Rapsutin naapurin koiraa. Iloa tuottaa koira. Naapurin koira, ei oma. Kun masentaa eikä jaksa nousta edes ylös sängystä laittamaan radiota päälle. On silloin listattava pienet ilon aiheet. Kuten naapurin koira. Muistutukseksi mitä on päivittäin. Mitä näkee. Mitä ei näe kun ei jaksa nousta ylös sängystä edes laittamaan radiota päälle. Ei oma, naapurin, se koira. Niin neuvoo joku, joka ei ole masentunut. Asiantuntija. Naapurin koirasta muistuttaa, joka iloa tuo ja joka ei ole oma. Perkeleen allergia.
7 kommenttia:
En ymmärrä tätä blogia, mutta tämän merkinnän ymmärrän. Ja se on itse asiassa aika mahtava.
Onneksi on naapuri ja naapurilla se koira :-) Sitäpaitsi tää blogi on näin vanhan tädinkin mielestä hyvin viihdyttävä ja kiinnostava.
Pehmokoiraa tekee mieli rapsuttaa, yhdessä nukkumapaikassani seinällä on useita koirankuvia. Jos oikein ahistaa niin AA-taskukirjoja ja Valittuja Paloja. Eli sitä mitä luin lapsena, myös koira oli aina.
Taskuradio on mulla aivan sängyn vieressä tuolilla, vain kädenojennuksella, joten ei ole tekosyytä..;)
Hieno leikittely. Leikitteleekö masentunut?
Hellou! Blogissani on sinulle haaste.
Ei leikittele masentunut ainakaan aina. En sitten tiedä että voiko "aktiivisessa masennuksessa" esiintyäkin.
Mutta masennukseen taipuvainen exmasentunut voi leikitellä kokemuksillaan.
Yhdistelmä "masennus joka on niin syvä että ei jaksa nousta edes sängystä laittamaan radiota päälle" yhdistettynä siihen että "tällöin pitää listata positiivisia asioita" ja maininta "naapurin koirasta" (joka lienee tavoittamattomampi kuin se radionnappi) ovat ihan "ammattitarpaeutin tuomia".
Mulla on vain ristiriidankaivuu niin automatisoitunut, että asia katoaa tuollaisten pilkkuvirheiden taakse. Vaikka olisi mikä tila.
Liikuntakin ohjeena. Ei edes tarvi paljon /d. Mutta just silloin kun pitäisi:
-ei jaksa edes nousta
-ei edes muista tuota ohjetta (!), kun muisti just silloin huononee.
Lähetä kommentti