1: Konvergetti on hyvä pelkistämään ongelmat pääosin tiivistämällä sen vanhaan. Tämä ratkaisutapa on tehokas, ratkaisu tulee melko nopeasti ja tulos pysyy samassa tilassa samana. Lopputuloksesta tulee kiteytynyttä ja muodostaa eheän systeemin.
___1.1: Konvergentti ajattelu tuottaaa ratkaisuina kahtiajakoja, jotka voivat johtaa dikotomiseen, mustavalkoiseen tulokseen. Vaihtoehdot näkyvät "joko tai" -pohjalla jossa erot ovat jyrkkiä. Ongelmana on siis "yhdellenapille tehty tärkeilijä".
2: Divergentti taas etsii erilaisia ongelman katsomistapoja. Tätä kautta mukaan astuu vaihtoehdot, luovat ja erilaiset ratkaisuja. Ja joskus ratkaisuja saadaan useita. Ratkaisu voi vaihtua hienovireisesti kontekstin mukaan.
___2.1: Lopputulos voi olla saivarteluakin. Ja hitaampaa tuottaa, kun ratkaisutavan keksiminenkin täytyy keksiä ja vasta sen jälkeen sitä päästään käyttämään. Riskityyppinä on siis "todellisuuspakoinen haahuileva taivaanrannanmaalari".
Käytännössä kaikki ovat molempia jonkin verran. Mutta toinen on vallalla joko aiheessa tai muutoinkin. (Pahimmillaan on kuin minä, kantaa yllään molempien ongelmatyyppien hahmot.)
Yllä oleva on tärkeä ymmärtää jos ajattelee luokitella erilaisia itsepuolustussysteemeitä: Kamppailulla on konteksti. Tästä olen aiemmin kirjoittanut muistilapun.Esimerkiksi tämänhetkinen miekkailukouluni opettaa kaksintaistelua urheiluhengessä. Tämä on hyvin erilaista kuin katuväkivalta. Kadulla kohdaten väkivalta ei ole molempien hyväksymää eikä molemmilla ole yhtäläistä käsitystä sen alkamisesta. Uhri yleensä yllätetään enemmän tai vähemmän ; Kaksintaistelussa taas tiedetään että tilanne on päällä. Samoin kuin historiallisessa tavassa taistella. Mentiin tiettyyn paikkaan jossa tiedettiin että taistellaan.
Ero on olennainen. Sillä kaksintaistelu vaatii paljon enemmän peliä. Siinä mietitään mitä toinen tekee. Pelissä on vaihtoehtoja. Kaksintaistelussa divergentti ajattelu on vaadittua. Se tuo voiton. Konvergentti reagointi tekee yksilöstä ennustettavan ja siksi helpon voittaa.
Itsepuolustuksessa taas jos on vaihtoehtoja, käy helposti niin että on liian hitaasti mukana ja tästä seuraa vain huonoja asioita. Itsepuolustuksessa on hyvä olla automaattinen aggressiivinen ja tehokas reaktio muutamiin asioihin: Esimekriksi yksi siihen että sinuun tartutaan edestä, toinen että sinuun tartutaan takaa. Ja kolmas että jotain tulee kohti nopealla vauhdilla. :Iskua ja potkua ei kannata erotella, yllätettynä aikaa tehdä eroa ei ole. Itsepuolustuksessa konvergentti ajattelu tuo jotain joka toimii usein ja tekee tämän riittävällä nopeudella. Divergentti ajattelu hidastaisi reagoimista liikaa.
Tämä vaikuttaa tietysti harjoitteluunkin. Itsepuolustuksessa on enemmän yhtä tekniikkaa ja toistoja. Tämä tekee siihen harjaantumisesta helposti tylsää verrattuna kaksintaistelua käyttävään systeemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti