Monesti asiat selviävät siten, että ne tulevat esiin. Niistä puhutaan ja tätä kautta niistä tiedostutaan. Tätä kautta vastaus löytyy sitä kautta mitä tiedetään. Joskus taas pitää kiertää mutkan kautta. Tällöin kysymys on siitä, että tiedetään mitä tapahtuu muutoin, ja sitten huomataan että "dataa puuttuu".
Viimeksi mainittu on käynyt Katolisen kirkon kohdalla. Saksassa on huomattu katolisen kirkon tekemää pedofiilien tekojen kätkentää ; Vain 26 pedofiliatapausta on ilmoitettu, mikä on yllättävän vähän. Tämän lisäksi paperitöitä on jätetty paljon tekemättä. Lisäksi eufemismit ovat kukkineet, asiaa on käsitelty kiertoilmauksin jonain muuna. Tälläisestä tilanteesta voi tietysti laskea omat ja aivan perustellut johtopäätökset siitä, että pedofiileja on suojeltu.
Katolisen kirkon kannalta tilanne on tietysti mielenkiintoinen. Sillä kirkko ja muut eettiset järjestöt / sellaisena esiintyvät ovat sellaisia, että niiltä odotetaan paljon. Niissä oleviin epäkohtiin puututaan helpommin kuin muihin asioihin. Etiikka on tavallaan niiden tuote ja palvelu, joten tämän asian relevanttius kuuluukin eräällä tavalla asiaan. Tämä lisää intoa itsesensuuriin. Avoimuus värittää helposti koko toiminnan.
1: Tämä näkyy itse asiassa hyvinkin paljon. B14 muituttaakin tästä paavin natsikorttiviittauksen kohdalla. On nimittäin löydetty nykyisen paavin lapsuuskuvia, joissa hän kuuluu Hitlerjugendiin. Tämän ei pitäisi olla yllätys, kun muistaa että enemmistö hänen ikäisistään ja sen aikaisen asuinmaansa lapsista on kuulunut hitlerjugendiin. Kätkemistapaus tässä tapauksessa tarkoittaisikin sitä, että havaittaisiin että katolisten piispojen lapsuudesta olisi pyyhitty viittaukset aikaan, jolloin hitlerjugend oli suosiossa. Eli asiat olisi piilotettu. Näin näyttäisi että katoliset piispat olisivat olleet vaikkapa edistyksellisiä edelweisspiraten -järjestössä -ilman suoraa merkintää tälläiseen poikkeusjärjestöön kuulumisesta.
Kuitenkin tällä innolla on varjopuoli. Tiedottaminen jätetään helposti tekemättä. Kun pahuus tarttuu, on helppoa "hoitaa asia sisäisesti", jotta paha maine ei tartu koko instituutioon. Se olisi huonoa PR:ää. Samalla moraalittomuusaste kuitenkin muuttuu vahvasti. Itsesensuroivaa tahoa ei voi moittia enää siitä että sen parissa tapahtuu tekoja joita kaikkialla tapahtuu. Sitä voi moittia siitä, että se suojelee ja kätkee näiden tekojen tekijöitä. Se on monta kertaa pahempi asia.
Piilottelun selviäminen se vasta onkin huonoa PR:ää. Sillä peittely on myös kaksinaamainen huijaus. Sellaistakaan ei odottaisi taholta jonka päätuotteena on etiikka, hyvyys ja monet muut asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti