadota. Eliöt voivat siis myös menettää rakenteita. Mutta trendi näyttää olevan, että elämä on muuntunut yksinkertaisesta monimutkaiseen.

Gould lähestyi asiaa sillä logiikalla, että tämä ei kerro mistään universaalista monimutkaistavasta laista. Hän lähti siitä, että ensimmäiset eliöt olivat todennäköisesti hyvin yksinkertaisia. Tätä kautta sillä ei ollut varaa yksinkertaistua, koska koko toiminto loppuisi tähän. Gould korostikin, että elämän yksinkertaisuudella on oltava jokin raja, se on luultavasti kovin yksinkertainen, mutta vaikka se olisi miten yksinkertainen, se on kuitenkin raja. Näin ollen muutokselle voi olla vain yksi suunta. ; Monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen ovat molemmat satunnaiskulkua.

Hän rakensi asiasta selventävän kuvauksen juopon merimiehen kävelystä. Hänen kuvauksessaan juoppo nojaa tiiliseinään ja lähtee haparoimaan satunnaiseen suuntaan. Seinä estää tämän kävelyn tiettyyn suuntaan. Näin ollen ajanhetkenä A Juopon todennäköisyys kulkea seinän suuntaan on sama kuin siitä poispäin. Mutta joskus seinä estää liikkumisen. Tästä seuraa erikoinen lopputulos: Tilastollisesti juopon sijainti on poispäin seinästä. Jos jonkun matkan päässä seinästä on katuoja, juoppo päätyy sinne. Ei siksi, että hän hakeutuisi siihen. Mitä kauemmin aikaa vierähtää, sitä kauempana juoppo on keskimäärin seinästä. Tämä on seuraus yksinkertaisesta todennäköisyyslaskennasta.

Gouldin mukaan eliökunnan kompleksisuuden määrä vertautuu juoppoon. Se on lähtenyt seinän vierestä, joten tottakai eliökunnan keskimääräinen (ja eliökunnsta löytyvä maksimaalinen) kompleksisuus on kasvanut ajan muttaan. Tätä diffuusiota ei pidä kuitenkaan pitää minään kompleksisuuteen hakeutumisena. Se on diffuusiota joka on seurausta satunnaisesta yrittämisestä.
1: Tosin tässä kohden on hyvä huomata, että bakteeritkaan eivät ole mitään "evolutiivisia jäänteitä". Bakteereihin kohdistuu evoluutiota samaan tapaan kuin muihinkin osiin. Siksi esimerkiksi kreationistien suosima "bakteerien yksinkertaisuutta on liioiteltu" -heitot eivät toimi siten kuin on tarkoitettu.

Evoluution kannalta sopeutuminen muuttaa tilannetta hieman. Se tarjoaa tilaa näkemykselle, jossa mukana on ikään kuin seinä, joka sekin liikkuu ajan mittaan kohti katuojaa. Syynä on kilpailu ; Jos kaksi lajia kohtaa ja molemmilla on sama ekologinen lokero, toinen laji karsiutuu. Sopeutuminen ei ole välttämättä samaa kuin kompleksisuuden hakeminen. Joskus parempi sopeutuminen kuitenkin pitää sisällään sen, että on erilaisia ja erilaistuneita rakenteita.
Toki luonnossa mutkikkuutta voisi ottaa myös kvanttifysiikan kautta ; Kvanttitietokoneella on havaittu jännittäviä ominaisuuksia, joilla muutoin mahdottomat laskennalliset ongelmat muuttuvat käsiteltäviksi. Näin esimerkiksi muutoin laskennallisesti erittäin raskaita salauksia voitaisiin murtaa helposti ja esimerkiksi kauppamatkustajan ongelma ratkeaa helposti. Kvanttifysiikka on osa luontoa, mutta siihen liittyy spekulatiivisia piirteitä, eikä se oikein sopinut muutenkaan tähän "klassiseen näkökulmaan" jota tämä juttu muuten edusti.

Ei kommentteja: