Työ tyhmentää.

Taloussanomat uutisoi töistä, joiden on huomattu aikaansaavan ongelmia ajattelussa.

Aiheena ei ole se, että joku Diplomi-Insinööri epäonnistuu työssään ja menee tämän jälkeen kellariin ja yrittää tehdä itsestään kuuluisan kehittämällä Kaiken Teorian, joka osoittaa että Einstein, Newton ja Galilei olivat väärässä ja että topologia, astrofysiikka ja geologia ovat väärässä. Väärässä väärässä väärässä.

Sen sijaan otettiin esiin yleisempiä asioita. Tietynlaisia töitä tekevät saavat muistikatkoksia.

Esiin nostettiin vanha näkemys, jonka mukaan toistava, mekaaninen ja tylsä työ tyhmentää. Työ tekee tekijästään kaltaisensa. Näkemyksen mukaan samaa toistava ihminen ei käytä aivojaan, ja tyhmentyy. Aivot ovat tätä kautta ikään kuin lihakset joiden rasittaminen pitää ne toiminnassa ja käyttämättömyys rapistaa ne. Kuitenkin työyhteisöissä voi olla muutakin kuin työ, kuten kommunikaatoita työkavereiden kanssa.
1: Itse olen tosin huomannut myös, että rutiini voi olla vapauttavaa. Ajattelu vapautuu muuhun. Tämä ei tietysti toimi sellaisissa oloissa, jossa virheenteko on vaarallista tai työ vaikeaa. Raskaan työn jälkeen ajattelu voi sen sijaan olla vaikeaa, koska sen jälkeen väsyttää. Työnteko on myös aikaa, jona et ole kirjastossa, joten työväestön ja kirjastolorvailijoiden välille voi syntyä kuilua. Työ ei tällöin kuitenkaan ole varsinainen syy, vaan ajankäyttö.

Uusi ongelma on työ, jossa pitää koko ajan muistaa erilaisia asioita. On lyhytaikaista kuormitusta, jossa on muistettava liikaa ja tämä johtaa muistivaikeuksiin. Työpaikan systeemin muuttuminen lisää kuormitusta. On opittava systeemeitä ja niiden päivityksiä, ja tässäkin tulee mukana valtava määrä informaatiota. Ongelmia tulee myös, jos on paljon vastuuta, mutta vain vähän valtaa vaikuttaa asioihin - kuten "johdon ja työläisen välissä olevalla pikkupomolla" on usein tilanne.

Ongelmien kantaminen yksin kuormittaa. Kontaktit ovat tietokoneella, eivätkä ne kata normaalia kanssakäymistä, kuten sanatonta viestintää. Eikä niissä ole samanlaista kevyttä höpöstelyä kuin kasvokkain kohtaamisessa. Tilannetta pahentaa, jos kontakteja varten pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Kontakteja voi olla eri aikavyöhykkeillä, joka aikaansaa päivärytmin vaikeuksia, ja eri kulttuuripiiri lisää oikean käyttäytymisen ja kenties toisen kielen käyttämisen mukanaan tuomia vaatimuksia, jotka on nekin osattava hoitaa. Lisäksi viestien luonne on muuttunut. Ennen esimerkiksi johtajan neuvontaan oli varautumisaikaa. Nykyisin varautumisaikaa ei ole. Ja viesti voi olla hyvinkin negatiivinen, erottamiseen liittyvä.

Ihmekkö sitä, jos joku ajautuu autotalliinsa ja huutaa miten joku on väärässä!