Kreationismipuheen sävytys : Troijan hevosen uudet vaatteet.

Intelligent Designin kriitikot ovat hyvin perinteisesti korostaneet ID:n ja kreationismin analogisuutta. Samanlaisuuksia onkin paljon. Joka ikinen Intelligent Designiä puolustava argumentti sekä voidaan soveltaa että sovelletaan kreationismissa. Ja monet Intelligent Designin argumentit ovat samoja mitä kreationistitkin käyttävät. Ja ID -henkilöt ovat käytännöllisesti katsoen aina kreationisteja. Poikkeukset ovat vähässä. Toki Intelligent Designin kannattajat itse muistuttavat että he ovat esimerkiksi tuoneet esille uusia versioita Paleyn kelloseppäargumentista. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kreationistit eivät olisi voineet tehdä ja tavoitella ihan samanlaisia asioita, hekin olisivat mielellään hioneet näitä argumentteja.

Kenties leimaa antavin, tai ainakin paljon palstatilaa saanut, kuvaus on Barbara Forrestin lausunto siitä että Intelligent Design on troijan hevonen, jonka sisällä on kreationismi. ID hakee hänestä lupaa uskonnonjulistusmentaliteettiin.

Tätä kautta ID on itse asiassa "suppeutettua kreationismia" ; Se on epämääräisempi versio kreationismista. ID sisältää samat väitteet mitä kreationismi, mutta kreationismi tekee sen lisäksi lukuisia väitteitä esimerkiksi maan iästä, Jumaluuden luonteesta ja monesta muusta asiasta. Se siis esittää enemmän asioita, ja on tätä kautta asioita ennustavampi. Tätä kautta ID on kreationismia josta on riisuttu sisältö(ä).

Robert Pennock on tuonut tähän mielestäni tärkeän muistutuksen. Pennock korostaa sitä, miten ID käyttää postmodernistissävytteistä kieltä. Hän korostaa Phillip Johnsonin merkittävää roolia tässä. Hän ei ollut aluksi merkittävä voima - muutosprosessi alkoi ennen häntä. Mutta hänestä tuli nopeasti "johtotähti". Hän taas korosti postmodernistisen puheen käyttöä.

Kreationismissa vallalla taas on ollut enemmän luonnontieteellinen kielenkäyttö. Intelligent Design on siis enemmänkin filosofioitua kreationismia. Se ei enää elä tieteellisellä puhetavalla, vaan sen sävy on enemmän teologis-filosofinen.

Omasta mielestäni ID:n postmodernistisuus on ollut "itsestäänselvyys", samoin kuin kreationismin luonnontieteellisen terminologian käyttö. Mutta yleinen kreationismia vastustava diskurssi ei näytä sitä kovin laajasti tuntevan - tai ainakaan käyttävän. Tämä rakentaa epäanalogiaa kreationismin ja Intelligent Designin välille. Toki tässä on hyvä huomata että argumentit ovat rakenteellisesti monin paikoin identtisiä (esim. evoluutio ei voi / ei tiedetä miten luonnonlait voisi = Jumala Älykäs Suunnittelija), mutta kysymys onkin tavallaan tukirakenteista. Kreationistien tukirakenne korostaa tutkimuksen laatua. ID korostaa "eri maailmankuvien tulkinnallisuutta" ja monia muita vastaavia postmodernistissävytteisiä asioita.

Sosiologisesti asiaa lähestyen on muistettava että menestyvissä pseudotieteissä on pakotetusti käytetty vaikuttamisen menetelmiä tehokkaasti. Kun arvovaltaa saa vaikkapa tieteellisellä terminologialla, sen käyttö yleistyy. Ei välttämättä siksi että kieroilevat pseudotieteilijät tahallaan manipuloisivat, vaan enemmänkin siksi että vain iskevimmät ja vaikuttavimmat saavat seuraajia. Vain oikeanlaista kieltä käyttävät saavat rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Näin ja vain näin niistä tulee "yksittäistä ja naureskeltua hullua" laajempia ilmiöitä. Siksi näiden kielenkäytössä on käytännössä pakosti auktoriteettia rakentavia, populistisia ja manipulatiivisia keinoja. Pseudotieteiden menestys syntyy reseptillä "paskasta ei saa konvehtia, mutta sen saa käärittyä kuin konvehdin" Sisällön sijasta voidaan turvautua retoriikkaan panostamiseen.
1: Eli kun suosio ei tule tiedeyhteisöön kuulumalla, on tavallaan pakko käyttää muita keinoja, jotta "oltaisiin merkittäviä". (Siksi on hyvä kikka vaikkapa väittää että kuuluttaisiin tiedeyhteisöön, jos ne vain päästäisi sisään.)
__1.1: Tässä kohden argumentaatiotavan vaihto kreationistista Intelligent Designiin ajoittuu mielenkiintoisesti. On hyvä muistaa että teismissä ja deismissä on jo vuosisatoja viitattu anonyymimpään Jumalaan. Niihin viittaavaa puhetta on otettu kuitenkin käyttöön vasta tiettyinä vuosina. Klassinen esimerkki tässä on "Of Pandas and People" -kirjan eri versioihin tehdyt muutokset, jossa "kreationismi" -sana muutettiin copy -paste -menetelmällä "Intelligent Designiksi", sattumalta juuri sen jälkeen kun kreationistit hävisivät ratkaisevan oikeudenkäynnin joka esti kreationismin esittämisen kouluopetuksessa. Keksimiseen viittaaminen on tavallaan turhaa, koska aiheena on sosiologisen ilmiön yleistymisen syy. Satoja vuosia on ollut, ja juuri tietyn sosiaalisen tilanteen kohdatessa se yleistyy räjähdysmäisesti. Kun ideologiset tavoitteet on varsin helposti ymmärrettävä ja jopa lähetyskäskyn muodossa "Raamatusta" tavattavissa, tuntuu erikoiselta uskoa että kyseessä olisi jokin ihmeellinen sattuma.

Tässä erilaisuudessakin on siis tavallaan yksi samanlaisuus: Lainataan uskottavuutta lisäävää kielenkäyttöä. Lainattu kielenkäyttö on kuitenkin erilaista. Tätä kautta ID:llä on jotain omalaatuisiakin piirteitä. Se käyttää olennaisesti erilaista kielenkäyttöä. (Postmodernismin hyväksyminen tarkoittaa tietysti Intelligent Designin hyväksymistä samalla tavalla kuin luonnontieteiden hyväksyminen tarkoittaa kreationismin hyväksymistä.)