Tänään minun piti kirjoittaa erilaisia asioita keskiaikaisesta ihmisentappotaidoista. Tämä aihe siirtyi hieman myöhemmäksi. Tullessani treeneistä näin kevään ensimmäisen sammakon. Se näytti kylmän viemältä, joten ajattelin napata siitä vain valokuvan. Tämä kuitenkin reagoi valoon, juuri ja juuri. Se ei siis ollutkaan kuollut.Eihän sitä siihen hennonut jättää, joten vein sen sisälle lämpimään. En laittanut suoraan lämpimään veteen, vaan annoin rauhassa ottaa lämpöä ihan ilmassa. Näin ei tule mitään lämpöshokkeja. Akvaariokalojen kanssa näin on toimittava, joten varmuuden vuoksi tein näin. Koska se ei virottuaan enää yhtään pysynyt ämpärissä, eikä sammakkoa voi pitää kylppärin lattialla valtoimenaan kun siihen voi yöllä liukastia. Siksi laitoin sen vanhaan tyhjään akvaarioon (minulla on käytössä toinen, toinen oli vain "väliaikaisesti ilman asujaimistoa".)
Onhan tämä pieni asia, mutta valinnalla oli kuitenkin edes jokin muutos, joten kannoin sen kotiin. Nyt se on lämpimässä melkoisen virkeä otus. Puoliso moittii sitä läskeimmäksi mitä on koskaan nähnyt. Onhan se toki aika iso jötikkä.
Tämän kautta voisi herätellä itse kutakin miettimään sitäkin, kannattaisiko samalla tavalla auttaa ihmisiäkin. Niiden ohi kuitenkin jostain syystä tuppaa kulkemaan kevyemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti