Halmetta koskeva kolumni sai tuomiota julkisen sanan neuvostolta. Siinä missä minä hyväksyin jutun laajat linjat, antoi tuomio nootit sanojen käytöstä. Kieltämättä tekstissä oli varsin rajuja sanoja. Halmeesta käytettiin pilkkanimiä, kuten "mulli".
Toisaalta Hazardin kritiikki on nähtävissä myös toista kautta. Aikaisemminhan korostin alter egoa. Mutta tosiasiassahan Halme on aivan kuten sinä ja minä. Nyt, kun minä olen elossa, on ihan asiallista ja mahdollisesti totuudenmukaistakin mainita erinäköisistä ureakefaaliuksista. Jos joku sanoo että "on siinä vaan kieroutunut tyyppi jonka nyökkäillessä hölskeen oikeen kuulee" on kyseessä mielipiteenilmaisu johon on vaikeaa olla yhtymättä. Mutta kun kuolen, olen hautajaisissa ties mikä "monista asioista kiinnostunut" (enkä "utelias kyylä", joka on sen arkisynonyymi).
Hazardin kolumni käsitteli, ainakin minun käsittääkseni, Halmeen kuvaa ja sitä miten kuolema oli "oikea aikainen" tarinan kannalta. Lautakunta oli tässä kohden kanssani erimielinen. Siitä se rinnastui henkilöön eikä tarinaan.
1: Toisaalta tälle "minusta poikkeavalle tulkinnalle" on annettava tilaa : Hazardin virhe oli se, että hän laittoi hautajaispuheeksi kritiikkiä imagosta. Hän siis unohti ihmisen. Jonkun joka on lakannut elämästä ja hengittämästä. Tämä on melko raavas teko. Eikä tätä itse asiassa voi ihan täysin ohittaa. Etiikan kannalta olennainen kysymys on: Minkälainen ihminen tekee näin - Eli kuolemantapauksen kohdatessa hylkää ihmisen ja tarttuu imagoon? Tätä miettiessä voi muistella niitä asioita joista Halmeen äiti kirjoitti : "Journalistin ohjeessa, kohdassa 28 todetaan, että kuolemantapauksista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Kohta 26 toteaa, että jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava." Tosin minun oli vaikea sitä huomata, ehkä sen vuoksi koska en ole kovin humaani. Tosin itse hieman ihmettelen ylipäätään "kuolleiden kumartelua". Ihmisiä pitäisi kai muistaa ja arvostaa elävänä, koska kuoltua ei enää ehdi. (Toki tiedän että tässä kohden en ole elämässäni kovin onnistunut.)
Arhi Kuittisen kommentaari avasi minut miettimään asiaa lisää. En ehkä alleviivaa jokaista sanaa, mutta se avasi miettimään asiaa tasa -arvokysymyksen kautta. Ja tasa -arvolla tarkoitan tässä sekä sukupuolten välistä tasa -arvoa, että elitismin puutetta. Kirjoittelen tähän teemaan liittyviä asioita aika usein soveltamaani scrapbook -tyyliin. Teema yhdistäköör irralliset sirpaleet, jos kykenee.
Aloitan siitä elitismin puolelta.
Hazardin käyttämä kova kieli muistuttaa vahvasti omaa käyttämääni sekakieltä. Sellaista jossa on kirosana ja sivistyssana vierekkäin. Ja jossa karut ja julmanmakuiset ilmaisut ovat osana. Ehkä siksi minun oli vaikeaa nähdä Hazardin tekstin sävyjen kovuutta. Kun asiat ovat vaikka verkossa ja joku käyttää samaa kieltä, hän on tomppeli, ja minä olen sanomassa tätä hänelle. Taustalla on seuraava henki : "Aatelihumanistit saavat olla kärjistäviä kun taas nettikeskustelut ovat kansakunnan viemäri." Kärjistys ja sarkasmi ovat paitsi ilmaisun keino, myös vastuunpakenemisen keino. Se on sitä samaa, mitä lapsi tekee hiekkalaatikolla : "vitsi, vitsi" -sanominen muuttaa pilkan leikiksi. Jos pilkasta saa loukkaantua, on vitsistä loukkaantuminen huumorintajuttomuutta. Joskus juttu hiekkalaatikolla on tietysti aidosti leikkiä ja siitä suuttuminen hienohelmaisuutta. Mutta joskus kiusaaminen kätketään ja naamioidaan tällä keinoilla. Tämän kahtiajaon vuoksi on helppoa sallia itseltä sellaista mitä ei muilta sallisi. Olisi hyvä muistaa että "Hazard yritti kirjoittaa parodiaa mutta ei ymmärtänyt, että hyvä parodia vaatii empatiaa." Halpa sarkasmi on tosin paljon helpompaa.
Toisaalta Hazard on itse aggressiivinen ja kärjekäs. Arvomaailma on toki erilainen kuin Halmeen. Hazard saa toki itsekin kovin paljon suosiota, joten en usko että "kateudesta" on kyse. Pikemminkin ymmärrän että Hazard näki Halmeen "väärän ideologian kannattajana". Tälläisessä syntyy helposti vihankin tunteita, ja tavat ja toisen ihmisyyskin voivat unohtua. Hazard kritisoi Halmetta tavallaan omista synneistään.
Yhtenä syynä on tietysti se, että yleinen telaketjufeministinen diskurssi korostaa naisten uhriutta. Miehet ovat rikoksen tekijöitä. Ongelmana tässä on tietysti se, että nainen elää jo vapautetussa maailmassa, jolloin hän ei ole kohdannut itse uhriutta. Hän saa statuksen sukupuolensa kautta. Miehet sen sijaan saavat rikollisen statuksen sukupuolensa takia. Tässä on tasa -arvo kaukana, koska tässä ei enää katsota ihmistä, vaan sukupuolta. (Olen itse kohdannut tämän esimerkiksi siinä, että naiset puolustavat sitä että naisille tulisi antaa aseistusta koska "kaveria on yritetty raiskata". Miehille samaa lupaa ei haluta tarjota, koska hehän ovat rivien välissä "niitä rikollisia". Naisilla aseet ovat uhrilla ja miehillä rikollisilla, ja vain "puolustusaseet" sallitaan. Minulta ei ole näissä jännitteissä kysytty että montako kertaa olen saanut turpaani kadulla vain siksi että kävelen ohi. Ja tämä määrä on aikusten oikeasti iso.)
1: Tässä kohden tarjoan ihanteeksi Martin Luther Kingin "I have a dream" -puheen "I have a dream that my four little children will one day live in a nation where they will not be judged by the color of their skin, but by the content of their character." Rodun lisäksi laittaisin sukupuolen yhdeksi lisäelementiksi.
Hazardin toiminta on siis sallittu koska hän on nainen. Kun nainen on aggressiivinen ja käyttää kärjekästä kieltä, hän on vapautunut. (Koska hän rikkoo sukupuolistereotypiaa.) Jos mies tekee samoin hän on stereotypian edustaja ja siksi hän on "vanhoillinen". Itse vastustan hegemonian vastustamista hegemonian vuoksi aivan samoin kuin hegemonioiden kannattamista hegemonioiden vuoksi. Minulle se on vain irrelevanttia. Se on sitä nimittäin juuri samaan tapaan kuin ihonväri on "irrelevanttia" Kingin unelmassa. Jos mustat pistävät valkoihoiset orjiksi poimimaan pellavaa, tai pakottaa heidät tietyille paikoille busseissa ja rajoittaa heiltä ravintoloita, ei kyseessä ole minusta mikään tasa -arvo. Orjuusasetelmien kääntäminen nurin päin ei vain yksinkertaisesti ole "mitään muutosta parempaan". Asiathan vain muuttuvat mutta pysyvät samoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti