Panu Höglund nosti esille perussuomalaisten liitoksen ns. vaihtoehtohoitoihin. Perussuomalaiset kun olivat tehneet tästä seminaarin. Höglund korostaa että karkeasti sanoen tässä on vahva ero äärioikeistolaisen ja äärivasemmistolaisen ajattelun takana ; "Eräs monestikin mainittu periaatteellinen ero äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä on, että esimerkiksi kommunisteille koulutuksen järjestäminen rahvaalle oli tärkeä tavoite. Proletariaatti, kansa ja työväki oli kommunisteille pohjimmiltaan älykästä ja kykeneväistä sivistymään, ja sille kuului järjestää koulutusmahdollisuuksia." ... "Äärioikeisto puolestaan oli ja on sillä kannalla, että ihan kaikki yliopistokoulutus - ehkä teknisimpiä ja välineellisimpiä aloja lukuun ottamatta - on marxismia ja kommunistista aivopesua ja juuri kouluttamattoman ja sivistymättömän ihmisen neitseelliset aivot ovat oivimmat, koska ne kykenevät arvioimaan asioita terveen maalaisjärjen perustalta ilman koulutuksen ja sivistyksen tuomia ennakkoluuloja."
vasurielitismin ja oikeistopopulismin väliltä valitsemista
Jako on periaatteessa oikea. Ja on todellakin hyvä huomata että "huuhaa-hemmot" kannattavat tässä mielessä oikeistolaista ajattelua. Ja että on hyvin paradoksaalista mainostaa mistään kulttuurista tämän jälkeen. Se on sivistysvastaisuutta, denialismia, anti-intellektuellismia ja "vierailta mailta maahantuotuja uusnatsiaatteita ja ties minkä luonnonkansan tuottamia hömppälääkintäideoita." Sitä ja perussuomalaista politiikkaa yhdistääkin populismi. Populismi, joka paradoksaalista kyllä nojaa siihen että se on vaarallista vain niiden mielestä joista kansa on ohjailtavaa ja huijattavaa ja joista kansaa pitää siksi ns. holhota.
Populismin tämäkin puoli on hyvä huomata että tosiasiassa asiaa sotkee se, että molemmat tahot suhtautuvat viihteeseen ja sen poliittisiin viesteihin hyvin eri tavalla. Vasemmistolainen on klassisesti nähnyt viihteen katsomisen epä-älyllisenä vastaanottamisena, jonain jossa viestikanavan tuottama propaganda ikään kuin salaujutetaan. ; Mikä on mielenkiintoista koska toisaalta vasemmistolaiset filosofit korostavat viihteen seuraamisen kohdalla eläytymisen tärkeyttä. Adorno esimerkiksi vastustaa sitä, että oltaisiin "skientistejä" katsotaan hankalaksi koska se irrottaa ihmisen irrationaalis-esteettisestä maailmasta. Karkeasti sanoen ; Viihde on heille oikotie tunteisiin ja sen pitää sellainen olla. ~ Oikeisto siis pelkää että kouluopetus ei olekaan kunnolla objektiivista ja esittää että tiedekoulutus aivopesee lapsille harhaisia mielipiteitä. He kuitenkin luottavat että ihminen kykenee katsomaan viihdettä viihteenä ja käsittelemään tätä asiallisesti. Vasemmisto taas luottaa hieman vahvemmin tieteeseen -tai vähintään intellektuelliin filosofiointiin ja teoretisointiin - mutta pelkää turmelevaa viihdettä.
1: Tältä osin selittyy osittan esimeriksi se, miksi Nylén ja Hännikäinen kirjoittavat yksisuuntaisesti uuskonservativismistaan. He eivät hae debattia vaan yksisuuntaista julistavaa päänavausta, koska vaikka he ovat intellektuelleja he eivät luota "intellektuellismiin". Postmoderni feminismi edustaa tässä vastustettavaa norsunluutornia.
Ja tosiasiassa aika harva kuitenkaan tästä huolimatta osuu tähän jaokseen.
Postmodernismin sävyttämissä teemoissa - ehkä korostetuimmillaan feminismin tietyissä suuntauksissa - korostetaan usein kulttuurirelativistisia näkemyksiä joissa sivistys muuttuu tavallaan absurdiksi asiaksi itsessään. Tässä ei olla anti-intellektuelleja siinä mielessä että ajateltaisiin että intellektuellismi olisi propagandaa. Siinä korostetaan että kaikki on propagandaa. Tämän jälkeen neutraalia viestiä ei ole ja kaikki on vain propagandaa ja sen jälkeen saakin tehdä mitä vain.
Ja osa hämmentää skeemoja vielä tätäkin voimakkaammin. Esimerkiksi Tapio Puolimatka ei selvästi osu tyylipuhtaasti oikealle eikä vasemmalle.
1: Häntä yhdistää oikeistoon se, että esimerkiksi evoluutioteoria nähdään jonain joka indoktrinoidaan ihmisiin. Hän ei tässä kohden täysin luota tiedeyhteisöön ja korostaa lähiyhteisöä ja omaa viiteryhmää. Hänestä tieteen autonomia on siksi vähemmän tärkeä kuin yksilön autonomia. Tämä on hyvin oikeistolaista.
2: Toisaalta hän on vasemmistoa kannattaessaan Plantingan teologista konseptia, warrantia joka periaatteessa tekee jokaisesta ihmisestä järjellisesti koulutettavan. Siksi hän ei tähtää anti-intellektuellismiin vaan päin vastoin vyöryttää ihmisiin intellektuellismia, hän vain de facto tähtää kerettiläisen harhaparadigma naturalismin tuhoamiseen. (Koska kun kaikki punnitsevat asiat rationaalisesti he ovat hänestä pakosti uskovaisia. Muu tulos on erehdys ja tyhmyyttä ja manipuloiduksi tulemista.) Samalla hänen filosofiansa on modernin vasemmiston tapaan hyvin relativistinen, "eri maailmankuvat" toistuvat hänen puheissaan usein. (Oikeistolle yksi maailmankuva on Tosi eikä keskustelua siksi tarvita, koska se olisi sitä neitseellisten aivojen raiskaamista.)
+: Hänen synteesissään arkijärki ja intuitio -tyyppiset käsitteet yhdistetään akateemiseen logiikkaan ja kuilu oikeiston ja vasemmiston välillä häviää. Ei tarvitse olla anti-intellektuelli kun akateeminen järki on ihanteellisesti vain arkijärjen jatke. Samoin on oleellista että soveltaessaan Schelerin rakkauskäsityksiä hän sompaa oikeiston ja vasemmiston välillä. Tässä keinona on se, että arkijärjen ja intention puolustus pitää sisällään takaportin tunteisiin. Ja tämä saadaan yhteen postmodernin vasemmistolaisen näkemyksen kanssa joka ylikorostaa intentioita. Rakkaus on siis samanaikaisesti arkijärjen viesti että puhdas vääristymätön intentio.
___+1: Puolimatkan kannattamassa pluralismissa sitten heijataankin relativismin ja yhden toden maailmankuvan välillä välillä korostaen avomielisyyttä ja välillä erimielisiä vainokortilla heilutellen. Lopputuloksena on omituinen ajatus siitä että mitään tutkimusta ei saa rajoittaa, eikä mitään ehtoja tai vaatimuksia perustelun sisällölle, rakenteelle tai tutkimustavalle voida antaa. Mikä tarkoittaa että minä voin vaatia ja pyytää tutkimusrahaa ja kuuntelutilaa sille että ensin masturboin illalla kotonani ja tarjoan sitten takaisin tuotoksina lakanoilleni kuivaneita "tutkimuksia". Tästä pitäisi keskustella avoimesti ja kunnioittavasti. (Paitsi jos se on naturalismia. Sillä naturalismi on silti väärin, eikä sellaista voi tehdä. Koska tälle löytyy tieteenfilosofinen normatiivinen demarkaatioehto - tai jota ainakin käytetään sellaisena - se että sillä ei ole warrantia.)
Siltikin lasken nämä eioikeistolaiset ja tätäkautta eivät aivan suoraan klassista anti-intellektuellismia ja pseudotiedettä ajavat - vaan modernimmin "denialistiset", pseudokriittiset - juuri "huuhaata" ajaviksi. Postmoderni ja Puolimatka saavat minun maailmankuvassani ns. "kovaa kyytiä". Itse asiassa olen kuitenkin myös Höglundin kanssa melko lailla eri linjoilla. Vaikka minäkään en pidä tai arvosta huuhaahoitoja ja niiden denialistisia saivartelujärkeistämisiä erilaisille mukahoidoille, en kuitenkaan korosta vaihtoehtohoitajien rahanahnetta kaksinaismoralismia jossa tietoinen huijaus tai levittelijän tyhmyys olisivat lähtökohtana.
Sen sijaan korostan sitä että ihmiset usein lukkiutuvat. Fiksut itse asiassa lukkiintuvat helposti koska he ovat ovelia keksimään hyviä tekosyitä miksi he eivät ole väärässä. Tästä syntyy ns. vahvistusharha, joka vainoaa kaikkia sekä tieteessä että viihteessä (koska meillä ei ole mitään warrantia) ja esimerkiksi postmodernismi ja oman maailmankuvan syventämistä vahvistavat näkökulmat taas pahentavat eivätkä korjaa tätä ongelmaa.
"Tact Filters" -tekstin kohdalla saa kenties pienen yksinkertaistuksen siitä mistä tässä on kysymys. Ja se tarjoaa oikeistolaisuudesta ja vasemmistolaisuudesta irrallisen väylän sille miksi eri tahojen välillä on skismoja Siellä korostetaan että kaikilla on strategioita joilla keskusteluun osalistutaan. Tässä on vain eroja:
1: "Tavallisilla ihmisillä" ajatus on että jos ei olla kilttejä on hyvä olla sanomatta mitään. "Most "normal people" have the tact filter positioned to apply tact in the outgoing direction. Thus whatever normal people say gets the appropriate amount of tact applied to it before they say it. This is because when they were growing up, their parents continually drilled into their heads statements like, "If you can't say something nice, don't say anything at all!" Tässä lopputulos on helposti populistinen lähestymistapa joka ei kuitenkaan pyri loukkaamaan.
2: "Nörteillä" taas on tapa korotsaa asioita ihmisten sijaan. "Nerds," on the other hand, have their tact filter positioned to apply tact in the incoming direction. Thus, whatever anyone says to them gets the appropriate amount of tact added when they hear it. This is because when nerds were growing up, they continually got picked on, and their parents continually drilled into their heads statements like, "They're just saying those mean things because they're jealous. They don't really mean it."
+: Lopullinen ongelma tulee kuitenkin siitä että näissä on ylitsepääsemätön ero. Samanmielisten kesken ei tule ongelmaa mutta nörtit koetaan loukkaavina ja tavalliset ihmiset idiootteina heti jos tämän eron yli kommunikoidaan. "When normal people talk to each other, both people usually apply the appropriate amount of tact to everything they say, and no one's feelings get hurt. When nerds talk to each other, both people usually apply the appropriate amount of tact to everything they hear, and no one's feelings get hurt. However, when normal people talk to nerds, the nerds often get frustrated because the normal people seem to be dodging the real issues and not saying what they really mean. Worse yet, when nerds talk to normal people, the normal people's feelings often get hurt because the nerds don't apply tact, assuming the normal person will take their blunt statements and apply whatever tact is necessary."
Näkisin että poliittinen kuilu on tärkeä. Mutta "huuhaan" ymmärtämiseksi tarvitaan useampaa työkalua. Se on hyvin monipuolinen ilmiö. En minä muuten jaksaisi hakata päätäni seinään ja näppäimistölle verissä päin päivästä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti