Nyrkkeilysäkki on kaikille tuttu asia. Elokuvissa näitä lyödään. Iskuissa säkki heiluu ja lyöjä ei. Tässä asiassa minulla on ollut paljon oppimista. Sillä säkin lyöminen opettaa lyömisen lisäksi asennon vakautta, asentoa jossa ihminen kestää isompia voimia hajoamatta. Ja monia muita asioita.Fysikaalisest nyrkkeilysäkki on heiluri. Heilurin heilahdusaika on vakio, mutta sen korkeus vaihtuu. Mitä kovempi energiamäärä siihen kohdistuu, sitä korkeampi kaari.
Heiluntavoimissa tärkeänä voimana on Newtonin II liikelaki. Sen mukaan, nyrkkeilysäkki heiluu kokonaisenergiaa laskien. Tämä heiluminen ei kuitenkaan ole itsepuolustusta harjoittavan mielessä "kaikki kaikessa". Sillä itse asiassa työntämällä isonkin säkin saa helposti heilumaan. Tämä ei kuitenkaan ole fiksua sillä energia tulee hitaasti. Kun puhutaan lyömisestä, on tärkeää saada energia nopeasti liikenteeseen. Tätä kautta keskittyminen heilumiseen ei ole kovin olennaista. Jos työnnät säkin hitaasti heilumaan ja lyöt sitä niin että kuuluu kova tumps, mutta säkki heilahtaa vain vähän, ei tarvitse miettiä kummalla haluaisi toisen lyövän itseä. Heiluttaminen ja työntäminen ei riko luita samaan tapaan kuin impaktinomainen isku. Energian määrän lisäksi on mietittävä aikaa.
Toinen, ja yllä olevaa vielä tärkeämpi asia on se, että Newtonin III lain mukaan voima ja vastavoima ovat saman suuruisia. Eli kun kohdistat säkkiin voiman, joka heiluttaa sitä, kohdistuu samansuuntainen voima kohti nyrkkiä. Säkki heiluu koska se (1) painaa vähemmän kuin lyöjä ja (2) Säkki roikkuu köydessä, jolloin sen massalla ei ole tukea, kun taas lyöjällä on jalkojen kautta tuki maahan, joka estää tietynlaisia toimintoja. (Säkki on kuin hieno nainen, joka on lempeä olento joka ei lyö koskaan ketään ellei tämä lyö naista ensin.) Toki säkki roikkuu katossa köydellä, ja tässä on esimerkiksi kitkaa ja muita asioita, jotka vievät energiaa esimerkiksi natinana kuultaviin ääniin tuleva energia tulee nyrkistä. Mutta suuri osa energiasta tulee takaisin kun säkki heiluu ääripäätään kohti, hidastuen gravitaation johdosta nollanopeuteen, palaa takaisin ja kiihdyttää gravitaation voimasta nyrkkiä päin.
Tätä kautta päästään harjoittamaan asentoa. On voitava lyödä siten että kestää oman iskunsa voiman.
Itse olenkin harjoitellut paljon sitä, että pomputan säkkiä heilumaan ja otan palaavan säkin vastaan nyrkillä. Eli kysymys ei ole oikeastaan siitä että lyön säkkiä, vaan siitä että säkki lyö minua. Tavoitteena on se, että säkki heiluu, en minä. Tässä on taka -ajatuksena se, että sopivalla asennolla voimat törmäyksestä välittyvät maahan, jolloin jännitteet tulevat takaisin. Tämän vuoksi syntyy törmäys jossa säkki kimmahtaa nyrkistä takaisin. Tämä johtuu siitä että energia on kulkenut jaloista maahan, ja palannut siihen käteen. Iskua ei ole absorboitu täysin, vaan osa siitä palaa säkkiin ja pistää tämän heilahtamaan uudestaan.
Jos onnistut lyömään lisää voimaa, ja onnistut samalla säkin kimpoamaan, lyöt säkkiä tavallaan "miltei kaksi kertaa samalla iskulla". Luonnollisesti rakenteiden tulee olla hyvin. Koska se että sormiin kohdistuu vaikkapa 25 kilon paino nopeudella asettaa vaatimuksia joita käsi ei välttämättä kestä. Siksi etenkin aluksi olisi keskityttävä voiman sijasta siihen että säkkiä lyö oikein. Koska ihmisen rakenteiden on ensisijassa kestettävä oma iskunsa, jos tätä ei tapahdu, ei kannata lyödä niin kovaa. Harjoittelu lisää voimamäärää jolla säkkiä voi lyödä ilman että käsi hajoaa. Osa tästä on taitoa pitää raajansa oikein, ja osa kasvanutta lihaksistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti