4mg

Pomoni yrittää kovasti päästä irti tupakoinnista. Niinpä hän käyttää nikotiinipurukumia. Hän tarjosi minulle kokeeksi yhden 4mg:n purkan. (Keskiviikkona jo, tänään olen siis nukkunut kokemuksen yli.) Tiesin että tästä ei hyvää seuraa, mutta minun tapanani on jotenkin tarttua tämänlaisiin tilanteisiin. 4mg on melko paljon. On arvioitu että kunnollisesta imaisusta tupakasta voi saada 350 μg nikotiinia. (1 mg on 1000 μg). EU taas rajoittaa että yhdessä savukkeessa saa olla korkeintaan 1mg nikotiinia. Joten kyseessä on tupakointiin tottumattomalle melkoiseen röyhyttelyyn verrattavissa.. (Tämä on oleellista koska nikotiiniin kasvaa resistenssiä, eli nikotiinin vaikutukset ovat heikompia siihen tottuneelle. On siis polteltava yhä enemmän.)

Toksikologien kuten Timbrellin "Myrkkyjen paradoksi" -kirjan kuvaukset nikotiinin vaikutuksesta eivät tunnu kovin pelottavilta. "Aluksi nikotiini kiihottaa ja sitten estää keskushermostoa, sillä aluksi se kiihottaa ja sitten lamauttaa hermoja. Se reagoi lihaksen ja hermojen reseptorien kanssa, ja pääsee verenkierrosta aivoihin vuorovaikuttamaan nikotiinireseptorin kanssa. Aluksi se kiihottaa hermosoluja sielläkin, jolloin tupakoija kokee valppautensa lisääntyneen ja ärtyneisyytensä, aggressiivisuutensa ja ahdistuksensa vähentyneen. Annoksen kasvaessa aivotoiminta hidastuu kun reseptorit kyllästyvät." Tämänlainen ei kuulosta ahdistavalta.

Ensin ei ollut kovin suuria tuntemuksia. Pureskelin purkkaa ja ainut normaalista hyvänmakuisesta purkasta eroten vain kurkussa tuntui hieman kihelmöintiä. Melkoisen pian nikotiini alkoi tuntumaan. Se tuntui häiritsevän hieman tasapainoa. (Testailin hieman miekkailuaskelluksia.) Tosin tuntui että keskittyminen helpottui. (Testailin hieman miekkailuaskelluksia.) Sitten kolahti. Pian olin kalpea ja oli pakko levähtää, töiden tekemisestä ei tullut mitään. Olo oli voimaton. Eikä mikään saanut minua liikkeelle. Paitsi se, että sitten vatsa veti ripulille (mikä on aina lystikäs asia töissä). Tunti nikotiinipurukumin ottamisen jälkeen ei enää ollut mainittavia oloja (lukuunottamatta erityisen onttoa oloa mahassa ja tähän liittyvää yleistä heikkoutta joka poistui syömällä.)

Jotenkin tässä vaiheessa tulee mieleen Timbrellin vähemmän mukavilta kuulostavat lausumat "Nikotiini on erittäin myrkyllistä ja sitä on jopa käytetty hyönteismyrkkynä. Jotkut sille vahingossa altistuneet ovat kuolleet." ... "Jos pari pisaraa puhdasta nikotiinia tiputetaan koiran kielelle, koira kaatuu kuolleena muutamassa sekunnissa." Ja minä olin se koira. Teknisesti kysymys oli tietysti minuuteista enkä kuollut, mutta jotenkin nämä varoitukset tuntuivat siinä vaiheessa dramaattisemmilta ja oleellisemmilta kuin silloin kun tarjolla oli vain se ksylitolipurkan näköinen palanen kokeiltavaksi. Palanen jota myydään terveyden puolesta ja jota monet ihmiset jauhavat ilman vaikeuksia.

Aluksi tilanne tuntui hauskalta, koska kun eitupakoija käyttää nikotiinipurkkaa, syntyy helposti sellaisia sloganeita kuin "Haluatko röökata mutta tupakka maistuu paskalta? Ei hätää, voit helpottaa röyhyttelyn aloittamista hankkimalla nikotiinikoukun jo ennakkoon meidän supermaistuvilla purukumeillamme." Näin tuli näytettyä miksi huumeissa tutkitaan paitsi mekanistisia riskejä, tutustutaan myös "fenomenologisen tutkimusotteen" kautta aineiden aikaansaamia tuntemuksia.