Yhteiskuntaopin kohdalla on huomattavaa, että viimeisten vuosien aikana on ollut runsaasti monenlaista poliittista keskustelua. Nykyinen malli lähtee siitä, että on yhteinen yhteiskuntaopin malli jossa opitaan erilaisia poliittisia näkemyksiä. ; Olen ajatellut että olisi positiivista muuttaa tämä sellaiseksi että kukin saa oman puolueensa mukaista opetusta jos kyseiselle poliittiselle puolueelle on riittävän monta oppilasta ja sillä on hyväksytty opetussuunnitelma. ; Keskustelussa on siis ala joka koostuisi käytännössä nykyisen oppiaineen joistakin sisällöistä.
Ensinnäkin yhteiskunnallista opetusta koskevissa päätöksissä olisi hyvä yhdistää esitettyjen mallien parhaita puolia. Se olisi kompromissien tekoa ja rakentavaa. Olen pohtinut asiaa ja suosittelen, että merkittävä osa peruskoulun yhteiskuntatiedon opetuksesta ja ainakin yksi lukion yhteiskuntatiedon kursseista olisi oman poliittisen suuntauksen opetusta. Kaikille yhteinen yhteiskuntatietokin voi myös olla hyödyllinen, mutta kaikkea politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyvää opetusta ei tule panna sen varaan. ; Oman politiikan opetus heijastaa parhaiten positiivisen mielipiteenvapauden periaatetta. Se osoittaa, että valtio arvostaa erilaisia puolueita positiivisina voimavaroina ja kunnioittaa myös vähemmistöjen arvomaailmaa. Samalla se edistää sitä, että omaa yhteiskuntatietoa opetetaan maltillisella tavalla ja eurooppalaisen keskustelevan ilmapiirin hengessä, ihmisoikeuksia kunnioittaen.
On muistettava että etenkin näin interneträhinöiden aikana oppilaat tarvitsevat aivan konkreettisesti tietoa oman puolueensa poliittisten näkemysten perusteista, jotta he sen pohjalta pystyisivät paremmin keskustelemaan muiden puolueiden edustajien kanssa. Tämä lisää suvaitsevaisuutta paremmin kuin malli, jossa oman poliittisen suuntauksen opetus on minimaalinen tai jää täysin kodin ja nettirähinöinnin harteille. Ammattitaitoisesti hoidetussa koulun opetuksessa on luontevaa oppia kriittisyyttä myös omaa ajatteluaan kohtaan. Sekaryhmissä tämä on vaikeaa, koska käytännössä oppilas joutuu psykologiseen puolustusasemaan, jos opetetaan yhteistä yhteiskuntatietoa, poteroidaan ihmiset epäkriittisyyteen ja siksi oppiaine ei voisi tehdä muuta kuin epäonnistua eikä lopputulos kunnioittaisi ihmisoikeuksia.
Erityisen tärkeää on huomioida pienet puolueet. Yhteiskuntatieteen opetus kouluissa luo pohjaa niin perussuomalaisten viihtymiselle, kristillisdemokraattien vainotuksitulemisen tunteille kuin maahanmuuttajien kotoutumisellekin. Se myös vahvistaa yhteiskuntarauhaa, koska se ehkäisee fundamentalististen ääriryhmien muodostumista, koska mikään ei ennaltaehkäise fundamentalistisia ääriryhmiä kuin se, että kouluissa opetetaan korostetusti yhtä, omaa poliittista näkemystöä.
Oman poliittisen suuntauksen opetus on tärkeää etenkin alakoulussa, jossa sen opetusta voi verrata äidinkielen opetukseen. Koulussa lapselle opetetaan ensin äidinkieltä ennen kuin hänelle aletaan opettaa vieraita kieliä. ”Neutraalius” ei tässä toimi: Ei lapsille olla puhumatta ajatellen, että lapsi voi sitten myöhemmin itse valita äidinkielensä. Lapsella on myös oikeus omaan ja vanhempiensa poliittiseen puolueeseen. Koulunsa aloittavan lapsen ajattelukyky ei ole niin kehittynyt, että hän pystyisi käsittämään, jos hänelle aletaan heti selittää kaikkia maailman yhteiskuntarakennemalleja. Lapsi on myös asettuva tätä kautta yhteiskunnalliseen lokeroon ja jatkumoon vanhempiensa kanssa.
Yleisen yhteiskuntatiedon puolella, jos sellainen aine luodaan, opetettaisiin jossain vaiheessa eri poliittisten näkemysten perusteita kaikille oppilaille. Tässä oppiaineessa on perusteltua painottaa sosiaalidemokratiaa ja kokoomuslaisuutta. Ne ovat Suomen enemmistösuuntauksia, joka myös muiden puolueiden tulee tuntea hyvin. Jos ei tunne kokoomuslaista ajattelua, sosiaalidemokratian historiaa ja muita vastaavfia asioita on vaikeampaa ymmärtää suomalaista ja länsimaista kulttuuria eli sitä, miksi maamme tavat ja lainsäädäntö ovat sellaisia kuin ne ovat.
Lukiossa nuoret ovat jo siinä kehitysvaiheessa, että he kykenevät vertailemaan näkemyksiään. Siellä voidaan järjestää eri katsomusten välistä dialogia. Syvällistä eri poliittisten suuntausten edustajien kohtaamista helpottaa, jos vuoropuheluun osallistuvat tuntevat hyvin oman poliittisen taustansa ja identiteettinsä. ; Näin ollen mallissani korostuu äänioikeuden, mielipiteenvapauden ja ihmisoikeuksien näkökulma.
Korostan etenkin viiteryhmään kuulumisen tuomaa leppoisaa ja riidatonta tunnelmaa joka korostaa oman poliittisen näkemyksen merkitystä ja toivomme että tämä oppiaine syntyy vaikka osa peruskoulun ja lukion uskontotunneista olisikin vanhanaikaista ja toimimatonta kaikille yhteistä yhteiskuntaoppia, joka repii, rikkoo ja riitauttaa ja haittaa kunnon koherentin ymmärryksen syntymistä. Tälläisessä kaiken opettamisessa ihmiselle ei synny ehjää vakaumusta jos häntä hämmennetään monenlaisilla poliittisilla suuntauksilla, jotka repivät oman itselle tärkeän puolueen sirpaleiksi ja luo siitä jotain joka näyttäisi enemmänkin mielipiteeltä kuin maailmanselitykseltä. Tälläinen repii ja tuhoaa monia mielipiteitä ja ärsyttää monien puolueiden jäseniä joten se määritelmällisesti sortaa joitain poliittisia näkemyksiä.
On selvää että kukaan fiksi ihminen ei ota tätä vakavasti ; Syntyy vaikutelma jossa "ihmisoikeuksia noudattaen" sana on parodinen ennakoiva reagointi siihen että tiedetään että joku hokaa että "tuossa rikotaan ihmisoikeuksia". Ja tämä ennakoiden sisältöä ei tarvitse muuttaa koska se ei riko ihmisoikeuksia jos se rikkoo ihmisoikeuksia mutta siitä sanotaan se että se mukailee ja seuraa ihmisoikeuksia. Ja jos aiheeksi otetaan se, pitäisikö koulussa kunnioittaa eri maailmankatsomuksia ja antaa vaikka New Age -homeopaateille oma terveystiedon kurssitus tai kreationistinen biologia, sitä pidettäisiin vielä mielipuolisempana. Mutta annas olla jos kyse on uskonnonopetuksesta. Silloin sille löytyy kannattajia huru mycket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti