Minulla oli lapsena lintukirja. (En muista nimeä.) Siinä linnut oli piirroskuvina. Nyt minulla on lintukirja Koskimies & Lokki "Kotimaan linnut". Siinä kuvat ovat valokuvia. Molemmat lintukirjat olivat ihan hyviä. Tai sitten aika on kullannut muistot sen aikaisemman lintukirjan kohdalla. Ornitologia on ihan mielenkiintoista, joskin (häpeäkseni?) on tunnustettava että tunnen paremmin suomalaisia hämähäkkejä kuin lintuja.Jännittävää on se, että lintujen tunnistamisen kannalta valokuvat voivat olla vaikeampia kuin piirrokset. Syynä on tietenkin se, että piirroksissa lintuja voidaan asemoida niin että kaikki niiden olennaiset tuntomerkit näkyvät. Toisaalta myös nämä tuntomerkit voidaa korostaa, esimerkiksi "pikkuisen luonnottomalla/korostetulla värillä". Valokuviin lintua ei tahdo saada näkymään kokonaan ja oikeassa kulmassa. Joku oksa on edessä tai kulma se, minkä arka lintu sallii. Piirrokseen sen sijaan lintu voidaan saada hyvään asentoon. Karrikatyyrit jäävät lisäksi helpommin mieleen, ja jos niissä korostetaan oikeita asioita, juuri kyseiselle lajille tyypillisiä piirteitä, tunnistaminen niiden avulla voi olla tätä kautta helpompaa. Lisäksi piirroksiin saa esimerkiksi koiraan ja naaraan ja vaikka poikasen piirrettyä rinnakkain, vaikka luonnossa esimerkiksi koiraan soidinpuku katoaisi siinä vaiheessa kun poikaset olisivat jo maailmalla. Tosiasiallisesti tälläinen kuva voi hämätä ja väittää että koiras olisi soidinasussa poikasen kuoriutumisaikoihin, mutta toisaalta tälläinen kuva sisältää paljon lintulajin tunnistamisen kannalta olennaista informaatiota, jota valokuvaan olisi mahdotonta sovittaa. (Paitsi jos kuvan photoshoppaisi, jolloin piirroskuvan harha tulisi ikään kuin lihaksi. Olisi vaikea kuvitella, että uros ei olisi enää soidinpuvussa poikasen kuoriutumisaikaan, kun se olisi siinä todella aidon näköisesti hienossa valokuvassa.)
Jossain tapauksissa valokuvakin voi olla erittäin onnistunut : Valokuvissa on tietenkin ihan oikea tälläisen linnun kuva. Niissä on kuitenkin "realistista häilyvyyttä", eli sellaisia yksityiskohtia joilla ei tunnistuksen kannalta ole merkitystä koska niitä on monilla linnuilla. Syynä on se, että maailma ei ole koskaan niin selkeä ja yksille napille tehty ja harmaasävytön kuin kaavakuva. Kaavakuvan ideana on napata onnistuneesti keskivertoisuuksia, joita maailmassa on. (Tai huonoissa tapauksissa ei ole) Piirroskuvat voivat myös hämätä mittasuhteissa, kun taas valokuvat eivät. Valokuviin voidaan saada myös "osuvia yksilöitä", eli jotkut yksilöt ovat selkeämmin "oppikirjamaisia" kuin toiset. Itse huomasin tämän kun kesällä kuvasin kasveja. Kasveissa kuten linnuissakin on yksilöllistä variaatiota ja osa on monissa ominaisuuksissa keskiverto, ja tälläinen on "hyvä malliyksilö".
Minulla ei ole sinällään vastausta siihen, onko karrikatyyri parempi kuin valokuva. Luulen että molemmissa vaaditaan näkemystä ja yllättävän paljon työtä. Kuvatonta lintujen tunnistusopasta minun on kyllä vaikea kuvitella.
Ääntä kirjoissa jää myös kaipaamaan, mutta teknologia ei salli ihan kaikkea. Nykyään on kuitenkin ihan kivoja CD -levyjä. (Niiden kuvaamiseen onnistuu kuvien sijasta teksti. Siksi niitä on ihan hyvä olla lintukirjoissa.) Niihin saa lisäksi liikkuvaa kuvaa, joka paljastaa sellaista tietoa jota voi olla vaikea piirtää. Tosin olen nähnyt ihan hyviä kuvauksia tikkojen lentoradoista tai rastaiden hyppelystä. Ja ne ovat aina olleet nimen omaan piirroksia. Valokuvaan on siis ilmeisesti jostain syystä vaikeampi saada toimivaa liikkeen kuvaamista. "Valokuvamainen video" sen sijaan tekee sen parhaiten, tai ainakin piirrosta paremmin.
Kuva on Wikipediasta artikkelista "Punatulkku" (Pyrrhula pyrrhula). Se taas on siellä, koska sen tekijänoikeudet ovat vanhentuneet, kuva on vuodelta 1924.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti