On oikeastaan varsin mielenkiintoista seurata uusateistien ja uskovaisten keskustelua. Syy on erikoinen. Argumentaatiossa on molemmin puolin vakavia virheitä. Mutta tämä ei ole vielä aivan kaikki.Perusteluista ja tieteellisyydestä.
Mutkikkuutta selittämään lienee hyvä ottaa Alister McGrathin "The Dawkins Delusion". Siinä hän kritisoi Dawkinsin "God Delusion" -kirjaa.
Dawkins ottaa esiin teologisen kiistan kolminaisuuden luonteesta. Dawkins moittii sitä, kuinka keskustellaan siitä onko Jeesus samaa substanssia kuin Jumala. Dawkins ihmettelee, että mitä tämä olemus oikein on. Ja kertoo että kolminaisuus onkin epämääräinen ja tyhjä käsite.
McGrath muistuttaa siitä että Dawkinsin mainitsema teologinen kiista on käyty kreikkalaisen dogmatiikan sääntöjen mukaan. Kolminaisuuden käsittely on tässä säännöin hänen mukaansa virheetöntä. Filosofien ja teologien työskentely oli tarkkaa eikä kolminaisuusoppi ole siksi järjetön tai epärationaalinen vaan johdonmukainen ja järkevä. Se on vain epäintuitiivinen, arkijärjenvastainen. Teologit osasivat Aristoteleensa ja Platoninsa ja olivat sivistyneitä ja taitavia näissä työkaluissa. Ajankuvan mukaisesti tämä kolminaisuuskiista oli supertiedettä.
Ohi tässä kohden taitaa mennä se, että sisäinen koherenttius ei juurikaan Dawkinsia kiinnosta. Hän muistuttaa kolminaisuutta tyhjyydestä. Se ei ole ennusvoimainen, selitysvoimainen, eikä sitä tutkita. Ei ole mitään tapaa selvittää onko kolminaisuus oikeaan osuva. Siitä voidaan tehdä älyllistä akrobatiaa, mutta tällä akrobatialla ei ole mitään perusteluvoimaa. Kolminaisuusoppi ei perustele, vaan vetoaa. Tähän pystyy kun rakentaa petitio principii -rakenteen. Tälläinen on kuitenkin varsin epävakuuttavaa, koska siinä pohjimmiltaan oletetaan rakennelma. Dawkinsin silmiin tälläinen on "liian abstraktia" ollakseen vakavasti otettavaa.
McGrath tuo kuitenkin selvästi esiin sen, että Dawkinsin teologian tiedot ovat kovin pienet. Dawkinsin esittelemät teologianäkemykset ovat karrikatyyrisiä ja yksinkertaistettuja. Nämä tietysti johtavat tietynasteiseen olkiukottamiseen. Tässä kohden on itse asiassa hyvä muistaa, mitä Dawkins on itse ajanut. Hän on korostanut, että teologit irrelevantisoivat keskustelukenttää ; Teologian hienostuneisuus ei juurikaan kosketa arkiuskoa. Arkiuskovaisia ei kuitenkaan moitita vääräuskoisiksi jos he uskovat johonkin Dawkinsin karrikatyyrin tapaiseen. - Itse asiassa Dawkinsin karrikatyyrit ovat jopa hyvin levinneitä normaaliuskovaisten parissa. En usko että hän on keksinyt yhtään niistä päästään. Ne ovat kaikki tulleet hänelle vastaan "elävässä elämässä". Dawkins on jopa vitsaillut, että jos kirja kertoisi syvällisestä teologiasta, se ei olisi suosittu. Suosioon pääsee vain tietyillä keinoin ja häen tavoitteenaan on tuoda ateisteille tilaa yhteiskunnassa. Dawkins ei siis valehtele osaamistasostaan.
Kuitenkin esimerkiksi yllä olevasta on se, että McGrath selvästi tarttuu lillukanvarsiin. Uudistettu koherenssiselvitys ei korjannut sitä tilaa, josta Dawkins syyttää. Kolminaisuusoppi voi silti olla tutkimusohjelma ilman tutkimuskohdetta. Eikä ole mitään keinoa jolla erilaisten "koherenttien tulkintojen" paremmuudesta voidaan selvittäytyä. Ei ole mitään tietoa kolminaisuyudesta. On vain vakaumus, jonka ympärillä käydään turhaa intellektuellia kärrynpyöräilyä. Logiikan suhde todellisuuteen jää selvittämättä ja tätä kautta koko kolminaisuus jää ontoksi. Dawkinsin mukaan kolminaisuusoppi on McGrathin huomion myönnön / oman epätarkkuuden tunnustamisen jälkeen vanhoillista ja vanhaksi ja huonoksi paljastunutta ajattelua, jos kristillinen superitiede olisi tälläistä, niin sen pahempi kristinuskolle.
Tässä mielessä McGrathille tekisi mieli muistuttaa jotain.
Etiikasta.
Etiikkapuolella tilanne näyttää olevan yleensä päinvastainen. Esimerkiksi voisi ottaa Dawkinsin kommentoinnin perisynnistä. Teksti vaikuttaa ainakin minulle koomiselta. Syynä on se, että siinä ei ole oikein mitään koherenttia. Se vain enimmäkseen vihaista tekstiä, jossa itse asiassa eksplisiittisesti rinnastetaan tilanne niin, että katolilaisuus on pahempaa kuin antisemitismi. Muutoin siinä ei ole koherenttia perustelukenttää.
Selväksi käy se, että Dawkinsille kristillisyys, etenkin katolisuus on pahaa, koska katolinen kirkko on tehnyt todella pahoja asioita. Tämä on aivan täysin vastaavaa argumentointia, mitä tieteen puolella tulee uskovaisten puolella vastaan. Newton oli viisas ja tieteellinen ja kristitty joten kristillisyys on viisasta ja tieteellistä.
Oikeastihan katolisuus on kuten ihmiset ja yhteisöt ylipäätään. Sekä hyviä että pahoja. Katoliset tuovat yhtä puolta, Dawkins toista. Ja molemmat ovat omilta puoliltaan oikeassa ja kokonaisuuden kannalta totaalisen väärässä. Tässä voisi auttaa muistutus "Ihminen on kuin kananpaska. Toiselta puolelta musta. Ja toiselta puolelta valkoinen." ~ Dawkins syyllistyy cherry pickingiin valikoidessaan aineiston näin kovalla kädellä ja lopputuloksena on katolisen kirkon demonisointi.
Dawkinsin etiikka onkin ylipäätään lähinnä melodramaattista tunteenpurkautumista. Syntyy syyttelytilanne, joka tuntuu lukijasta turhalta ja ärsyttävältäkin. Etiikka -argumentointiensa puolella Dawkinsilta puuttuu melkoisen usein panostus. Dawkinsin etiikka koostuu lähinnä kasasta väitteitä. Eli hän vetoaa, ei perustele.
Tässä mielessä Dawkinsille tekisi mieli muistuttaa jotain.
Kuvassa on Tuusulassa oleva historiallinen museoitu kirkkovene. Olkoon se symbolina. Se, että sillä on tälläisessä konkreettisessa muodossaan joku muukin teema, olkoon turha virhe.
4 kommenttia:
En tiedä, kuinka paljon Alister McGrathissa vaikuttaa myös hänen luonnontieteellinen taustakoulutuksensa. Jotain sen täytyy merkitä myös ajattelumalleissa ja tutkimusmenetelmisssä. Onhan hän sentään varsin kunnia-arvoisen Oxfordin yliopiston biofyysikan tohtori. Britanniassa myös yleisesti tieteenfilosofia ja tieteenteoria kuuluvat peruskoulutukseen toisin kuin meillä täällä Suomessa.
Näytät muistaakseni itsekin josain miettineen monen luonnontieteilijän ja matemaatikon positiivista suhdetta uskoon. Kun en enää osa itse sitä ihmetellä, on vaikea ymmärtää, miksi muut ihmettelevät...
McGrathin luonnontieteenkoulutus näyttää vaikuttavan hänen evoluutiokäsityksessään (jonka fundikset, joille hän on sankari koska he vihaavat Dawkinsia joka on heistä "ateismin keulakuva, unohtavat aina ja ikuisesti mainita.)
Koulutuksesta huolimatta herra kykenee tässä blogissa mainittuihin ihmeellisyyksiin. Ei tarvitse olla tieteenfilosofian tohtori huomatakseen hänen asian puolustuksensa sivuraideargumentiksi. Siihen riittänee lukiolaisen ymmärrys.
On toisaalta erikoista jos miehen titteli antaisi auktoriteetin myötä luvan tehdä virheitä. Hänen virheensä pitäisi päin vastoin olla huolestuttavampia kuin tavallisen ihmisen.
PS: Itse en ihmettele miksi monet matemaatikot ovat uskovaisia. Ja toiset ateisteja. Olen sen sijaan ihmetellyt sitä, miksi tutkimukset näyttävät että kreationistit ovat yllättävän usein insinöörejä. Ei luonnontieteilijöitä.
Palaan vielä tänne. Ihmettelemme ilmeisesti vähän eri asioita.
Minulle insinöörit ovat ihmisiä, joiden ammattitaito kohdistuu siihen, että he osaavat mallintaa ja tuotteistaa halutun laitteen.
Tarvittavista laskutoimituksista
ylimääräiset tarpeettomat desimaalit katkotaan pois, mutta laite toimii silti tarvittavalla tarkkuudella. Oletan, että heille on helpointa ymmärtää toimiva systeemi ja lähteä siitä käsin eteenpäin -mallintamaan sitä.
Jo aikoinaan scientologit kohdistivat toimintansa insinööreihin. Tämä kuuluisa Koivuniemen porukka myös kiehtoi samantyyppistä joukkoa.
Insinöörille tuote on OK kun se on valmis. Sitä toki voi parannella, muta tärkeää on, että tuote toimii. Luonnontieteilijä näkee, että aina löytyy lisää selitettävää ja selvitettävää...
Tietysti tämäkin on vain yleistystä, mutta sama juttu pätee kaikkiin teorioihin...
Niin, ja on vain määrittelykysymys, mikä kullekin on pääraide ja mikä sivuraide.
Sivuraiteen merkitys ei ole mikään maailmankuvakysymys tässä blogauksessa esillä olevissa tapauksissa. Dawkins-McGrath -tilanteessa on kysymys "kaksisuuntaisesta straw man -argumentaatiosta" Dawkins kieltämättä argumentoi kolminaisuuden väärin. Mutta McGrath ei taas huomaa että Dawkinsin pääargumentti toimii vaikka siinä oli virhe. Hän löysi virheen argumentista, mutta argumentin idea ei kumoutunut.
Jostakusta kolminaisuuden yksityiskohdat ovat keskeisiä teologisia asioita. Tottakai.
Dawkinsin argumenttina on se, että kolminaisuuksia ja muita käsitellään tavoilla joissa mielipide ja totuus sekoittuvat ja joita esitetään kuitenkin ikään kuin asian todistuksina jotka tekevät asioista ikään kuin paremmin olemassaolevia. McGrath ei tähän pääargumenttiin edes koskenut.
Lillukanvarsiin voi aivan oikeasti kompastua. Olkiukottaminen ja toisen argumentin sisällön ohittaminen yksityiskohtien edestä ei ole mielipidekysymys.
Lähetä kommentti