Siksi seuraajien, hedelmien, tekojen voisi luulla merkitsevän. Mutta tässä vastuu tietysti siirretään ulkopuolelle. Näin katolinen kirkko on etiikaltaan ikään kuin ohessa oleva illuusiolinna. Yksityiskohdat viittaavat komeaan linnaan, mutta kokonaisuus näyttää varsin erikoiselta.Paavi on piilotellut pedofiileja, koska niiden esiintuominen olisi tuonut huonoa mainetta. Peran reagointi korostaa sitä että pedofiilipapit ovat huonoja kristittyjä. Tätä kautta se ei kerro katolisista. Juha Leinivaara taas on kirjoitellut, miten katoliset siirtävät keskustelua koko pedofiliaan, kun media keskittyy siihen että suurin osa instituutioista ei piilottele tälläistä toimintaa kun se paljastuu. En jaksa viitata siihen ironiaan, miten kirkon halu piilottaa asioita julkiskuvallisistasyistä on johtanut julkisuuskuvan romuttumiseen.
Sen sijaan Keskityn Leinivaaran viittaamaan Charles J. Sciclunan kommenttiin:
"Ennen kaikkea siksi, että syytetyt ovat olleet jo iäkkäitä, mutta heitä vastaan on silti tehty hallinnollisia ja kurinpidollisia päätöksiä, jollaisia ovat esimerkiksi kielto viettää messua uskovien läsnäollessa, kielto kuunnella rippejä tai velvollisuus viettää rukouksen täyttämää elämää eristyksissä." ... "On totta, ettei mitään muodollista (julkista) tuomiota ole annettu, mutta jokin tarkoitushan on sillä, että joku velvoitetaan elämään hiljaisuudessa ja rukouksessa..."
Ensireagoin tähän hieman sarkastisella ja hävyttömällä vitsillä siitä, miten uskonnottamana ymmärrän tietyllä tavalla miten mainitut asiat ovat rangaistuksia, jopa kidutusta. Ongelmana tässä on se, että niitä liitetään tavalliseenkin uskovaiseen elämään. Ja silloin sitä mainostetaan eettiseksi.
Sitten aloin tajuamaan miten rukous ja muu normaali toiminta voi näyttää sisäpiiriltä tietynlaiselta. Itse asiassa teen sitä itsekin. Tässä vaiheessa esiin nousee tietysti punnerrukset.
Miekkailusalilla nimittäin tehdään paljon punnerruksia. Tämän merkityksestä kertonee sekin, että Windsor on tällä hetkellä kirjoittanut kolme kirjaa, joista yksi on "The Little book of Pushups". Tämän lisäksi punnerruksia tulee "penaltynä" ties mistä asioista. Esimerkiksi minä olen punnertanut irrelevanteista säpsyreaktioista muutamaankin otteeseen. Yleisesti ottaen jos teet jonkun vähäisemmän rikkomuksen, on tästä luvassa punnertamista. Kaikki punnertavat, mutta toiset punnertavat enemmän kuin toiset eivät. (Punnerruksissa on jopa olemassa tietynlainen "henkilökohtainen piikki". Eli niitä saa tehdä siihen tahtiin kuin kunto sallii. Näin estetään tietyt ongelmat johon kerralla pakottaminen voisi tuoda. Yleensä ne tehdään mahdollisimman heti. Olen tarkka siitä että itselläni on sekä tieto omista veloista - vaikka niitä ei kukaan laskisikaan - ja että piikki on jokaisen illan jälkeen nollilla.)
Kaikki punnerrukset eivät tunnu ulkopuolisesta järkeviltä. Toki esimerkiksi se, että ei seuraa miekkaansa voi olla riski, joten tästä on järkevää antaa muistutuksia. Samoin myöhästymisestä. Kuitenkin on pakko mainita myös legendaarinen "Armor of DOOM"(kuva ohessa), jonka kaulassa oleva lappukin tietää kertoa että siihen koskevaa kirotaan 1000 punnerruksella. Olen erikseen kysellyt tämän asian tiimoilta ja on selvää että 1000 punnerruksn tekemisestä ei ole luvassa mitään respektiä. Sehän on rangaistus. Ainut palkkio joka on luvassa, on parempi kunto. Ja järki siitä että toisten tavaroihin ei ole kunnioittavaa koskea ilman lupaa.Punnerrukset ovat osa "sisäistä liturgiaa". Se on sovitusteko. Ulkopuolinen ei näe tässä mitään järkeä. Jos on esimerkiksi ollut huolimaton ja on unohtanut pestä teekuppinsa. (Teetä on käytännössä aina tarjolla.) Koska kupit ovat yhteiskäytössä, joutuu joku toinen tiskaamaan kupin. Siksi huolimattomuudesta on lupa vaatia punnerruksia (3 kpl.) Tämän jälkeen asiaan ei palata, koska punnerruksethan on jo tehty. Tämä estää vanhojen muistamisen.
Tätä kautta sisäpiiri varmasti kokee että rangaistus on annettu ja tehty, mikä taas painaa vaa -assa ulkopuolisten kanssa ollessakin. Toki kupinpesu on aivan eri tasoinen tapahtuma kuin pedofilia. Mutta henki on täsmälleen sama. Punnertaminen on sovitus sisäpiirille, ja se vahvistaa me -henkeä. Täsmälleen sama on rukouksessa elämisenkin kanssa. Julkisia rangaistuksia ei tavallaan tarvita, koska rangaistus on sisäpiirille tai johdolle julkinen, jolloin voidaan tavallaan katsoa että "asia on hoidossa" eikä ulkopuolisia tarvitse vetää mukaan - onhan rankaisusta selvitty sopuisasti ihan ilman apuakin.
Ehkä olen ensi kerralla vähän vähemmän nokkava. Tai hetkinen, enpäs ole. Ensi kerralla olen enemmän nokkava. Kannatan sellaista erikoista eettistä järjestelmää, jossa pedofiilejä ja heitä piilottelevia tahoja saa kritisoida ja heille saa vittuilla. Sillä, että he käyttävät normaalia sosiaalisen ihmisen mielessä olevaa "narua", joka toimii arkielämässä ei ole mikään "takaportti vapauteen". Tämä huomio päin vastoin kannustaa tarkkaavaisuuteen omassakin elämässä. On katsottava missä asioissa ja missä määrin antaa tälläisten sosiaalisten narujen viedä, koska kun ne vievät riittävästi, narussa on se kuuluisa pässi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti