Tästä löytyy esimakua Donn F. Draegerin "Ninjutsu" -kirjasta. Siinä ninjat opettelevat roikkumalla paikallaan puussa. Mitään leukoja ei vedetä, vaan puussa voidaan roikkua. Aluksi lyhyitä, mutta kunnon kohetessa yhä pidempiä aikavälejä. Harjoittelussa opittiin muun muassa hengittämään oikein. Tätä olisi vaikeaa oppia muutoin. Myös taijquanin ystävät tietävät, että siinä liikutaan hitaasti. Ja usein siinä tehdään harjoituksia, joissa seisotaan pitkään paikallaan. (Puolen tunnin päästä kun saa kämmenet kääntää toisin päin, on kääntäminen ihanaa ja riemun paikka.)
Myös eurooppalaisessa miekkailussa, ainakin Windsorin salilla, on "balance training". Se tarkoittaa sitä että otetaan jokin stance ja siinä seisotaan pitkiä aikoja. Valitettavan usein se on "Posta longa" (ohessa.) Siinä miekka on ojossa, joten se on asennoista raskaimmista, ellei peräti ihan se raskain.
Tämä opettaa seisomaan oikein. Se ratkaisee myös monia ongelmia joita ei olisi helppoa huomata. Sillä se, että luut saadaan asentoon ei vielä riitä. Asento näyttää samalta, mutta eri lihakset työskentelevät. Ihmsen suurissa lihaksissa riittää voimaa, mutta kun ihminen tekee uusia asioita, hän helposti ylikäyttää pieniä lihaksia.
Tämä ongelma on tuttu pesäpallossakin. Siinähän tarkkuus ja ohjailu tehdään ihanteellisesti pienillä lihaksilla ja voima saadaan suurista lihaksista. Siksi aloittajista tulee helposti hitaita ja jäykkiä. Sillä he hakevat voimaa käyttämälä pieniä lihaksia kovemmin. Tämän vuoksi he eivät osu kovin hyvin. Tai sitten he toimivat kuten minä: Minusta tuli erinomaisen tarkka pesäpalloon osuja, en juuri koskaan lyönyt ohi. Mutta löin sellaisia surkeita näpyjä, niin että kun minun vuoroni mennä lyömään tuli, kaikki muut viisaasti pakkautuivat etukentälle. En saanut voimaa, koska en osannut hakea niitä isoista lihaksista.
Sama miekkailun kanssa. Aloittelijoilla jäykkyys tarkoittaa voimaa. Kokeneelle se tarkoittaa vain hitautta. Paikallaan seisten pienet lihakset väsyvät nopeasti ja tämä tuntuu hyvin kipeältä. Seisoessa keho ikään kuin opetetaan käyttämään lihaksia oikein. Siksi siinä missä minä irvistelen kälyisiä minuutteja, on henkilöitä joille pitkät rupeamat eivät ole mitään "utopiaa".
Tärkeä asia on siinä että kivunkin täytyisi tuntua oikeissa paikoissa. Aloittelijat ja huonot (aka minä) väsyvät hartioista. Taitavammat väsyvät ensin kainaloiden alta. Oikein hyvät kuulemma tuntevat sykkeensä sormenpäissä "ja muualla", jolloin tuntuu jännittäviä virtauksia ja kihelmöintejä. - Jotka ovat btw. juuri sellaista, jota Ki -voimien kokeminen kuvataan. Miekkailuporukoissa ajatellaan usein mekaanisesti, mutta itämaissa tämä tuntemus liitetään ylimääräiseen luonnonvoimaan, vitaaliseen elämänvoimaan.
Itse olen harjoitellut tätä tällä hetkellä määrällisesti melko paljon. Paino on laskenut reilun kilon verran. Jo sanaparin "posta longa" ajatteleminen tekee kipeää - jo ennen suoritteen alkua. Ja teen asentoa jopa unissani. Edistymistä ei tosin ole tapahtunut. Itse asiasssa kykenen seisomaan yhä lyhyempiä ajanjaksoja kerrallaan! Korvissa kaikuu vain Windsorin rakastama sana "yet" (vielä), jonka hän sanoo aina jos viittaan että jokin asia ei nyt oikein näytä sujuvan. Se on tavallaan hyvä ja kannustava sana.
Laihdutustuotteiden sijasta suosittelenkin että otat vaikka harjan varren. Seisoskellessa voi vaikka katsella DVD -elokuvia, niin ei lopu harjoitus tympäisyyn vaan siihen mihin pitääkin, eli tuskaan. Takaan että sinun ei tarvitse tehdä tylsiä seisomaannousija tai ostaa kallista stepperiä. Eikä tarvitse miettiä osamaksuosuuksia. Eikä aikaakaan tarvitse varata kuin viisi minuuttia silloin tällöin. Että työpaikallakin vain tupakkatauon sijasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti