Itse pidän psykologiaa hyvin tärkeänä osana päättelyideni tekoa. Syy tähän on sama, joka on ajanut minut luokituksiin "skeptikko" ja jopa "skientisti". Mielen toiminta on tärkeää koska se sitoo päättelyt empiriaan, joku voisi sanoa että se pakottaa käytännöllisyyden ja konkretian "ovesta sisään".
Ilman tätä filosofia on vain omien sääntöjen mukaan tanssimista, jossa presuppositionismi voi aina onnistua. Eli päätetään johtopäätökset tai "se mikä halutaan todistaa" ja sitten keksitään tähän sopivat premissit. Mielestäni tämä ei ole viisautta, koska siinä ei ole "tietoa". Toki knoppien ja faktojen jäsentymätön tietäminen itsessään ei vielä välttämättä edusta minulle viisautta. Mutta tieto on minulle kuitenkin viisaudelle olennainen. Se on "välttämätön mutta ei riittävä ehto."
Postmodernistejen piirissä ajatellaan usein että ihmisen mieltä ei voi mallintaa. Tätä puolustetaan esimerkiksi kovasti minusta ihanteilta ja toiveajattelulta maistuvalla perustelulla : Näissä ihmisen luokittelu on aina jonkin näköiseen ulkoiseen vankilaan laittamista. Näissä näkemyksissä korostetaan että ihminen on vapaa ja mysteeri.
Tätä kautta postmodernistinen filosofia onkin ensisijassa reagointia psykologiaa - ja jossain tapauksissa myös evoluutioon perustuvaa käytöksen selittämistä - vastaan. Voidaan siis sanoa että vallalla on psykologistinen tutkimustapa, jossa ajatellaan että ihmisten käytöstä tulee lähestyä empiirisesti ja tutkia sitä kokeellisesti. Eli että se olisi yksi sekä mielenkiintoinen että mahdollinen tutkimuskohde. Että siitä saataisiin tietää jotain.
Karkeasti voisi sanoa että yleisesti postmodernistisessa keskustelukulttuurissa tätä vastustetaan, ja sen perustelutavat onkin nähtävissä usein ikään kuin vastareaktiona tälle. Tätä kautta ei olekaan ihme että relativismi ja subjektiivisuus ovatkin ikään kuin automaattisesti "mukana systeemissä".
Tältä osin yliopistoissa onkin samaa asiaa tutkimassa erillisiä laitoksia, jotka eivät kohtaa.
Näin siis yleensä.
Jostain syystä näissä kuitenkin yleensä sallitaan yksi luokitteleva vankila. Jokin josta ihminen ei olekaan täysin vapaa. Kulttuuri. Kulttuuri nähdään mielivaltaisena, eikä sen takana nähdä tai sallita biologiaa. Onkin erikoista että postmodernistit viittaavat toistuvasti instituutioihin ja muuhun ja kohtelevat sitä ikään kuin tyhjästä tippuneena systeeminä, joka on "ainut sallittu peli kaupungissa" kun mietitään ihmisten käytöstä.
Samoin kuin alalla tuntuu olevan vallalla näkemys että psykoanalyysi on loistava tapa lähestyä ihmisyyttä, vaikka sekin on vain tapa luokitella ihmistä ja selittää hänen käytöksensä takana olevia syy-seuraus -suhteita. - Tai sitä ainakin esitetään tälläisenä, koska sen nimissä esitetään kannanottoja elämän ja lapsuuden tapahtumien vaikutuksesta ihmisen luonteeseen aikuisena, ja että tämä vaikutus voidaan ymmärtää niin että siinä on takana jotain systemaattista. Vallalla ei ole esimerkiksi väitteet siitä että psykoanalyytikko harjoittaisi subjektiivista mielivaltaa - vaikka juuri tämä on muussa psykologiatutkimuksessa normaali postmodernin henkilön tekemä kritiikki, ja perustelu tälle syytökselle on tyypillisesti juuri se että se lokeroi ja hylkää yksilöllisyyden. (Minusta tosin näyttää siltä että postmodernistit lainaavat säännönmukaisesti psykoanalyysiä, mutta kaikki psykoanalyysin ystävät eivät ole postmodernismin ystäviä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti