"Get your facts first, and then you can distort them as much as you please."
(Mark Twain)
Luokittelut ovat keskeisessä asemassa, kun asioita ymmärretään. Niihin kuitenkin liitetään usein eettisiä loikkauksia, jotka kumpuavat jostain muusta kuin luokitusten olemassaolosta itsestään.
Tästä yksi esimerkki on Alfred Kinseyn tutkimukset. Hänhän tutki ihmisten seksuaalisuutta. Ne aikaansaivat jättimäisiä poliittisia asioita USA:ssa 1940 ja 1950 -luvuilla. Kinsey nimittäin huomasi, että naisen ja miehen seksuaalisuus olivat ihan erilaisia kuin minkälaisina ne ihanteissa esitettiin. Homoseksuaalisuutta oli paljon. Hän ei paljastanut haastateltujaan jotka olivat harjoittaneet pedofiliaa, koska hän halusi saada heidät avautumaan näistä tabuasioistakin. Havainnoista tehtiin ikään kuin oikeutus. Kun niin ja niin moni harjoitti erilaisia seksuaalisia asioita joita pidettiin perversioina, oli tämä ikään kuin moraalinen oikeutus niille. Luokan olemassaolo ja yleisyys ikään kuin antoi sille luvan.
1: Demokratiassa tämä voi tietysti olla olennaista, mutta jos asiaa tarkastellaan puhtaasti eettisesti, ei yleisyys tarkoita samaa kuin eettisyys. Onhan itsekkyyskin erittäin yleistä - minäkin syyllistyn siihen joka päivä jonki verran, ja itseään kriittisesti tarkasteleva lukijakin luultavasti huomaa tekevänsä näin aika usein. Demokratiassa ei tietenkään kannata kieltää itsekkyyttä lailla.
___1.1: Kinseyllä oli itsellään oli nuorempana seksielämässään vaikeuksia erilaisten kasvatuskesta johtuvien seksin "likaisuuden" ja "synnillisuuden" vuoksi, joten ei ole ihme että hän itsekin ajatteli että seksuaalinen poikkeavuus oli ikään kuin puolustettava ilmiö. Hänelle ilmiöiden yleisyys näytti siltä että yhteiskunta sorti sen jäseniä.
1: Mielenkiintoinen kombinaatio tästä syntyy kun katsotaan eläinkunnan hierarkiaa. Linnén luokituksista syntyy hierarkia, jota käytettiin todistamaan sitä että ihminen oli luomakunnan kruunu, Jumalan kuva. Tätä samaa hierarkiaa on yritetty yhdistää evoluutioon ja tällöin sitä syytetään rasistiseksi, eriarvoistavaksi ja sortavaksi. Tosin nykyevoluution mukaan kyse on enemmänkin sukulaisuussuhteiden läheisyydestä kuin mistään "kehittyneisyydestä". Yksisoluinen bakteerilla on aivan yhtä pitkä evoluutiohistoria kuin ihmisellä. Ei ole mitään portaita, jossa bakteeri on "huono ja alkeellinen". Esimerkiksi Gould kritisoi tätä harhaluuloa kovalla kädellä.
Otin evoluution esiin lähinnä että tätä kautta saadaan esiin vertaus, joka on kenties ymmärrettävä. Luokittelussa on kyse erilaisuuden tunnustamisesta. Eläinkunnassa bakteeri on erilainen kuin ihminen. Ja eri lajit ovat geneettisesti ja rakenteellisesti jossain kohden erilaisia ja toisissa kohden samanlaisia toisten eliöiden kanssa. Tätä kautta voidaan rakentaa taksonomiaa ja hierarkioita. Tämä on eri asia kuin sanoa että jokin on oikein tai väärin.
Molemmissa tapauksissa "ajatus siitä miten pitää olla" liimataan päälle jostain muualta. Tosiasia ei ole perustelu, vaan lopputulos saadaan valikoimalla retoriset keinot, joita jonkun toiminnan perustelussa käytetään.
1: Jos Kinsey olisi rotututkija, hän luultavasti näkisi että luokitus antaa luvan, jolloin vaadittaisiin monisuvaitsevaisuutta. Mutta natsin käsissä sama argumentti tarkoittaa tarvetta tuhota. Samalla tavalla seksuaalisuuden kohdalla fundamentalistiset tahot kokivat tutkimuksen joko "vääränä" tai sitten todisteena uhasta, USA:n moralaisesta rappiosta. Heille Kinsey toi esiin ongelman joka pitäisi ratkaista. Faktat ovat samat, mutta eettiset lopputulokset päinvastaiset. Koska lopputulos oli itse asiassa joka tapauksessa "päätetty jo ennalta".
Tätä kautta syntyy mielenkiintoinen yhteys esimerkiksi rasismiin. Rotuoppi, eli ajatus eri ihmisrotujen olemassaolosta ei ole samaa kuin rotusorto. Sillä jos joku esittää että ihmisiä voidaan jotenkin olennaisesti luokitella vaikkapa ihonvärin kautta, ei tarkoita sitä että nämä ihmiset olisivat eriarvoisia. Kuitenkin rotukysymysten esiinnostaminen itsessään ei tee sitä mitä Kinsey katsoi tutkimustensa tekevän, vaan enemmän sitä mitä eugeniikassa tapahtui.
Olen itse sitä mieltä että erilaisuuden tunnustaminen on tärkeää. Siksi erimielisyyskin on tärkeää. Se, että ollaan aidosti monikulttuurisia ei siksi tarkoittaisi sitä että erilaisuudesta tulisi vaieta, erilaisuus kieltää. Kun minä olin lapsi oli muodissa "kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" -slogan. Jotenkin toivon että tälläinen ajattelu lisääntyisi. Ihminen, minäkin, kuitenkin tuntuu helposti luokittelevan ihmisiä "meihin ja muihin" siten että mukana on erilaisia sortavia kannanottoja, luokittelussa on usein ajatus jostain "kulttuurisesta puhtaudesta" jota tavoitella.
Usein etiikka tuntuu ihmisistä helpolta. Ehkä syynä on se, että heillä on lopputulos jo valmiiksi päätettynä. Mitä enemmän etiikkaan tutustuu, ainakin minusta alkaa tuntumaan siltä että on yhä vaikeampaa sanoa onko eettinen vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti