ominaisuuksia ja heijastumia

Kuvailin ylläolevan videon Lontoon "Sea Lifessä". Spektaakkelia ja esteettistä elämystä hakevalla akvaariolla oli hyvin yksinkertainen idea. Lukuisat meduusat olivat isossa vesimäärässä. Meduusat liikkuivat, ja taustavalo läpikuulsi näiden värittömiksi koettujen olentojen läpi. Altaan taustalla oli valonlähde joka vaihtoi pikku hiljaa väriään. (Minä sitten vain kuvasin yhtä meduusaa.) Meduusat, joita yleensä pidetään värittöminä, vaihtoivat väriään taustavalon mukana. Eivät siksi että ne olisivat kameleontteja, vaan sen takia että eri aallonpituudet imeytyvät niihin eri tavoin. Valo on tilannesidonnaista ja meduusat eivät reagoineet valoon vaan valo reagoi meduusoihin. ; Tämä muistuttaa siitä että vaikka pidämme normaalielämässä kohteen väriä ominaisuutena, se on kuitenkin hyvin kontekstisidonnainen. Väri ei siis tavallaan ole meduusoiden ominaisuus vaan meduusojen seuraus.

Lévi-Strauss myteemi, pienen analysoitava yksikkö joka on useille myyteille yhteinen elementti. Myytit saavat sitten varsinaisen henkensä tarinassa joka on kokonaisuuden kannalta oleellinen. Itse, quinelaisen filosofian kannattajana, näen että pienin merittävä yksikkö on teoria. Esimerkiksi hypoteesit eivät ole teorian osasia joita testataan vaan hypoteeseillä testataan teorioita. Teoria taas on liitoksissa muihin teorioihin ja oikeasti teoriassa on mitään mieltä vasta kun se on yhteydessä muihin teorioihin. (Sitä voisi kuvata vertauksella siitä että "vaikka ihmiset tuottavat 'sanoja', on pienin yksittäinen käsite kuitenkin 'lause'.")

Nähdäkseni tämä näkökulma on hyvin epäintuitiivinen. Ja tämä epäintuitiivisuus näkyy nimenomaan aiheessa nimeltä skientismi. Tarkalleen ottaen asia tulee maailmankuvan ja teorian välille. Moni ihminen nimittäin näyttää ajattelevan, että teoria on "kuin meduusa" joka sitten "ikään kuin ui" maailmankuvassa ja jossa sillä on tietty "ikään kuin väri". Tässä kohden erikoista on, että skientistit itse eivät oikein näe tätä piirrettä missään, ja skientismin vastustajat näkevät tämän skientisteissä mutta he rakentavat tämän huomion ympärille kritiikkiä jossa tämä huomio unohdetaan jossain vaiheessa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa lempilapseni evoluutioteoria. Se on teoria, joka antaa minulle elämyksiä. Esimerkiksi Lontoon "Natural History Museumissa" sain elämyksiä jotka olivat erityislaatuisia ja joiden kohdalla tajusin että ne eivät ole kovin "jaettuja" siinä mielessä, että evoluutioteorian ymmärtämisestä ja evoluutikon maailmankuvalla oli vaikutuksia siihen miten asiat koettiin. Eli täytyy ikään kuin olla naturalisti nauttiakseen niistä ja tämän ulkopuolella se on "miltei kuolemankultti - tai jopa ihan nekrofiliakultti".
1: Kuitenkin tosiasiassa se, että saan elämyksiä teorian pohjalta ei tarkoita sitä että tämä saamani tunnekomemusreaktio olisi teorian ominaisuus. Päin vastoin, se oli reaktio joka syntyy aivosolujeni reagoidessa tietyllä tavalla tilanteeseen jossa on tarkasteltava kohde, päässäni oleva skeemasto evoluutioteoriaan liittyvistä yksityiskohdista ja pääsäännöistä, koko elämänhistoriani se osa joka on tallentunut muistiini tai jättänyt vammoja ruumiiseeni, sekä se kuinka paljon tai vähän sain kahvia aamulla ja unta edellisenä yönä. Saamani elämys "liittyy 'jotenkin oleellisesti' 'evoluutikon maailmankuvaan'", mutta se ei ole "evoluution elämys vaan omani". Se kenties pohjimmiltaan redusoituu rajalliseen määrään fysiikkaa, mutta joka tapauksessa kyseessä on tällöinkin lajemmasta kentästä nouseva emergentti ilmiö kuin mikään "evoluution väri".
2: Evoluution kannattamista maailmankuvana, evolutionismia, yleensä moititaankin siitä että teoria ei anna tuntemuksia. Mutta samalla tästä hypätään siihen että evoluutio "latistaa meidät eläimiksi" tai "redusoi meidät vain kemikaalipusseiksi". Jopa "nihilismi" heijastuu kuvioihin. Kuitenkin tässä olisi järkeä jos ja vain jos evoluutiolla olisi "väri" joka heijastuisi ihmisiin ja heidän maailmankuviinsa juuri tällä tavalla. Nihilismiäkin kuvaa tietynlainen tunneasennoituminen, joten se on aivojen tietty suhtautumistila. On aivan yhtä väärin sanoa että "evoluutio on lasinkaltainen läpinäkyvä" kuin sanoa että "evoluutio on punainen". Meduusan väri liittyy kontekstista. Ja kaikki puheet "valoisammasta elämästä kristinuskossa" ja vastaavat ovat yksinkertaisesti bullshittiä.

Kenties suurin ongelma maailmankuvakeskusteluissa on tietysti kuitenkin se, että evoluution kannattajien omat kokemukset siitä mitä evoluutio tekee moraalille eroavat äärimmäisen vahvasti niistä piirteistä joita niitä vastaan esittävät ihmiset väittävät sen tekevän ; Tilastollisesti katsoen vahva enemmistö ei reagoi kuten pelotellaan ja on kyseenalaista reagoiko kukaan tilanteeseen kuten väitetään. Vaikutus ei ole ennustettu joten vaikka evoluutiolla olisikin väri, niin teoria olisi silti väärä. Teoria evoluution "arvotyhjiöän johtavast kylmästä, tylsästä angstaavasta jumalanviha -nihilismistä" on siis paitsi alkujaankin aivan väärältä pohjalta rakennettu, niin se on myös sen lisäksi falsifioitu.
1: Kristinuskkaan ei olisi immuuni tälläiselle vääristelysilpomiselle - se, että on järkevää uskontokritiikkiä ei tee kaikesta uskontokritiikistä järkevää. ; Synti ilman armoa olisi viheliäinen konsepti, armon kanssa se on sen positiivisesti katsottavan uskovaisuuden kannalta oleellista ydintä. Evoluutioteoriakin valitettavasti käsitellään vain yksinään ja kontekstoimattomasti, joten ei ihme että näkökulmiin syntyy eroja. Skientistit tuskin ymmärtävät tätä seikkaa, mutta uskovaiset joiden konsepteissa tälläisillä leikkimiset ovat oleellista ydintä pitäisi osata toimia paremmin. Etenkin kun he niin taitavasti tunnistavat sen vihollisissaan. Ei ole hyvä nähdä rikkaa toisen silmässä mutta ei malkaa omassaan. Ja tämän sanoo heidän oma maailmankuvansa, joten en tässä edes syötä heille mitään ulkopuolisen maailmankuvan syytöspainetta.
2: Konteksti on oleellinen mutta jotenkin uskovaiset eivät vain osaa kontekstoida. Kritiikeissä evolutionismia käsitellään kuin se olisi (a) 1:1 kristillinen maailmankuva kristillisine väitelauseineen miinus Jumala (b) pelkkä evoluutio jolla on tietty väri ja jota ei tarvitse kontekstoida.
___2.1: Minä sen sijaan käsitän evolutionismin evoluutioteorian kannattamisena, jossa osalla on tietoa evoluutiosta ja yllättävän moni ei osaa evoluutioteoriaa ja komppaa sitä vain siksi että tiede on tätä mieltä. Ja että jälkimmäiset ovat ärsyttäviä idiootteja jotka ovat ärsyttävämpiä kuin kreationistit. Jos et osaa evoluutioteorian sisältöä, pidä edes turpasi siitä kiinni sen sijaan että kannatat sitä vääristelemällä sitä. Evoluutiokritiikki joka perustuu väärinymmärryksiin on jo ilman Teitäkin aivan riittävän yleistä. Ja jos ei pidä jostain, on sentään jotain mieltä että ei viitsi ottaa siitä selvää. Jos asiasta pitää ja sitä arvostaa niin että kannattaa sitä niin että pitää leikkiä aiheen parissa puolustuspuhein, voi saman tien ottaa siitä kannattamastaan selvää. (Että virheitä ja väärinkäsityksiä toki voi käydä, mutta kokonaisvaltainen perseily on sitten aivan eri lukunsa, eikä sitä tarvitse sietää siksi että jokainen tekee virheitä. Ei yhtä paljon eikä yhtä idioottimaisia.) Kiitos, että kuuntelitte. Paitsi jos ette tottele pyyntöäni, jolloin shame on you!

Maailmankuva on aina kokonaisuus. Niitä käsitellään vain valitettavan usein detaljeina. Tämä on kenties intuitiivinen ja helppo tapa nähdä asia. Mutta aivan kuten sen ajatuksen kanssa että "omena on punainen" -kanssakin, se on korkeintaan "oikeansuuntainen" ja mitä tarkemmin asiaa tarkastelee, huomaa että se "punaisuus" on enemmänkin hyvin tarkasti tietyssä olosuhdetilanteessa tapahtuva kuvaus ilmiön muiden ominaisuuksien sivutuotteesta kuin jostain omenan attribuutista.