Pinkki

Valtion Rautateiden kuukausittain versioiva paperinippu, "matkaan" -lehti, on tyypillisesti hyvin varovainen. Sen jutut on tehty selvästi se mielessä että se ei loukkaisi ketään. Toki se esittelee usein positiivisessa valossa sellaisia "hyvänmielenterapia" -asioita joista skeptikko voisi ihmetellä, ja joita joku kiivas fundamentalisti voisi pitää "harhauskontona". Mutta he ovat poikkeuksia joka vahvistaa säännön - ja kertovat siitä miten kaikkia ei voi koskaan miellyttää, vaikka miten yrittäisi juosta ympärilleen harmittoman näköisesti silmät ymmyrkäisinä ja kieli ruskeana (kuin WC:ssä juomingeilla onnettomaan aikaan käynyt koiranpentu).

Kuitenkin sen uusimmassa numerossa (huhtikuu 2010) oli otettu esiin taiteilija Katja Tukiainen. Tukiainen provosoi pinkillä. "vastauksena Iso-Britanniassa joulun alla syntyneeseen vaatimukseen kieltää pinkkien lelujen myynti lapsille, koska ne ovat seksistisiä ja ohjaavat tyttöjä tiettyjen normien suuntaan." Tukiainen liittää pinkkiin tätä kautta luvan leikkiä naiseudella ja että tämä ei välttämättä tarkoita seksismiä.
1: Koska VR on lehtineen varsin konservatiivi on tietysti mielenkiintoista että se ottaa kantaa tälläiseen asiaan. Tavallaan pinkki nimittäin on hegemonisesti naisellinen. Mutta toisaalta feminismi on sen verran voimakas, että sensuurihalukin on toinen melkoisen vahva hegemonia - sehän on tuota sensuuriakin hakemassa. Tavallaan se, että VR kommentoi asiaa nostaa esiin sen, miten naurettavia ja kovasti outoja kieltoja ja sensuureja feminismin nimissä tyrkytetään. Mutta toisaalta sen yleisluonne on sellainen että se samalla vihjaa että feministeillä on "tavallaan jippo" perustelujensa takana. Ja samalla herää ihmettelyä siitä, miten feministit moittivat sukupuolikuvien muokkaamisesta, kun sensuurilla kuitenkin selvästi halutaan kieltää tietynlaiset naiseuden esiintymismuodot. Että jos tässä kuitenkin ollaan ideologisesti muokkaamassa naiskuvaa tiettyyn muottiin? Että käydään yhden hegemonian voimalla toista hegemoniaa vastaan, vain "uudistuksen" nimissä. Uutta uuden vuoksi, tekniikkaa tekniikan vuoksi ja asian vastustamista vain siksi että sen katsotaan edustavan "vallitsevaa normia".

Pinkki on sinänsä mielenkiintoinen väri, että se on samalla eräänlainen symboli. Se liitetään naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen melko vahvasti. Itse asiassa väri on "naisten" jopa siinä määrin että rintasyövän, naisille tyypillisen syövän, nauha on vaaleanpunainen. Pinkki on leimallisesti "naisten väri".

Itse olen huomannut tämän, ja siksi pinkki on minulle tärkeä väri. Se liitetään usein miehillä homoseksuaalisuuteen, mutta olen silti tupannut pitämään jotain vaaleanpunaista. Esimerkiksi minulla on ollut usein vaaleanpunaista tukkalenksussa. Ja legendaarinen pinkki T -paitani jossa lukee "Jeesus teippi Pelastaa" (niin että sana "teippi" näkyy vasta katsottaessa lähietäisyydellä) on saanut ylläni mainetta. Ja jos katsot blogiani, se on varsin tummasävyinen, mutta luetteloissa on käytetty ensin valkoista ja sen jälkeen pinkkiä. Tämä ei ole vahinko.

Tässä kohden syytän Jaakko Honkakoskea. Hän nimittäin selitti minulle mitä tarkoittaa olla päheä. On helppoa olla päheä, jos on maastopuvussa oleva iso ja lihaksikas soturityyppi, ja kädessä on konekivääri. Sillä tälläinen on stereotyyppinen alfauros. Päheys liittyy vaikutusvaltaan, ja on tätä kautta "tietynlaista karismaa". Honkakosken oivallus on se, että "propit" eli erilaiset vermeet ovat vain ja ainoastaan koristeena - hieman kuten roolipeleissä hahmot saavat hyvistä esineistä bonuksia ja huonoista negaatioita. On helppoa saada ihmiset tottelemaan machosoturia jolla on kivääri. Mutta jos hänellä on nalle ja hän saa ne yhä tottelemaan. Se kertoo siitä että hän on todella päheä. Hän voi kantaa proppeja jotka antavat negaatioita. Jos pelissä hahmon statistiikka kiinnostaa, on hyvä katsoa että selviääkö hahmo seikkailusta +5 aseen vai -4 kirotun esineen kanssa. Jos joku pärjää vaikka hän ottaa paljon haittoja, on selvä että hahmo on kova. Ase on siis vain kompensaatiota - kuten se tarinoiden auto joka kertoo ulkopuolisille tilipussin paksuuden lisäksi joidenkin toisten pussien ja niiden lähellä olevien asioiden pienuudesta.

Tätä kautta korostankin tavallaan omaa luottamustani omaan karismaani pinkin kautta. Kuten kiinalaisen filosofian Jingissä on rippunen jangia ja toisin päin, ja juuri tämä rippunen tekee siitä sellaisen. Minä en edes osaa olla maskuliininen ilman että korostan maskuliinisuuttani tuolla rippusella feminiinisyyttä. Saatana, minun pinkkiä ei sensuroida. Tahtoo pupun!