Ylläolevassa kuvassa on varsin karkea kuvaus asettelusta. Se ei ole "strateginen koko totuus", mutta sen avulla voin kertoa miltei ymmärrettävästi joitain asioita, joita itse pidän tärkeänä. Tämä ei ole "virallista lajia", vaan tämä on pikemminkin kuvaus siitä mitä tapahtuu, "kun minä taas kerran en saa turpaan". Jos en onnistu tässä, niin sitten saan. Tätäkin on tapahtunut.
Se ei ole mittakaavassa, jotta asia olisi helpommin tajuttavissa. Keskeinen asia on ulottuvuus. Vihreä kuvaa likimain etäisyyttä jolla voi potkia ilman että astuu tai muuttaa tasapainoa. Toinen taas näyttää mihin ylettää lyömään ilman askelta. Sininen ympyrä, no luultavasti oivalsit jo tarkoituksen. Mutta se voi tarkoittaa myös likimain potkuetäisyyttä "jalanvaihdolla". Takajalanpotkun saa ulottumaan pitkälle, kun kiertää etujalan ympäri. (Siksi sininen ympyrä on miltei saman kokoinen kuin vihreä. Kuvan mukaan potkuetäisyys olisi hieman lyhyempi.)
Kuvasta on hyvä ymmärtää että siinä on jalat, joiden väliin olen piirtänyt suoran. Sinisen, jossa on pinkit reunat. Se kuvaa tasapainoakselia. Sen suuntainen kestetään hyvin, ja siitä 90 asteen kulmaan tulevat asiat ovat
Se, mikä on tärkeää on se, että olet oletettavasti kohdassa yksi. Toinenhan haluaa lyödä sinua. Se ei ole mukava, koska siihen yletetään. Ja se on vastaan tasapainosuoraa. Tämä on se paikka jossa toinen haluaa sinun olevan. Itsepuolustuksessa et halua olla tässä, miellyttää toista. Tämä on siis aika huono paikka.
Kohta kaksi on tasapainon kannalta mukava paikka olla, koska päästään uhkaamaan tasapainosuoraa. Kuvassa yletät tönimään, tässä tarkoituksessa on hyvä olla lähellä. Kuten kuvasta huomaa, tässä kohden toinen ylettää potkimaan ja lyömään ja tekemään hyvin paljon asioita sinulle. Tämä on selvä riski.
Kohta kolme taas on tavallaan edellisen vastakohta. Se on toisen tasapainon horjutuksen kannalta vähän huono. (Sitä parantaa mahdollisuus käsilukkoon.) Se on kuitenkin fiksu, koska se on toisen selän puolella. Ja tosiasiassa selän taakse on huonommat ulottuvuudet. Kuvan ukon käsi on sillä tavalla, että se estää monia toimintoja. Tuossa ollaan esimerkiksi takakäden ulottumattomissa, ja toisella jalalla potkutkin ovat malliltaan hankalia. Tämä rajoittaa toisen toimintaa, jolloin tiedät mitä on odotettavissa. Tämä tekee tilanteesta kannaltasi vähemmän kompleksin, joten voit ennakoida. Ja ennakointi tarkoittaa mahdollisuutta keksiä ovelat vastatoimet. Tältä kannalta kohta kolme on hyvin mukava. Itse pyrin hakemaan tätä paikkaa jos tappelen livenä. (Se onnistuu helposti joko astumalla, tai sitten crossblockilla vääntämällä toisen kättä tai molemmilla. Pääasia on että struktuuri on se mikä halutaan, ei niinkään se, miten siihen päästään.)
Kohta neljä taas on ideaalitilanne. Se tavallaan jakaa kohdan kaksi ja kolme hyvät puolet. Tästä päästään horjuttamaan toisen tasapainoa. Ja tosiasiassa selän taakse potkiminen ja lyöminen on rajoitetumpaa. (Ympyrä ei siksi kuvaa ulottuvuutta ihan rehellisesti, mutta se oli helppo piirtää.) Ehdottomasti paras paikka on selän takaa. Tämän tietysti ymmärtää taviskin. Tämä tuo riskinä takapotkuja ja muita, joten tässä on hieman enemmän ryöpytystä kuin kohdassa kolme.
Hauskin asia on kuitenkin nuolissa. Oma strategiani on se, että tappelussa haen paikkaa kolme, koska se on suojassa. Tämä on se paikka, josta pyrin ALOITTAMAAN tilanteen. Ja kun teen hyökkäyksen, se PÄÄTTYY kohtaan neljä. (Joko astumalla tai cross-blockista eteenpäin lukottamalla jolloin toinen pakotetaan astumaan tiettyyn asentoon. Lopputulos, suhde struktuuriin ratkaisee, ei se miten siihen päädytään.) Tästä on hyvä hakea takaisin defensiiviseen paikkaan kolme. Syy on tietysti se, että olen rakenteelta niin kevyt että painiin hakeutuminen ei ole järkevä vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti