"Paahtoleipä" -blogissa oli pari vuotta sitten kommentoitu arvomaailmojen muutokseen. Tapio Puolimatka esitti tuolloin, että nykyinen kulttuuri on johtanut tekniseen kehittymiseen, mutta eettistä kehityksen hän kyseenalaisti.1: Tämä ajatus on sittemmin tullut tutuksi sellaisessa versiossa, jossa Puolimatka selittää että materialistinen maailmankuva ei johda tieteelliseen kehitykseen koska muun muassa arvomaailmalta puuttuu pohja. Hän on siis itse asiassa alkanut rivien välistä korostamaan teknisenkin kehityksen väliaikaisuutta. Että muutos tässäkin on mahdollisesti huononemaan päin, tekniikka kuten muukin tiede ei edisty.
"Paahtoleivässä" nousi esiin se, että maailman voi nähdä selvästi eettisyyden kehittymisenä. Isot linjat korostavat maailman eettistymistä. Noitia ei poltella ja lapsikuolleisuus on pientä. Isot linjat näyttävät hyvää. Pienissäkin linoissa avioero on parempi kuin entinen parisuhdehelvetti. Muutenkin ihmisillä on vapauksia ja elämän laatu on parempaa. "Paahtoleivän" kommentointi viittasi Maslown tarvehierarkiaan ja muistuttaa että hyvinvointia tarvitaan että aikaa jää miettiä korkeampia asioita.
Hyvinvointiteema nousi niinkin pitkälle, että "helppohan täällä ylihyvinvointi yhteiskunnassamme on väittää olevansa suoraselkäinen" ... "Exactly", etiikka muuttuu helpommaksi. On helppoa olla varastamatta kun ei ole nälkä. Uskon että tässä asiassa on perää. Nykyään ihmisillä on vapaa -aikaa ja niin hyvät olot, että meillä on aikaa miettiä moraaliasioita. Tätä kautta siinä missä ennen lukutaito kinkereillä oli saavutus, nykyään on aatteiden vaatimustaso "ihan toisella tasolla". Moni puhuu hengellisyyden kuolemasta, mutta uskoisin että nykyisin ihmiset osaavat asioita enemmän kuin koskaan.
Moraalin kehittymisen arviointi on kuitenkin hyvin vaikeaa. Kysymys on hyvinkin suuresti moraalin mittareista. Selvästi nyky -yhteiskunnassa ei olla nihilistisiä ; Joillain asioilla on väliä. Homoparisuhteisiin suhtaudutaan tiukasti puolesta ja vastaan, joten selvästi tässä kohden on kaksi vastakkaista moraalikannanottoa jossa kumpikin puoli on "vakavasti mukana". Se, mikä on toisen mielestä moraalin romahdusta ja rappiota on toisen mielestä edistystä.
Hyvin usein asiaa lähestytään konservativismin kautta. Silloin keskitytään siihen, onko tapahtunut muutosta, vai ollaanko pysyvässä tilassa. Moni näkee ihanteena vallitsevat arvot, he haluavat säilyttää ne. Poikkeaminen on heille rappeutumista, asioista luopumista. Heille kyseessä on vallastapoistuminen.
Nykyisin ateismi saa kovasti vastustusta, koska nykytilassa kristillisyys on ollut valviten vallassa ; Moniarvoisuus ja eri maailmankuvien diskurssi on kova paikka monille kristityille. Parhain asema on kristityillä. Monet uskovat näkevät jopa että suomessa on kristilliset arvot, ja niistä poikkeaminen olisi antisuomalaisuutta. Ja toki juutalaisetkin hyväksytään. Muslimit ja ateistit ovat maahantulijoita. Kysymys ei siis ole siitä että ateistit tai muslimit eivät osaisi vetää hernettä nenäänsä, mutta heidän asemansa ei vaadi vastaavaa vallasta luopumista. He voivat vain voittaa. Kun lähtötila on pieni, kompromissikin tarkoittaa lisää vaikutusvaltaa.
Tätä kautta uudistamisen ja vanhassa pysymisen teema on itse asiassa hieman vääristävä. Jokaisella on oma maailmankuva, ja näistä taistellaan. Esimerkiksi minä näen että maailma on muuttunut paremmaksi, koska homoseksuaalejen, naisten tasa -arvon, avoliiton ja muiden asioiden tilat ovat kohentuneet ja ideologinen ylivalta on sirpaloitunut useamman tahon pariin. Jollekulle toiselle tämä on romahdus, luopuminen siitä omasta "objektiivisesta moraalista". He näkevät että moraali lakkaa tätä kautta olemasta, että ihmiset olisivat tämän jälkeen yhtä kuin moraalittomia.
He eivät huomaa, että tilalle on itse asiassa tullut "monta objektiivista moraalia"; Jokaisella on näkemys etiikasta, ja tosiasiassa ne voidaan kokea hyvin vahvasti oikeina. Kristitty objektiivinen moraali joutuu tätä kautta kilpailemaan islamistisen objektiivisen moraalin "ja muiden vastaavien" kanssa. Ne kaikki uskovat olevansa niitä oikeita.
"Kuvainraastaja" -blogissa kirjoitettiin tästä tuoreesti. Otsikkona oli "Minulla on kaikista parhaat mielipiteet". Siellä esitetään että jokaisella ryhmällä on oltava edustajansa ja ääni. Jos joku kannattaa on siitä voida sanoa. Ja jos joku ei tästä tykkää, on siitäkin voitava sanoa. Omat mielipiteet saa ja pitääkin pitää tässä mukana. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että pitäisi vain hymistellä ja sallia kaikki. Sananvapauteen toki vedotaan usein siten että "ette saa moittia, hiljentää tai vastustaa minua koska se on sensuuria". Oikeus mielipiteeseen ei tarkoita sitä että mielipiteen vastustamismielipiteeseen ei olisi oikeutta. Lopputulos syntyy diskurssina.
Demokratiamylly liitettynä tähän johtaakin siihen, että enemmistö kokee että moraali on ollut viime aikoina kohentumaan päin. Vähemmistö saa sanoa mielipiteensä ja se voi kokea että moraali menee takapakkia. Mutta näkemys sentään tiedetään ja sen kannattamisen määrästäkin on käsitys.
Kuvassa Kolmen sepän patsas. Alasimella oleva moderni esine saa miettimään onko tekniikassa kyseessä "Sammon taontaa", vai voatko vanhaa edustavat moukarimiehet vasaroineen tuhoamistyössä, eli onko vasaroinnissa modernin kritiikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti