Savatea ja karatea yhdistää mielenkiintoinen piirre. Molemmissa harjoitellaan hyppypotkuja ja muita vastaavia temppuja. Mutta kilpailuissa niitä ei juurikaan nähdä. Mutta ne, jotka salilla kykenevät potkimaan päähän voittavat silti useiten kilpailuissa, vaikka eivät käytäkään niitä.
Yksinkertaisesti sanoen itsepuolustusta voidaan katsoa käytettyjen voimien kautta. Päähän potkimisessa kuljetaan pisin matka. Se on sama asia, kuin vaikkapa jalkoihin lyöminen. Tarvitaan paljon liikettä. Kädellä päähän lyömisessä on kyse pienemmästä matkasta, joten tarvitaan "vähemmän liikettä". Jos torjut iskun, voit samantapaisella toiminnalla torjua potkunkin.
Päähän hyppypotkiessa jalka kulkee pitkän matkan maaliinsa, käsillä on lyhyempi matka. Jos hyppäät on sinulla "voima ylöspäin", ja jos potkit eteenpäin, tässä on "voima eteenpäin". Tämä tarkoittaa isoa määrää liikettä.
"Suuri salaisuus" on sen sijaan se, että tehokas tekniikka ei tarkoita sitä että siinä olisi paljon liikettä. Sillä liike vaatii aina aikaa. Nopeus vähentää tätä vaadittua aikaa, mutta tällöinkin olisi nopeampaa tehdä jotain suoraviivaisempaa. Siksi voikin olla yllättävää, että erityiseti "nopeutta korostavat" lajit ovat teknisesti suoraviivaisia. Kun kombotaan olennaisia yksinkertaisia tekniikoita, saadaan "samalla määrällä liikettä" aikaan useita asioita.
Toki esimerkiksi hyppypotkuissa hyppy voidaan tehdä toisella jalalla ja potku toisella. Näin yhden jalan ei tarvitse "tehdä kaikkea liikettä". Kuitenkin voidaan miettiä että jos tätä toista jalkaa ei sidota tähän hyppelyyn, silläkin voimalla voisi tehdä jotain muutakin. Toki turhempiakin asioita on, kuin hyppypotkut, jotka sentään ovat "tuhoisia aktioita". Mutta on paljon muitakin asioita.
Itse asiassa kaikissa taistelutaidoissa jotka tiedän edes jotenkin, on selvästi olennaisena osana se, että joka raaja ja torsokin on mukana "käytännöllisessä ja tehokkaassa toiminnassa". Miekkailussa askellus ja vaikkapa vasemmalla kädellä tehdyt sidonnat joilla varmistetaan oikean käden (olet. miekkakäden) pääsy loppuun asti. Asento ja muu sitovat ruumiin mukaan toimintaan.
Liikettä on paljon, ja kilpailussa voittamisen kohdalla kysymys on sen strategisesti viisaimmasta käytöstä.
Suuri määrä liikettä tarkoittaakin laajemmin tätä kautta isoa määrää voimien käyttöä pienessä ajassa. Tässä mukana ovat keskeisimmin nopeus ja voima. Nämä ovat hyvin tavoiteltavia ominaisuuksia. Hyppypotkut ovat tietysti tyylikkäitä, ja ne parantavat koordinaatiokykyä ja niiden tekeminen harjoittaa sitä että kykenee tekemään paljon liikettä. Jota voi sitten käyttää muuten, vaikkapa tekemällä erilaisia tekniikkasarjoja.
Yllätyselementin lisäksi en kykene keksimään niihin mitään "ylimaallisen hyvää" - ellei sitten niiden übercooliutta lasketa sellaiseksi.
Siksi en ihmettelekään että erästä itämaista kamppailutaitoa - sellaista jota pidetään erityisen vanhana - opettavalla kurssilla kaverilleni oli sanottu että lajissa ei ole vyötärötasoa korkeammalle potkuja. Että potkitaan päähän vasta kun toinen on maassa. Ja samalla en kuitenkaan ihmettele että niitä hyppypotkuja harjoitellaan ahkerasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti