Tänään Sörnäisissä minulta pyydettiin tupakkaa. Tämä on yleensä jotain joka herättää kaikki vaaran merkit mielessäni. Sillä ei ole tavatonta että sitä pyydetään tupakkaa jotta saataisiin tapella. Joko siksi että tupakkaa ei ole, jolloin asiantilaa yritetään muuttaa ilmeisesti siksi että uskotaan että tupakkaa on mutta kusipää ei vain sitä halua antaa. Tai siksi että on tupakkaa ja sen esiinkaivaminen siirtää katsetta niin että voi lyödä kun toinen on harhautunut tekemään muuta.
Minulla ei ollut tupakkaa. Minulta pyydettiin euroa. Se löytyikin taskun pohjalta. (En kaiva lompakkoa esille koskaan kerjäläisilel tai muille koska sekin siirtää katseen syrjään.) Tämän seurauksena pyytäjä, 20 ja 30 ikävuoden välillä ollut mies, sitten lähestyikin minua yhtäkkisesti molemmat kädet levällään.
Eihän siinä sitten muu auttanut. Olin jalat melko lähekkäin joten astuin vasemmalla jalalla eteenpäin vinosti vasemmalle päin siten että painoni siirtyi tälle vasemmalle jalalle. Samalla nostin oikean käden kädenselkä ylöspäin siten että kämmenen "peukalon juuri ja luun lähellä oleva" kämmensyrjä siirsi vasemmanpuoleista eteenpäin tulevaa kättä alhaalta ylös. (Jos voima on kova eteenpäin ei haittaa koska tämä siirtää syrjään sen sijaan että yrittäisi pysäyttää.) Näin hänen kätensä nousi pääni yli. Jatkoin samalla tällä kädellä (nyt itseni kannalta taaksepäin koska hän meni ohi) ja suoristin käteni taakse. Näin hän käytännössä käveli ylitseni. Liike oli yllättävän pieni, joten tämä oli tietysti yllättävä hänelle.
Liikkeen päätteeksi olin itsepuolustuksellisesti vahvassa asetelmassa ; Hänen oikea kätensä (jossa on ase jos jossain on) oli kontrollissa. Olin käytännössä "outside" eli hänen oikea kätensä oli hänen vasemman kätensä tiellä eli sitä ei tarvitse kontrolloida koska sillä ei yletä. Lisäksi heikkous, se että hän oli minuntakanani oli illuusio ; Kun tässä asetelmassa (vasen jalka oli rintamasuunta kääntää päätä, rintamasuunta kääntyy ja itse asiassa sen jälkeen katson nimenomaan toista päin. Hän oli selkäni takana vasen-oikea -tyylillä siten että hän oli nähtävissäni ilman muuta liikettä. (Ja käsivarsikontrolli tuossa tilanteessa tarkoitaa sitä että konkreettisesti tunnen missä hän on ja missä hänen painopisteensä menee.) Hän sen sijaan joutuisi kääntämään selkärankansa ympäri (eteen taakse) että saisi minut näkökenttään, olin sokealla alueella jonne ei näe vasen-oikeasuuntaisella pään kääntelyllä itse liikkumatta.
Tähän tilanne jäi. Kumpaakaan ei sattunut eikä toinen - joka parin sanan jälkeen paljastui oikein lempeämieliseksi hipiksi - edes horjahtanut tai kokenut olleensa erityisessä vaarassa.
Teoriassa olisi voinut tapahtua seuraava skenaario. Jos toisella olisi ollut voimaa liikkeessä, hän ei olisi pysähtynyt. Mikä olisi tarkoittanut sitä että hän olisi kaatunut maahan. Koska kämmensyrjäni oli kiinni hänen kädessään, sormet olivat käytännössä mukavasti kiinni hänen käsivarressaan hieman ranteen takana tavalla jossa kämmenen kaksi luuta tarjoavat hyvän paikan tarttua ja josta toista voi vääntää ja kontrolloida. Minun olisi tämän jälkeen tarvinnut vain kääntää rannetta köyryyn jolloin käsivarteen tulee voimakas sivuttainen rotaatioliike. Minun ei olisi oikeastaan tarvinnut kuin pitää tämä tukevana ja siirtää lantio vasemmalta jalalta oikealle jalalle samalla kun tähän asti käyttämätön vasen käteni olisi työntänyt häntä kyynärtaipeesta eteen ja sivulle. Ruumiinpainoni lantion kautta välitettynä toisen kyynärstaivetta vasten riittää kyllä painamaan maahan kun koko käsi on hyödykseni vipuvartena. Näin mies olisi ollut lukko-otteen kautta maassa siten, että hän olisi todellakin mennyt yli ja kiertänyt sitten minun ympäri niin että lopputila oli maassa.
Oikeasti mies halusi vain halata minua. Hän oli kuulemma yrittänyt kerätä tupakkarahoja pitkin päivää eikä ollut saanut ketään suostumaan. Itse olin kahteen suuntaan tyytyväinen tilanteesta. Se, että yllättävä tilanne päätyi ilman ennakointia ja suunnittelua tämänlaiseen periaatteessa toimivaan tilanteeseen, se osoitti että osaan jotain. Myös se, että osasin lopettaa tähän kertoi että osaan jotain. ; En siis vain tehnyt tekniikkaa potentiaalisen uhan edessä ja lukkiutunut suunitelmaan vaan päin vastoin toisen ihmisen toiminta tilanteessa avasi sen mitä on tapahtumassa. Jos vastapuoli olisi painanut voimalla päälle ei pysähdystä olisi oikeastaan voinut tapahtua. (Jos peli olisi shakkia nyt en olisi tehnyt viimeistä siirtoa koska on minun vuoroni ja siirron jälkeen olisi joka tapauksessa matti.) Pääsyy tässä on se, että Guy Windsor on ilmiselvästi kouluttanut minua varsin hyvin. (Vaikka en olekaan koulumme asteikolla mitenkään merkittävän hyvä.) Osaan jossain määrin puolustautua mutta en tee tätä itsetarkoituksellisesti saadakseni hakata.
Merkittävää oli, että usein olen treenatessa lopettanut siihen kun koen että tekniikan voisi viedä läpi. Eli minulle on riittänyt horjutus joka rajoittaa toiminnan. (Hieman kuten shakissa ei syötäisi toisen kuningasta koska jo esitila riittää mattiin.) Nyt minulle riitti että sain asennon sellaiseksi että saan horjutustilan käyntiin ilman että toinen voi tehdä sille mitään. ~ Samalla esille nousi tiettyjä minua koskevia rajoitteita jotka koskivat sosiaalista puoltani. Sellaisia asoita kuin toisiin luottamista, yleensä ottaen koskettamisen sietämistä, ja ymmärrystä jo ennen tekniikan läpivientiä siitä että hyökkääjien ja halaajien ilmemaailma on täysin erilaista. Tosin syytän tietysti tästä kaikesta tupakkaa!
Kirjoittaja muistuttaa että tupakka on vaarallista muutoinkin kuin keuhkosyövän aiheuttajana. Se on myös suuri (teko)syy väkivaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti