(Markus Kajo, "Kettusen paluu: Ihmisen käsikirja")
"X -filesissä" on jakso nimeltä "Arcadia". Siinä kuvataan kaupunkiyhteisöä, joka on hyvin siisti. Kaikki on esteettisesti miellyttävää ja alueen sääntökirja kieltää kaiken mauttoman, kuten pinkit puutarhakoristeet, koripallotelineet ja muut vastaavat. Alueella pyörii myös kuonasta ja jätteistä koostuva hirviö, joka tappaa ne jotka eivät noudata alueen sääntöjä. Normit on tehty toteltavaksi ja kaikkien meidän parhaaksi, koska tottelemattomuus tappaa.
Tarina voisi olla perinteinen "Jörö -Jukka", jossa komennetaan kuuliaisuuteen. Siinähän sormenkynsien leikkuu oli tärkeää ettei sormia katkota. Tukka on hyvä pitää lyhyenä että niitä ei raasteta. Arcadia kuitenkin muistuttaa pikkumaisuudesta. Se ovatko postilaatikot juuri samaa tiettyä valkoisen sävyä ei ole niin tärkeää. Näin vanha varoituskertomuksien perustelutapa koki aika rankan dekonstruktion. : Sievistely näkyi vain teeskentelynä, jossa yksilöllisyys uhrattiin yhteisön harmonisuuden edessä.
Ja koko ajan sontainen monsteri kummitteli koko ajan kaikkien toimien taustalla. Se oli se, mitä asukkaat miettivät kun sisustivat pihaansa. Ja näin viihtymisen sijasta keskityttiin tottelemiseen, elämän sijasta esteettiseen miellyttävyyteen joka oli samalla kliinistä, harmonisen yhteneväistä, kaikkien muiden kanssa.
Tätä kautta on pakko miettiä Michel de Montaignea, hänkin oli tämänlaista sievistelyä vastaan. Hänhän muistutti, miten sivistyneistöllä ja hienostollakin oli ruumiillisia toimintoja, peräti vastaanpanemattomia sellaisia. Tästä voi tietysti lähestyä yleisinhimillsiyyttä, jossa koko ihmiskunnalla on kosminen samanarvoisuus suolta tyhjennettäessä. Syöminen on sitä mitä ihminen haluaa, ja lopputulos on jotain josta ihminen haluaa olla erossa. Kaikki on hänen sisällään, edistyy peristaltiikan seurauksena, ja kaiken aikaan tässä ahkerassa mutta eitietoisessa prosessoinnissa haluttava muuttuu maaksi josta ihminen on tullut. - Ja kun jokainen ajattelee että "Mieluummin haluttava kuin minä", syntyy käsite "kuluttaja".
Ajattelin kuitenkin ottaa tähän eriyttävän lähestymistavan. Tätä kautta blogaus saa jopa Jeesukseen vivahtavia sävyjä. Hänhän sanoi juutalaisuudessa olevia kosher -ruokailusääntöjä höllentäessään seuraavaa : "Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu? Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen." (Matt. 15:17-18)
Kun otetaan Montaignen hieno nainen, jolla on ruumiintoimintoja. Jos hän saa kaasuvaivoja Stocmannin Herkusta nappaamistaan eväistä, hän pidättelee. Hänen WC:nsä ei ole pelkkä suoritteentekopaikka, vaan se kiiltelee puhtautta. Ja ilmassa on raikastin joka peittää hajut. Pyyhkiessään nainen käyttää paljon paperia jotta kädet eivät tahrautuisi. Tästä seuraa joskus tukkeutumisia, joka tarkoittaa sitä että hän joutuu tilaamaan putkimiehen jolle suolen toiminnan seuraukset paljastetaan, tunnustetaan epäsuorasti piilotettu ruumiillisuus. Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä että hieno nainen on erkaantunut luonnosta ja ruumiillisuudesta ja peittelee ja häpeää sitä. Keinoina tähän on kulttuuri ja sen keksinnöt. Kun tätä vertaa mutkattomaan puliukon asianhoitamiseen, on selvää kumpi miettii paskaansa enemmän. Puliukko haisee ulkopuolisille sonnalta ja hieno nainen ei.
Mutta juuri sonnan puute kertoo siitä ajatusten ja vaivannäön määrästä jonka hieno nainen on uhrannut kyseisen asian ympärillä. Hieno nainen uhraa vaivaa sontimisen peittelyyn, jolloin hänen elämänsä pyörii sonnan ympärille vahvemmin kuin puliukon. Puliukon suhde on mutkaton, hän ei piilottele sontiaan. Ja hän miettii muita asioita, pääasiassa sitä, mikä menee sisään. Ja mistä tätä saa.
Kaiken kaikkiaan hienostossa oleminen tarkoittaa sitä että sontaa on paljon ajatuksissa. Alhaisossa olo taas tarkoittaa sitä että sontaa on paljon elämässä. Ylevöitymisprosessi on siis tavallaan alkemiaa jossa materia muuttuu immateriaaliseksi. Kulttuurikisan voittaja on se, joka onnistuu parhaiten kätkemään paskansa ja tuottamaan itsestään epätoden ideaalikuvan, sellaisen joka ei edes osaisi pierrä.
Tässä katsantokannssa voi todellakin olla "liika sivistynyt".
Otsikon sanonnassa viitataan ihmiseen joka on "liian täynnä itseään". Se on kuitenkin parempi kuin suomenkielinen sanonta, koska tässä suorasanaisesti käsketään ottamaan korkki pois. Tässä siis viitataan siihen kuin ihmisellä olisi korkki perseessä, ja sen irrottaminen vapauttaisi turhat paineet. Tässä selviää myös mitä se "itse" on, mitä ollaan täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti