Uutisoinnissa kuullaan usein, miten joku geeni on sidottu vaikkapa skitsofreniaan. Puhutaan myös syöpägeeneistä. Tosiasiassa yleensä tällöin löytyy jokin viallinen geeniversio, jolloin oikeasti puhutaan adaptiivisesta geenistä ; Voidaan ajatella että "skitsofreniageenin" normaali versio onkin "skitsofreniasuojageeni". Arkikielessä geenit tuntuvat usein aikaansaavan sairauksia.
Evoluutioteorian kautta geenit ovat enemmänkin adaptaatioita, joten ne eivät itse asiassa ole olemassa sairauksien vuoksi. Evoluutioteorian mukaan geenit eivät ole yleisiä aikaansaadakseen sairauksia. Sairaus tulee, jos jokin toimiva geeni menee rikki. Vastaava ajattelutapa on itse asiassa myös kreationismissa. Heille aluksi oli täydellinen perimä, joka on sittemmin rappeutunut.
Luonnossa asiat ovat vielä vaikeampia. Luonnossa tunnetaan useita letaaligeenejä, kuoleman aikaansaavia geenejä. Ne ovat yleensä sellaisia, että ne vaativat sen, että sama geeniversio on molemmissa vastinkromosomeissa. Letaaligeenit, jotka aikaansaavat kuoleman yksin eivät tietysti yleisty, vaan katoavat heti. (Muuta vaihtoehtoa ei ole.) Kuolema on siis näihin geeneihin liittyvä resessiivinen ominaisuus. Näiden yleistymisessä on kaksi puolta.
1: Neutraaliteorian korostama puoli, jossa tämänlainen geeni ei hyödytä yksin ollessaan, mutta se yleistyy geneettisen ajatumisen seurauksena. Koska populaatiossa pitää olla aika paljon näitä geenejä, jotta kovin moni populaatiossa siihen kuolisi, ei siihen liity juurikaan karsintaa. Näin geeni pääsee yleistymään hyvinkin suureen osaan populaatiota ennen kuin se alkaa näkymään.
2: Adaptationismin korostama puoli, joka korostaa sitä että adaptaatio on lyhytjänteistä. Tämä muistuttaa että adaptaatio ei ole "pelkkää hyötyä" vaan se on "hyöty-haitta" -tilanteen lopputulos. Esimerkiksi sirppisoluanemia suojaa malarialta, ja vaikka siitä onkin ikäviä vaikutuksia malaria on sen verran yleinen tietyissä osissa maailmaa, että on ymmärrettävää että sitä esiintyy paljon juuri tietyltä alueelta peräisin olevilta ihmis/kansanryhmiltä. Toinen, kenties argumentatiivisesti selvempi ja dramaattisempi versio - mutta myös vähemmän käytetty malliesimerkki - on kystisen fibroosin synty. Lavantaudin aiheuttava bakteeri nappaa CTFR -geenin kulkuväyläkseen ja se tarttuu tätä kautta. Muuntunut geeniversio suojaa vahvasti lavantaudilta. Mutta jos tämän geenin saa molempiin vastinkromosomeihin, on seurauksena kystinen fibroosi ; Eli tuloksena on vaikea keuhkoihin ja suolistoon vaikuttava sairaus. Tässä adaptaatio on sidottu geenin määrään populaatiossa sekä lavantaudin yleisyyteen. Jos CTFR -geenin lavantaudilta suojaava versio on alueella harvinainen ja lavantautia esiintyy usein, on ilmiselvää että geeni yleistyy. Jos sitä on paljon, on seurauksena monta vakavasti sairastunutta, ja geeniin kohdistuu karsintaa.
Kuitenkin geenit tupataan näkemään tosi vahvasti "hyvinä" tai "huonoina". Niiden hyödyllisyys on kuitenkin paljon mutkikkaampi asia. Kreationismi, vaikka uskookin geenejen toimivuuteen "alussa" on helppo lähteä haittojen ylikritisoinnin tielle, koska ne kuvaavat geenin viallisuutta, joka taas heidän mielessään todistaa rappeutumisen. Sirppisoluanemian (koska se on klassinen lukionkirjojen evoluutioesimerkki) haitta nähdään tätä kautta helposti kritiikkinä koko geenin adaptiivisuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti