(Kyösti Pöysti, "Pasila", jakso "Toteemieläin")
"Ostos -TV" on pullollaan käyttäjäkokemusmainontaa. Siinä ruutuun laitetaan tuottetta käyttäviä. Lausunnot ovat kehuvia, kuinkas muuten koska juuri kyseistä tuotetta ollaan mainostamassa. Tuotteeseen tyytymättömiä ei näy ikinä tässä seurassa. Yleisesti tunnettua on se, että asiakaspalaute on kahdenlaista: Myyjä kohtaa itse vain hyvää palautetta. Mutta viidakkorummut kumisevat negatiivisia kokemuksia. Näin myyjä saa helposti vääristyneen kuvan : Asiakas joka palaa takaisin on tyytyväinen asiakas. Tyytymätön asiakas pysyy poissa ja hänen kokemuksiaan kuuntelevia hän ei koskaan edes näe.
Tämän vuoksi tehdään markkinatutkimuksia. Koska käyttäjäkokemukset eivät kerro totuutta ilman että sitä käsitellään ja tarkkaillaan tieteellisesti.
Uskonnoissa tätä kohtaa hyvinkin vahvasti. Otan tästä esimerkiksi oman facebook -tuttavuuteni. Hän nimittäin huokuu henkilökohtaisuutta ja käyttäjäkokemuksia. Itse asiassa kun rinnastin hänen toimintaansa "Pitchmanien" mainospuheisiin, hän kertoi että hänkään ei luottanut niihin. Analogiani näiden välillä ignoroitiin. Sain lisää subjektiivista käyttäjäkokemustarinaa uskonnosta.
Tarkemmalla pumppauksella sain selville miten tämä toimii. "Why do you insist on testing God? He doesn’t dance with petty mind games. He’s bigger than any man. I don’t care if my beliefs are scientific or testable! What does these matter anyway? When I tell about my personal experience, you can just listen and see the Truth. Or you must believe I'm insane or liar, and this attitude is disrespectful. (Which is your favourite word.)" Toisin sanoen persoonallinen kokemus on muutakin kuin "pehmeää" ja "ystävällistä". Hän on lähestynyt minua nimen omaan sen vuoksi että olen erimielinen, ja hän pelaa tarkoituksella "henkilökohtaisesti". Koska vaihtoehtoina on joko kääntyminen tai jonkinlainen vakaumuksen pilkkaaminen.
Jos on erimielinen sen jälkeen kun on kuullut henkilökohtaisia kokemuksia siitä miten Jeesus puhuu päässä ja tarjoaa rakkauttaan esimerkiksi porkkanankuorinnan yhteydessä, vihjaa että toisen kokemus on vääristynyt tai että hän valehtelee tahallisesti. Tässä olennaista on tietysti se, että tässä joko uskotaan ihmiseen tai ei. Uskottavuushan on juuri yhtä suuri kuin on se, että tämä tietty ihminen ei ole hullu, valehtelija tai erehtynyt. Tätä kautta kysymys on vain yhdestä asiasta. Siitä miten luotettava tarinaa kertova ihminen on. Näin kiisto tai myöntö on persoonan varaan rakennettua.
Muu argumentaatio kielletään. Eli toisin sanoen jos haluaa keskustella tosiasiatasolla, keskustelu viedään ikään kuin tarkoituksella statuksen tasolle. Kun asia sidotaan itseen - kuten julistaja teki sitomalla kokemukset itseensä ja lähipiiriinsä - on tämä tietysti tavallaan helppoa.
Tätä kautta on selvää että joko vahvistan ennakkoluuloa uskonnottomista. Olen "aggressiivinen" ja pilkallinen. Tai sitten olen käännynnäinen, jolloin mikään ennakkoluulo uskottomista ei pidä paikkaansa. Kun en reagoi, saan kommentteihin vihjailuja siitä miten "Silence is fear - You just don't have argument against these things I have told." Vaikeneminen kertoo pelosta ja siitä että julistaja on voittanut. Toisin sanoen hiljaisuus kertoo että uskonnoton on hävinnyt pelkuri, se että hän reagoi tekee hänestä "vihaisen" ja "militantin". Ja kääntyminen on tietysti uskovan voitto, käännynnäinen on nähnyt Totuuden ja valon.
Toki tätä on kohdattu Suomessakin. Esimerkiksi ihmeparantumiskertomuksia kritisoitaessa vastaan tulee usein koko kritiikin vääränä pitämistä, ja tämän takana nähdään vain pettymys. Mutta vastaan on tullut sitäkin miten paranemiskertomusten ruotiminen on epäkunnioittavaa, olipa oikeassa tai ei. Esimerkiksi Päiviö Latvus on muistuttanut että paranemisen kritiikin sanominen päin hyvää tarkoittavan uskovan kasvoja aikaansaa surua, ja siksi sen harjoittamista ei pitäisi tehdä. (Implisiittisesti tulkitsen että olipa paraneminen oikeutettua vai ei.) Tavallaan tässä on tietysti takana hyvää tarkoittavaa sydäntäkin. Mutta asia on kuitenkin strategialtaan hyvin samanlainen kuin minua facebookissa stalkkaavan "uskonkertomuksia pullollaan" olevan asenne.
Tämä on täysin koko perustelukulttuuria vastaan - sillä siinähän keskeistä ei ole se, kuka sanoo, vaan miten olennainen tieto, järkevä argumenttirakenne ja ammattitaito argumenttiin on saatu sisältymään. Siksi tämä kaikki tuo mieleen Scott D. Weitzenhofferin lainattu sitaatti : "Debating creationists on the topic of evolution is rather like trying to play chess with a pigeon; it knocks the pieces over, craps on the board, and flies back to its flock to claim victory." Tällä kertaa kyse vain ei ollut kreationismista vaan uskonnosta yleensä.
Oma reagointini tälläiseen "vastustajan kaiken selviämismahdollisuuden poistamiseen keskittyvään diskurssiin" en suhtaudu vakavasti. Se on samaa kuin jos turnajaisissa tai kaksintaistelussa ei antaisi vastapuolelle lupaa koskea aseisiinsa ja julistaisi itsensä tätä kautta voittajaksi. Kommenttini on siksi kuvallinen ja se sanoo "Oh Gee"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti