lauantai 3. huhtikuuta 2010

Treenaamisen sietämätön julmuuttomuus.

Keskiaikaisen miekkailun ymmärtämisessä tärkein asia on se, että se on tehty taistelua varten. Esimerkiksi Fioren tikaritaistelua opetellessa on silmiinpistävää, että monet tekniikat tähtäävät siihen että toinen on välittömästä toimintakyvytön. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käsien murskaamisessa opetetaan versioita jotka hajottavat koko nivelen heti. Näin toisen toimintakyky lakkaa heti. Ensimmäinen maahankaatotekniikka taas katkaisee selkärangan ja/tai iskee vastustajan pään isolla voimalla maahan. Tälläisen brutaalin aktion jälkeen toisen toiminta lakkaisi välittömästä.
1: Toki esimerkiksi Capo Ferro varoittelee siitäkin että joskus kuoltettavastikin pistetty voi jaksaa riehua vielä jonkin aikaa. Tosin on hyvä muistaa että Capo Ferro mainosti kirjaansa humaanisti "itsen puolustamisella", johon tulisi ryhtyä vasta pakon edessä. Kuitenkin se sisältää huomattavan määrän "lunge" -tekniikoita, jotka ovat luonteeltaan melko aggressiivisia ja soveltuvat erityisen hyvin kaksintaisteluun. Syynä voi olla "kaksinaamaisuus", tai ihan se että rapiirimiekkailulla oli ns. "vahvat perinteet", jolloin tämänlainen tekniikkavalikoima on jäänne. Jos taiteenlajin kehittymiseen on käytetty runsaasti aikaa ja työtunteja ja tyyppejä, on selvää että opetettu perinne ei muutu täysin erilaiseksi ja yhtä hienostuneeksi järjestelmäksi pelkästään sillä että Kuningas kirjoittaa joitain juridisia kieltoja.

Myös manuaalit ovat kuvaavia. Kuvitus on paikoin varsin julmaa. Niissä vilisee verta ja irtoraajoja. Tästä kuvallinen pikkuinen esimerkinomainen kooste; Näiden olemassaololle on syy. Ne ovat tavallaan varoituksia. Niissä pärskyy veri, joka näyttää miltä näyttää jos tekniikan "käy loppuun asti". Itse kirjat ovat nimittäin taistelutaidon oppaita ja tätä kautta harjoitusmanuaaleja, joten niitä seuratessa on tavallaan tiedetty myös turvallisen toiminnan rajat. Sotaa käydään kentillä, mutta siellä ei tavata kirjoja. Salilla sen sijaan harjoitellaan sotimista ja siellä kirjojen tavaaminen on se "toisiksi paras asia tehdä". (Paras on tietysti itse fyysinen harjoittelu.)

Taistelukentällä on tietysti oman elämän kannalta käytännöllistä murskata vastustajan kyynärnivel ulos kädestä. (Kuten esimerkiksi monikin Fiore Dei Liberin tekniikoista mahdollistaa.) Mutta harjoitellessa tavoitteena ei ole läheskään sama. Siksi on myös lopettaa ajoissa. Ja tehtävä asiat harjoitellessa vaarattomammin. Salilla olemme opetelleet tekniikoita joissa käsi rikotaan, mutta teemme ne tietysti vain lukkotekniikoina jolloin toiselle ei "käy mitään". I still have both arms, thank you very much.

Kuvien julmuus ei siis ole pelkkää itsetarkoitustavaraa. Tosin on hyvä muistaa että jos jotain lajia on opetettu taistelukäyttöön, on sellaien ostajalla taatusti vahva halu tietää mitä ne tekevät ja että ne ovat "julmia ja taistelussa toimivia". Tätä kautta niillä on tietysti myös mainoksen ja "macho bullshitin" sisältöä.
Kuvat ovat yksityiskohtia manuaalejen kuvista. Ylemmässä on Ridolfo Capo Ferron tuotannosta ja alempi Talhofferilta.

Ei kommentteja: