Uhkailu.

"Me sanomme 'Ahaa' osoittaaksemme Kengulle että tiedämme missä pikku Ruu on. 'Ahaa' tarkoittaa 'kerromme sinulle missä pikku Ruu on, jos lupaat häipyä Metsästä palaamatta milloinkaan."
(A. A. Milne, "Nalle Puh")

Vartijana on tavallista kohdata uhkailua ja vittuilua (minun suosikki, lahjonta oli tosin aivan liian vähäistä.) Usein uhittelu on keino, jonka avulla pyritään löytämään pelisäännöt ja rajat. Tämän vuoksi esimerkiksi uusi vartija voi kohdata jopa melko ankaraa uhkailua - hänen paikkansa yhteisössä haetaan tätä kautta. Kelmi asiakas hakee uhittelulla omia rajojaan. Suuri osa uhkailusta on katteetonta, mutta osa uhkailuista on enemmänkin lupailua.

Uhkailu on hyvin harvoin suoraa. Miltei tavallisempaa on saada implisiittisiä uhkauksia. Voidaan vaikka sanoa että "toivottavasti olet tehnyt suhteet kuntoon yläkertaan" tai jopa "Vieläkö asut siinä ja siinä osoitteessa?" (tiedän missä asut). Karkeimmillaan tämä on "kehoitus tai muuten ..." joissa kolme pistettä ohjaavat miettimään vakaviakin vaihtoehtoja. Kuitenkin näissä on helppo sanoa oikeudessa että "en tarkoittanut". Minä opin hyvin pian vartijana ymmärtämään että "tarkoittaminen" on melko irrelevanttia. Se on jotain subjektiivista joka vaikuttaa lakituvassa ja uhkaajan mielessä. Ja usein ne on otettava juuri siten kuin sanoja "tarkoittaisi sen niin kun oikeudessa väittäisi olevan tarkoittamatta".

Näissä toisen ikään kuin oletetaan ymmärtävän uhkaus, vaikka tämä esitetäänkin epäsuorasti. Lauseilla uhkaavat konnotaatiot. Uhkaus muistuttaa tässä hieman retorista kysymystä, joissa toisen ikään kuin oletetaan "tajuavan asian" mielessään, eikä siihen siksi tarvitse vastata ääneen. Uhkailussa äänenpainotkin tosin sanovat usein hyvin paljon, joten kysymys ei ole pelkistä sanoista.

"Puh meni nurkkaan ja yritti sanoa 'Ahaa' sopivalla äänellä. Välillä hänestä kuulosti siltä että se tarkoitti mitä Kani oli sanonut ja välillä hänestä kuulosti että ei. 'Se on varmaan kiinni harjoituksesta', hän ajatteli, 'entä jos Kengukin tarvitsee harjoitusta ymmärtääkseen sen?'"
(A. A. Milne, "Nalle Puh")

Tämä aikaansaa tiettyjä vaikeuksia. Esimerkiksi vapaa -ajattelijat saivat kampanjaansa liittyen tekstiviestin. Sen teksti on seuraavanlainen: "MITEN USKALLAT NUKKUA, JOS JUMALAA EI KERRAN OLE? MINÄHÄN VOISIN PÄÄSTÄÄ ILMAT POIS SISUKSISTASI ILMAN MITÄÄN OMANTUNNON TUSKIA, EIKÄ HAITAIS, VAIKKA JÄIS KIINI."

Lausuma vaikuttaa vahvasti implisiittiseltä uhkaukselta. Siinä mainitaan ajatusleikinomaisesti ja vihjaillen hyvin aggressiivinen, intiimi ja julma skenaario. Kuitenkin se sopii myös kristilliseen "avantoperinteeseen", jossa viestittäjä on pikemminkin yrittänyt hyväntahtoisesti varoittaa vaarasta. Viestittäjä uskoo että ateismi tarkoittaa moraalittomuutta. Toki tämäkin on pilkkaamista ja herjaamista "olet paha". Mutta ei uhkailua.

Keskustelukulttuurin ulkopuolella viestin voi ymmärtää "vain väärin". Ja se on se tapa, jolla vartija suhtatuu uhkailuun. Potentiaalinen riski, joka kannattaa ottaa huomioon toiminnassa, mutta josta ei kannata lähteä käräjöimään.