Kun miekkailun luonnetta yritetään rekonstruoida, on tärkeänä lähtökohtana tietysti manuaalit. Niissä on kuvia ja tekstejä. Nämä ovat pysyviä kohtia. Niiden ympärillä on saatava tilanteet sopimaan. Lopputuloksen on oltava perusteltu, joka tarkoittaa sitä että se toimii ja sopii kuviin. (Tieteenteossa on havaintoja joihin teorioiden on sovittava. Kuvien ja tekstien muuttaminen on samaa kuin vaihtaisi havaintoja.)
On varsin helppotajuista ja itsestäänselvää ottaa kuva, katsoa siinä olevien asennot ja tekstit ja toimia siitä eteenpäin. Tässä on kuitenkin usein tilaa tulkinnoille. Esimerkiksi ajoituksessa voi olla useitakin toimivia tapoja. Tämä ei kuitenkaan tee kaikkia näitä mahdollisia ja kuvaan sopivia toimintatapoja yhtä hyviksi.
Sillä kuvilla on myös vastatekniikat. Itse asiassa usein käykin niin, että kirjan kertomat vastatekniikat toimivat vain jos tekniikka tehdään tietyllä tavalla - vaikkapa tietyllä ajoituksella. Ja jos samaan tekniikkaan on useita vastatekniikoita, niiden kaikkien on tietysti sovittava. Tämä rajoittaa tulkintoja huomattavasti, ja debatista siitä mikä toimintatapa on oikea tulee jotain muutakin kuin keskustelua uskonnollisista erimielisyyksistä. Tätä kautta tiedämme että tekniikka on tehtävä tällä tavalla jotta se olisi myös historiallisesti aitoa.
Tämä vaatiikin jo hieman "käänteistä ajattelua". Harvoin itsepuolustusta tehdessä muutoin joutuu miettimään että "teen tämän näin jotta toinen voisi tehdä siihen vastatekniikan näin". Tämä on tietysti yksi syy miksi laji on niin hauskaa. Siinä tarvitaan "viistoa mieltä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti