Suomalaisessa mytologiassa Väinämöisen elementti on selkeästi vesi. Tätä tukevat Väinämöisen seikkailut veneiden kanssa ja hänen uintiseikkailunsa. Seppä Ilmarisen elementti sen sijaan on ilma. Tämä on hyvin erikoinen elementti siinä mielessä että Ilmarinen on myös seppä. Roolipelimaailmoissa sepäntaidot on kliseisesti yhdistetty maaelementtiin, koska rauta mielletään kiveksi ja maaksi. Roomalaisten seppäjumala Vulkanus taas yhdistetään tuleen (tahi modernimmin laavaan). Tulivuoren pätsi on helppoa yhdistää ahjon lieskoihin ja tulen jumalan rooli seppänä on sekin "looginen" sillä erikoisella tavalla millä myytit nyt ylipäätään ovat "loogisia". Ilma seppyydessä on hyvin erikoinen elementti, sillä ilmaa ei välttämättä normaalisti edes miellä joksikin joka on. Ilma on tietysti ainetta, mutta se on näkymätöntä ja jos ei tarkastele maailmaa hirveästi sen olemassaolo voi miltei unohtua. Palkeilla on luultavasti ollut suuri rooli asian keksimisessä ; Ilmalla on kuin onkin oleellinen rooli nimenomaan sepäntyössä. Tulta lietsotaan puhaltamalla siihen ilmaa ja ilman tätä "se on vain nuotio". Ja niin "Seppo Ilmarinen" on voinut "lietsoa" itsensä taivaankannen.
Ilmarisella ei ole kuitenkaan pelkästään Taivaankannen ja Sammon kaltaisia mahtiteoksia. Häneltä tuli myös maanantaikappaleita. Näistä muutamia ilmaistaan "Kultaneito" -runoissa, joissa Seppä Ilmarinen takoo itselleen kauniin naisen kullasta ja hopeasta. Kultaneito taas on oikea maanantaikappaleiden maanantaikappale - kullasta ja hopeasta taottu ulkoisesti kaunis ja sisäisesti arvokkaista materiaaleista tuotettu nainen on sitten kylmä ja kolea vieressä maattavaksi.
Anna-Leena Siikalan "itämerensuomalaisten mytologia" kuvaa sitä miten tästä on moniakin eri versioita. Kansanperinteestä tallennettuja laulajien säkeitä löytyy kirjasta. Tarinoissa Ilmarista motivoi naisen puute. Joko Ilmarinen itse kaipasi naista tai suku valitti tämän naimisiinmenohaluttomuudesta, joka oli perheelle ja suvulle oleellisen tärkeä seikka. Ilmarinen on siis pettynyt elämään ilman naista, tavalla tai toisella, ja on siksi "alla päin pahalla mielin / kaikin kallella kypärin."
Yhdessä teemassa korostetaan epäonnistuneiden tuotosten jatkumoa, jossa kaikissa on huonoja puolia. Ne ovat kaikki jollain tavalla "liian hyviä toimiakseen". Kultaneito on siis tämänlaisen luonteeltaan tietynlaisen epäonnistumissarjan huipentuma. Esimerkiksi Ilmarinen luo ensin huonon miekan, joka ei ole sellainen särkyvä miekka vaan joka oli oikea surmatyön tehdas "miekko tunkekse tulesta / terä kulta kuumennosta / ois hyvä miekka hyvänäkyini / vaan tuli pahatapani / joka päivä miehen tappo / kaksikin monikkahana." Tämän jälkeen hän luo orin joka on myös niin uljas että se oli huono ja arvoton "orih tunkekse tulesta / harja kulta kuumennosta / Ois orih hyvännäkyini / vain tuli pahatapani / joka päivä tamman tappoi / kaksiki monikkahana." Tässä jatkumossa ei pitäne hämmästyä jos syntyy kolea neito joka tarjoaa lähinnä jäätyneitä palleja "se oli kylki kymämmässä ku oli vassen neittä vassen / meren jiäkse jäätymättä / kivekse kovottumassa."
Toisessa teemassa tätä hieman rikotaan. Seppä Ilmarisen onnistumista ja tähän liittyviä asenteita heijastellaan niin että maanantaikappalehenki etääntyy. Ensin Ilmarinen luo hevosen "tunkiusi hepo tulesta / kultakapia kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi" sitten lehmän "tunkiusi lehmä tulesta / kultasarvi kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi" ja sian "tunkius sika tulesta / kultaharjoi kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi." Näissä kaikissa oli sellaista sävyä että muut katsoivat mestarityötä, mutta Ilmarinen itse oli vähän sillä asenteella että "nää nyt on vaan tälläsiä". Sitten on lopullisen kovan haasteen vuoro ja kultaneito saadaan kuvioihin "tunkiusi tyttö tulesta / kultakassa kuumehesta / muu kaikki pere pelästyi / itse Ismaro ihastui." Muut olivat järkyttyneitä, mutta Ilmarinen itse oli että "just tällästä, ou jea!" Epäonnistumisen ja onnistumisen välinen perspektiiviero koko runon kattavassa teemassa on humoristinen, mutta tarina toki "palauttaa Ilmarisen maan päälle" "Vietiin tyttö makaamaan / luuttistiin lepäämään / kumpi kylki oi kullan luona se oli kylki kylmä kylki."
Tarinan opetus on joka tapauksessa "Elköhöt esieläjät / elköhän takasetkana / neittä kullasta kuvato / hopietsa huolitello / vilun hohtavi hopie / kylmän kulta kuumottauve." Siksi me voimme ottaa oppia tästä arvokkaasta humanistisesta tarinasta moderninakin aikana. Siksi me nykyään teemmekin naisemme lateksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti