Vastarannankiiskinkin edessä.

"Time passes in moments. Moments which, rushing past, define the path of a life, just as surely as they lead towards its end. How rarely do we stop to examine that path, to see the reasons why all things happen? To consider whether the path we take in life is our own making, or simply one into which we drift with eyes closed? But what if we could stop, pause to take stock of each precious moment before it passes? Might we then see the endless forks in the road that have shaped a life? And, seeing those choices, choose another path?"
(X Files, "all things")

Valta on hyvin tärkeä käsite. Voidaan jopa sanoa että ne filosofit, jotka eivät keskitä voimiaan siihen että puhuvat totuusarvosta ja argumentaatiosta, alkavat puhumaan intresseistä, sekä näkyvistä että piilotetuista valtapeleistä.

Valtaa voidaan miettiä yhteistyön varaan rakentuneena ilmiönä:
1: Elias Canettin "Joukko ja valta" esittänyt että vallan perustassa on joukko; Joukko pyrkii aina kasvamaan, saamaan uusia jäseniä. Joukon sisällä ollaan tiiviitä ja samanarvoisia, kun taas ulkopuolisia kohdellaan alempiarvoisena. Ja joukolla on suunta, jotain aktiivista toimintaa : Joukon toimintaa ohjaa nykytila, jokin toivottu ja haluttu tavoitetila, ja siihen liittyy aina valvonta ja erilaisuuden tuhohalu. Cannettin mukaan väkivalta piilottelee kaiken vallan takana.

Toisaalta valta voidaan ottaa sekä ryhmän että yksilön asiaksi:
1: Paloheimo on keskittynyt siihen että valta tarkoittaa sitä että (1) voi muuttaa asenteita oman näkemyksensä kaltaiseiksi (2) kykenee murtamaan vastustusta, (3) rajoittamaan toimintavaihtoehtoja niin että vallan haltijan haluamat toiminnat jäävät jäljelle kun muita kielletään. (4) Äärimmmillään valta muuttuu itsestäänselvyydeksi, se on muuttunut vallantekijän oikeudeksi ja totteleminen on velvollisuus.
2: Ylikoski ottanut perustalle Max Weberin näkemykseen jossa valta tarkoittaa kaikkia mahdollisuutta saada oma tahto läpi. Tässä korostuu se, miten tahto saadaan läpi vastarinnankin edessä. Ylikoski ei sido tätä suoraan väkivaltaan, hänelle vallassa on aivan yksi ja sama, mille tahdon läpisaaminen perustuu. Ylikoskelle vallankäytön muotoja ovat voimankäyttö, manipulointi, pakottaminen, palkitseminen, lakiin sidottu auktoriteetti, ammattitaitoon sidottu auktoriteetti, henkilökohtainen auktoriteetti. Ja hieman yllättävänä elementtinä myös rationaalinen argumentaatio.

Omia mielteitä.

"Though I care a lot, / You don’t believe it’s true, do you? / So, the answer’s not given before you start to try. / Almost seems to late to turn, / What to do if I'm to learn?"
(Clannad, "Almost Seems")

Pidän ehdottoman oikeana siitä että määritelmissä valta sidotaan valintojen tekemiseen ja eri toimintatapojen sallimisen rajoittamiseen. Valtaatekevä saa tehdä valinnan, jopa sen mitkä ovat valintatilanteita. Ja valtaa käytetään yli toisen, jos toisenkin puolesta päästään valitsemaan. Näin voidaan jopa esittää että vallankäytössä valinnan perustalla on tätä kautta tavallaan aina valtaakäyttävän intressit. Eksistentialismin ystäville vastuu ja vapaus tulevat tässä ikään kuin kaupantekijäisinä.

Mielestäni yllä olevissa keskitytään kuitenkin ensisijaisesti vallan suuruuteen : Kanssakäymisessä ajatellaan ikään kuin olevan se, jolla on valta ja se jolla ei ole. On voittaja ja häviäjä, ja vain voittaja käyttää voimaa. Minulle ajatus on hyvin vieras. Se näyttää minulle samalta, kuin jos miekkailussa olisi kaksintaistelu ja väittäisi että vain voittaja on miekkaillut. (Esimerkki itse asiassa on vallankäyttöä lähes millä tahansa mittapuulla.)

Yleisenä karkeistuksena valtaakäyttäjällä on halu, intentio. Ja valtapeliä on se, että saa vallankäytön kohteen toimimaan tällä tavalla.

Minulle valta taas on enemmän juuri sitä pyrkimystä vaikuttaa maailmaan ja muihin ihmisiin. Toisin sanoen siinä missä mainitut valtanäkemykset katsovat onnistumiseen, minä katson asenteeseen, pyrintöön. Minulle hävinnytkin miekkamies on miekkaillut. Tätä voisi kuvata helpolla esimerkillä koulumaailmasta : Kouluissa on uskontoa, joka määrätään oppilaalle vanhempien vakaumuksen perusteella. Ateistit eivät pidä tästä. Etenkin teiniateistit ovat tämän asian suhteen yllättävänkin tiukkoja. Tässä mielessä uskonnonopetus on yllä olevassa määritelmässä ehdottomasti valtapeliä. Mutta kuvitellaan että vapaa -ajattelijat haluaisivat pakollisen ateismin kouluaineeksi. Heillä ei olisi mahtia tehdä tätä, mutta se ei estäisi heitä kirjoittelemasta yleisöosastoihin eikä heidän halujaan tehdä asiaa. Yllä olevassa tämä ei olisi valtapeliä, koska "he eivät vaan osaa".

Minun näkemyksessäni yksilön mielipiteelläkin on valtaa. Yksistään jo sen vuoksi, että jos manipulointi on vallankäytön menetelmä - ja miksi ei olisi - ei osaamattomalle ja tyhmälle manipuloijalle pidä antaa mitään armahdusta. Valtapeli on ehkä huonoa, mutta se on silti valtapeliä.

Olen nähnyt intentiopohjaiselle jaotukselleni tarvetta:
1: Marttyyripuheella saadaan helposti glorifioitua oma näkemys. Kriitikot tuomitaan valtaa käyttäviksi julmureiksi, jolloin omaan näkemykseen kohdistettu kritiikki nihiloidaan ; Kritiikki "ennustetaan ja tyhjäksi tehdään" sillä, että "heillä on intressi vastustaa". Näin kaikki kritiikki voidaan ohittaa valtapyrintänä, ja tässä sivussa asiasta tehdään kritiikki -immuuni. Tällöin säälin hakeminen on emotionaalinen koukku, joka kuuluu manipuloinnin joukkoon.
2: Yleensä ottaen keskiössä on se, miten perustellusti ja hyvin henkilö sanoo eikä se, mikä hän on tai mitä hän edustaa. Tätä kautta esimerkiksi yksilön kannattaman ideologian koko tai näkyvyys ei saa minusta olla mikään ratkaiseva elementti, ei asian puolustamisessa eikä sen vastustamisessa. Suosittu ei ole samaa kuin paha. Eikä marginaalinen suinkaan tarkoita samaa kuin puolustettava.
3: Valtasuhteet ovat usein vaikeaselkoisia. Esimerkiksi kreationistit kertovat usein kuinka tiedeyhteisö ei hyväksy heitä. Kuitenkin fundamentalistien parissa evoluutikko ei saa todistelujaan läpi yhtään sen helpommin. Kun tilanteet lisäksi muuttuvat historian aikana - vähemmistöisestä ajattelutavasta on ajan mittaan tullut enemmistön tapa, kuten esimerkiksi modernismin kohdalla on käynyt - on "valtaa tekevä" liian kontekstisidonnainen ja epämääräinen.
4: Voidaan jopa ajatella että valtapuheissa ei määritellä itse asiaa, valtaa, ollenkaan. Sehän vaan tarkastelee määriä. Se on hieman samaa kuin määrittelisi voin kertomalla sinänsä valaisevasti miten vaa -alla ja desilitran mitalla voidaan selvittää kenellä on enemmän voita. Määritelmä joka ei määrittele asiaa itseään ei ole "hyvä määritelmä".

Mielenkiintoinen huomio Weberin lakikäytännöstä on tietysti se, että se ei välttämättä tarkoita samaa kuin epäeettisyys. Vaikka valtaa käytetäänkin sellaisessa muodossa : Jos joku käyttää valtaa tämän ajatellaan ikään kuin tekevän henkistä - tai peräti fyysistä - väkivaltaa. Se, että jollakulla on intressi ja kanssakäymistä - tai jopa peräti poliittista aktiivisuutta - ei sekään tietenkään tarkoita että asia olisi paha.