Tieteen päivät 2009

Kävin kaverin kanssa eilen Tieteen päivillä. Suurin asia, joka sieltä jäi käteen, oli se että tieteen popularisointi on melkoisen vaikea asia. Otan siitä esimerkinomaisesti vääriä ääripäitä, ja yrityksen siitä mikä mielestäni oli hyvin toteutettu.

1: Heta Pyrhösen "Kehittyykö rikoskirjallisuus?" oli sisällöltään melkoisen hyvä. Siinä argumentoitiin evolutiivisen näkökannan eli suomeksi meemimetaforan käytön hyödyistä kulttuurinanalyysissä. Aihe oli populaaria ihmistä ajatellen aika naseva. Itsekin olen kuluttanut muutamat viime päivät käytännössä rikoskirjallisuuden tv -johdoksen eli "X -filesin" parissa, koska jouluksi tuli muutama tuotantokausi em. sarjaa. Dekkareita luetaan paljon ja muutenkin aihe on yleisölle läheinen. Pyrhösen esitys oli myös asiapitoinen, ja siinä kerrottiin muun muassa siitä, kuinka yksityiskohtia on aina katsottava osana kokonaisuutta:
___1.1: Esimerkiksi kun katsotaan rikoskirjallisuutta, muutokset ovat trendeissä: "Vanhahtavia juttuja" löytyy muutamista uusistakin kirjoista ja jokin "moderni juttu" voi olla muutamissa vanhoissakin kirjoissa: Yksittäinen kirja ei tietenkään muutu, mutta genren sisällä näkemykset muuttuvat. Kuten evoluutiossakin yksilöt eivät muutu vaan populaation geenialleelien suhteet toisiinsa. Esimerkiksi rikoskirjallisuus oli aikaisemmin moralisoivaa näkemystä, jossa huipennus oli teloitus ja pääasiana oli moraalin kunnioittaminen. Siksi rikollinen saattoi olla joko selvä alusta asti tai synnintunto ajoi hänet tunnustamaan. Lisäksi se on aikojen saatossa "alalajiutunut", se on jakautunut nykyisin kahteen pääosastoon, jossa ensimmäisessä dekkareissa tärkeää on rikollisen löytämisen ja ratkaisemisen teema, ja jossa lähtökohtana on rationaalinen lähestymistapa Sherlock Holmesin tyyliin ja (2) jossa pääasiassa on rikollisen sielunelämän kuvaus, se miksi rikollinen teki rikoksen ja mitkä elämän, kulttuurin ja yhteiskunnan tekijät vaikuttivat siihen että hänestä tuli rikollinen. (Dekkarit joissa profilointi on tärkein menetelmä ovat näiden välimuotoja, mutta tämä ei tarkoita että kahtiajako ei olisi järkevä: Yleensä teokset jakautuvat näihin.) Nämä ovat sitten myös saaneet uusia versioita, joissa on toki nämä olennaiset elementit, mutta lisäksi jotain muutakin. Esimerkiski "kovaksi keitetyt dekkarit" ovat levinneet muutamasta avainteoksesta, kun niiden ideoita on kopioitu.
___1.2: Pyrhönen opetti myös että kirjallisuudessa menestys tulee siitä että mitä kustantajat, lukijat ja ostajat tekevät. Näin sitä mikä kirjallisuus menestyy on heijastusta tästä, joten kulttuurin ymmärtämistä voidaan käyttää hyväksi kirjallisuustutkimuksessa. Hänestä kirjoja voidaan luokitella ilman että tämä on vain jotain mielivaltaista vallankäyttöä ja näkemyksen yleistämistä kuten jotkut ääripään postmodernistit esittävät. Voidaan siis puhua järkevästi esimerkiksi rikoskirjallisuudesta, eikä kyseessä ole pelkästään tulkitsijan näkökannan esitys ja kirjallisuusaineiston hengettömäksi pilkkominen joka poistaa tulkinnanvapauden.
___1.3: Pyrhönen kuitenkin käytti aika mutkikkaita ilmaisuja, ja jos kirjallisuusanalyysi ei ollut jo tuttu, ei argumentteja todennäköisesti edes huomannut. Ymmärrän tämän vaikeuden kuitenkin, on varmasti vaikeaa muistaa millaista "oli olla aloittelija". Hänelle "tosi helpot asiat" voivat olla muille hankalia. Samoin oli helppoa huomata että professori oli tottunut pitämään subjektiivisen persoonansa ulkopuolella, jonka vuoksi aiheen käsittely tuntui hieman etäiseltä. Tämä on "taviksille tarkoitetussa tilaisuudessa" heikkous.
2: Toiset esitykset olivat paikoin jopa turhan keveitä: URSAn tähtikupu, jonka muodossa oli mielestäni hupaisaa samankaltaisuutta synnytyselimistön kanssa, koostui lähinnä siitä että esiteltiin paria tähtikuviota. Efektit, kuten pyörittäminen tekivät tästäkin vaikeampaa, kun ainakin minä jouduin mielessäni vääntämään sitä kuviota siten että koko ajan piti "alun hetkeä" vertailukohtana. Muuten esimerkiksi toisella puolella taivaankantta olevaa kuviota etsisi toisen vierestä, koska taivas kääntyi. Lisäksi esitettiin kuvio, jossa näkyi piirrettynä ekliptika. Sen merkitystä ei kuitenkaan kerrottu. Kokonaisuudesta jäi mieleen se, kuinka pegasos on "tuommoinen laatikko". Kupla oli sinällään ihan siisti, mutta tietomäärät maailmankaikkeudesta jotka esitettiin olivat likimain "zero, not, nil, nonexistant, supernatural". Esiintyjä oli kuitenkin kohtuu karismaattinen ja jotkut kuvat ihan näyttäviä ja pallon tunnelmakin oli OK. Olin selvästi väärää yleisöä, ja Peter von Baghin elokuvissa olevien professorikuvien läpikäyminen olisi varmaan ollut minulle parempi ratkaisu.

Tietenkin ymmärrän että popularisointi on vaikeaa. Kun ihmisillä on jo yksi iso osaamisalue, ei voida olettaa että olisi hyvä lisäksi jossain toisessakin asiassa. Tässä kohdasa minulla on isot sympatiat, koska minun on jokapäiväisessä elämässäkin aika vaikeaa saada itseäni ymmärretyksi, enkä ole muutenkaan tunnettu "ylen karismaattisena kaverina".

Mutta oli siellä ihan hyvä esimerkki siitä, minkälaista hyvä popularisointi on. (Jätän nyt hieman ilkeästi käsittelemättä Hanna Kokon juttelua evoluutioon ja ekologiaan liittyvästä vieraissa käyvien ja monogamisten pikkulintujen tutkimusprojektista jota hän juuri puuhasi paraikaa Australiassa, ja Erika Ruonankosken fenomenologisen lähestymistavan ihmis-eläin -kontaktista ja siihen liittyvästä vastavuoroisuudesta, jotka molemmat kieltämättä herättivät minussa "ihan riittävästi" ajatuksia ja olivat ihan kohtuullisia popularisoinnissakin. Tosin ainakin Ruonankosken ideoita soveltanen joissain blogauksissa, sekä asian lähteenä että kritisoinnin kohteena, sen aihe kun liittyy läheisesti siihen "melkein omaan ammattiini".)
1: Timo Vesala teki mielestäni valaisevia arkitajuisia analogioita siitä miten ilmastoa tutkitaan. Hän erotti sään ja ilmaston (josta erottelusta olen itse tavannut sanoa että "Climate is what you expect; Weather is what you get. And in Russia Weather is what gets you!") Hän kuvasi sitä koulutodistuksella, jossa lämmin syksy vertautui siihen että nostetaan jonkin yhden kouluaineen arvosanaa. Hän vertasi ilmastonmuutosta siihen että koko todistuksen keskiarvo nousisi. Ja kun ilmastotutkijat ottavat keskiarvot 30 -vuoden kalibroinnilla, yksittäiset numeronnostot ovat merkityksettömiä. Hän kuvasi tästä eteenpäin korttipakalla, josta hän ensin valitsi 10 korttia ja sai yhden ässän. Hän poisti "huonoja kortteja" josta hän saikin sitten 3 ässää. Hän nosti yhden ässän esiin ja sanoi että vaikka pakkaa oltiin muutettu hän ei voisi sanoa että onko juuri tämä yksi ässä seurausta siitä että pakkaa oltiin muutettu. Silti hän voisi sanoa että isompi määrä ässiä on pakan muuttamisen todennäköinen ja odotettu seuraus.
___1.1: Samoin hän muistutti kuinka ohut ilmakehä on: Kuin pallon päällä olisi WC -paperi, joten ihmisten päästöt jotka tuottavat ilmakehään hiilidioksidia muuttavat sen koostumusta, jopa yllättävän paljon. Ilmakehä tuntuu ihmisistä isolta ja tuntuisi erikoiselta että pienet teot voisivat muuttaa sitä. Mutta kokonaisuuteen nähden ihmisiä on paljon ja ilmakehä itse asiassa yllättävän pieni. Hän sanoi myös että hiilidioksidi taatusti nostaa ilman lämpötilaa, siitä ei tarvitse kysyä mielipidettä: Siitä mielipiteiden kysyminen on suunnilleen sama kuin kysyisi että "Oletko sitä mieltä että jos autolla ajetaan 50 kilometriä 100 kilometrin tuntinopeudella, että matkaan menee puoli tuntia?"
_____1.1.1: Sen sijaan hän myönsi että siitä epävarmuutta on suuruuksista (1) kuinka paljon hiilidioksidi lämmittää, (2) kuinka paljon ihmisen toiminta vaikuttaa suhteessa esimerkiksi myrskyihin joista yksittäiset saattavat kaataa jopa ruotsin vuosihakkuun verran metsää vaikuttaa, etenkin kun ilmaston lämpeneminen tuottaisi useammin, jolloin nämäkin voivat olla ihmisten toiminnan lisäämiä, (4) ja kuinka paljon lisääntynyt ilman hiilidioksidi tehostaa tai heikentää puiden kasvua, joka taas muuttaa ilmakehän rakennetta koska puut ottavat hiilidioksidia ilmakehästä. Ainoana moitteena oli se, että varsinainen ilmastotutkijan työtapa jäi vieraaksi. (Lukuunottamatta sitä aineiston kalibrointia ennen tulkintaa.) Mutta aikaan ei saa tietysti sovitettua kaikkea, etenkään kun niihin pitäisi miettiä lisää vastaavia erinomaisen osuvia rinnastuksia. Se taas ei ole helppoa, vaan työlästä koska tieto pitää soveltaa tähän mielikuvitustakin ilman että juttu muuttuu pelkäksi sanahelinäksi ja manipulaatioksi.

Mielestäni tässä oli "(1) ihmisille läheistä (2) asiaa (3) ymmärrettävässä ja sangen (4) karismaattisessa muodossa esitettynä niin että (5)paikassa syntyi miellyttävä tunnelma." Minun hyvän tieteen popularisoinnin ehdot täyttyivät. Ja voin sanoa näin vaikka en olekaan mikään ilmastonmuutoksen osaaja.