Minulla on sentimentaalista uuscountrya edustavan Lee Ann Womackin CD "I hope you dance." Levyllä viulut ja stilikat soivat "komiasti". Teemat kappaleissa ovat rakkaudessa epäonnistumisessa ja onnistumisessa. Joka toinen kappale on jonkinlainen hilpeä ralli, jossa juhlitaan erosta ylipääsemistä tai valitetaan siitä miten tästä ei tule mitään. Levyn tarkoitus lienee olla sitä perus ruikutusmusiikkia, joka antaa rekkamiehille ja muille miehisille miehille luvan kanavoidan tunteitaan joita he eivät muutoin näytä.Levyn "nimibiisissä" -jonka sanat lukutaitoinen voi tavata internetissä - on vahva teema. Sen alkuosa voidaan nähdä toiveena, jossa aluksi toivotaan muun muassa että "I hope you never lose your sense of wonder. / You get your fill to eat, but always keep that hunger. / May you never take one single breath for granted / God forbid love ever leave you empty handed." Loppuosassa onkin enemmän ohjeistusta siitä, miten tämä tila voidaan saavuttaa. "I hope you never fear those mountains in the distance. / Never settle for the path of least resistance. / Living might mean taking chances. / But they're worth taking." Ja mukana on varoituksen sana siitä, mitä ongelmia tämä reagointitapa voi tuoda mukanaan "Don't let some hell bent heart, leave you bitter. / When you come close to selling out, reconsider." Vastakkaisen, helpon ja aran tien riskeistä taas kertoo kertosäkeen taustakuoro, joka laulaa "Time is a real and constant motion always rolling us along. / Tell me who wants to look back on their youth and wonder were those years have gone." Ja kantrimieskin itkee.
Kappale on kaiken kaikkiaan hyvin siirappinen.
Toinen levyltä tähän nostettava kappale on "Why they call if falling" -jonka lyriikat ovat myös vuotaneet internetin puolelle- joka kertoo rakkauden tunnemaailmasta. Kappaleessa ihmetellään että vaikka rakastumiseen liittyy verbi "pudota" (fall) on se tunteena kuitenkin enemmänkin leijumista. "It's like jumping, it's like leaping, it's like walkin on the ceilin. / It's like floatin, it's like flyin through the air." Totuus selviää, koska parisuhteen loputtua sitä huomaa olevansa itse asiassa syvällä kuopassa. "It's a hole, it's a cave, it's kinda like a grave. / When he tells you that he's found somebody new." Koska sitä ei lennäkään, vaan päätyy syvälle kuoppaan, on rakkauselämä ikään kuin kuopankaivamista. Ja rekkamies tirauttaa kyyneleen ja selittää sen silmään lentäneellä ötökällä.
Tämäkin kappale on hyvin siirappinen.
Tässä on hyvä huomata, että rakkaudessa on mukana voimakas sitoutumisen teema. Sitoutumatta jättäneet voivat joskus jopa tietää parisuhteen arvon, koska pelkäävät sen menettämistä niin kovin että jättävät yrittämättä.
"Nietzsche lyhyesti" -blogi käsittelikin juuri tätä teemaa. Useinhan Nietzscheen liitetään kovia arvoja. Yli -ihmisen riskinotto ja taistelu nähdään kovien arvojen ajamisena. Kuitenkin Nietzsche voidaan nähdä nimen omaan sentimentalismin aatemiehenä.
Nietzschen kannalta on tärkeä huomata hänen suhteensa Schopenhaueriin. Schopenhauerhan oli äksy murjottaja, jonka teemana oli vaikeuksien välttäminen. Tuska oli ikävää ja siksi luopuminen ja askeesi näyttivät tärkeiltä. Tämä yhdistää Schopenhauerin esimerkiksi buddhalaisuuteen. Schopenhauerin elämäntahtokin oli julma. Se haki terveitä, keskivertoja, lapsia ja siksi puolisot sopivat huonosti yhteen. Tätä kautta jopa rakkaus ajoi ihmisiä kohti surua ja onnetonta mieltä.
Nietzschen näkemys on juuri päinvastainen. On yritettävä riskeistä huolimatta ja joskus jopa niiden vuoksi : "Pessimismi on nihilismin esimuoto." Hänen riskejen hakemisensa muistuttaakin tältä osin yllättävän paljon Kierkegaardin uskon hyppyä, jossa johonkin asiaan hypätään ja panostetaan vaikka ei ole varmuutta onko tyhjyydessä mitään ottamassa vastaan. Usein Kierkegaard liitetään tältä osin nimen omaan uskontoon, ja usein vieläpä nimen omaan kristinuskoon. Mutta sama asenne voidaan nähdä vaikkapa parisuhteen hypähtämisessä. Ilmalennon aikana vapaa pudotus johtaa painottomuuden tunteeseen, jolloin voidaan ihmetellä miten "It's like flyin through the air" ja siinä otetaan riski, että herätään kuopan pohjalta ymmärtämässä "why they call it falling."
Tätä kautta on helppoa ymmärtää miksi Nietzschellä on käytössä sellaisia sanapareja kuin "iloinen tiede" ; Kristinuskon perisynti ja Schopenhauer ovat ihmisasenteiltaan pessimistisiä, sellaisia jotka kannustavat ylenmääräiseen varovaisuuteen ja itsesensuuriin. Tätä kautta onkin lähes selvää että Nietzschen liittäminen leimallisesti koviin ja julmiin arvoihin on selkeä väärinymmärrys ja liioittelu. Hän päin vastoin korosti sitä, miten pessimistinen, julma ja kova nimenomaan "se pessimistisempi ja varovaisempi vaihtoehto" on. Tämän tajuaminen on vain niin vaikeaa, että yllättävän moni kristitty syyttää Nietzschen kannattamaa maailmaa nihilistiseksi ja kovaksi. Minä sanon että kovat ja sykkivät arvot in your ass.
Kaikki otsikossa ja tekstissä olevat monitulkintaisuudet ja kaksimielisyydet ovat täysin tarkoituksellisia. Yhteydet todellisiin ihmisiin, henkilöihin ja tapahtumiin eivät nekään ole täysin satunnaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti