Kauhuherra Baddington

Joskus sitä huomaa elävänsä pimeällä keskiajalla.

Olen facebookissa. Tämä kirottu renessanssiajan jälkeinen teknologia on onnistunut huijaamaan minua. Minuun toki otetaan yhteyttä yksityisviestein ja osallistun näiden kautta tapahtuvin "messengertyylisiin" facebooknakutuksiin kohtuullisen paljonkin. Kuitenkin tässä on olemassa jokin lajittelutoiminto. Ja siksi yhden naksutuksen päässä on ollut minulle kohdennettuja viestejä joiden olemassaolosta en ole ollut tietoinen. Olen ajatellut "automaattisesti, ilman empiiristä koettelua" että yhdessä osassa on viestit joita ei vielä ole lukenut ja toisessa on arkisto jossa on kaikki mitä on saanut. Teknisesti asia ei kuitenkaan ollut niin. Minulla olikin viestejä 49 eri ihmiseltä. Osa niistä oli yli vuoden vanhoja. Suurin osa oli yksittäisiä lausumia, muutamassa oli havaittavissa turhautumista kun en ollut vastannut ja siksi oli pitänyt kommentoida uudestaan.

Tosiasiassa tämä vuori on sen verran iso, että päätin tehdä tästä tavaramerkkini. Kun en ole vastannut tuollaisiin ennen, en todellakaan jaksa purkaa vuorta tai edes reagoida vanhoihin. Niistä voi kuitenkin ottaa hieman oppia. Etenkin kun tajuaa että näitä kommentteja on enemmän kuin blogillani on seuraajiksi klikanneita. (Ja heistä kukaan ei ole niitä seuraajiksi klikanneita joiden henkilöllisyyden tiedän. Toki osa heistä voi olla seuraajiksi klikanneita aktiivilukijoita, mutta he ovat niitä tuntemattomampia.)

Lueskeltuani luokittelin viestit yleensä ottaen sellaisiksi että ne koskivat jollain tavalla tätä blogia.

Pahoittelen jos näyttää homssuiselta.
En ole puistonvartija, vain elän täällä.
Mutta et näyttäisi itsekään hääviltä
jos sinulla ei olisi peukaloita.

1: Ensimmäinen osa on teknistä. Ne koskevat sitä miten blogi pitäisi koodata sujuvammaksi. Etenkin visuaalinen ilme vituttaa monia. Moni valittaa tekstin väristä. Osaa ärsyttää musta tausta ja valkoinen teksti. Osaa ärsyttää se, että kännykällä vaaleansiniseksi värjätty lainattu teksti ei näy kun vaaleansininen valkoista taustaa vasten ei toimi. Osa näistä ongelmista on sellaisia että olen tietoinen niistä ja joita en tietoisesti ja tahallani korjaa. Osa näistä ongelmista on jo korjattu. Ja osaa olen yrittänyt korjata mutta tekninen taitoni ei riitä joten olen antanut asian olla. Ja osa on jopa sellaisia että ihan tahallani ohjaan ihmisiä käyttämään tietynlaista teknologiaa. Tämä puoli on ymmärrettävää koska käytettävyys on oleellinen osa blogikokemusta. Lisäksi olen teknisesti tampio.
___1.1: Tämä voi vaikuttaa omituiselta jos muistaa että olin lukioaikana internetpommeja virittelevä tyyppi joka koodasi ajankulukseen pieniä pelejä ja joka esimerkiksi loi ohjelmoitaviin laskimiin lisäohjelman joka simuloi nappulanpaineluja myöten sitä, että laskimesta otetaan muisti tyhjäksi. Mutta teknologia kehittyy ja olen todella jälkeenjäänyt. Osaan toki yhä koodata matopelin, mutta jos joku käskee rakentamaan niinkin yksinkertaisen asian kuin tietokannan, on minulla ymmyrkäisyyksissäni sormi suussa ja toinen perseessä - ja välillä sormien paikat vaihtavat.

Jos haluat sosiaalisuutta tämän blogin
kautta, niin tässä sinulle kala.
Voit kuvitella sen kivaksi.
Tämän enempää en valitettavasti
kykene puolestanne tekemään.

2: Toinen on sitten sosiaalinen. Moni kertoo että "vaikutat mielenkiintoiselta kaverilta" tai "näistä tärkeistä ja vakavista hengenasioista olisi paras keskustella kasvokkain" tai vastaavaa. Ehdotetaan kahdenkeskisiä tapaamisia tai f2f -nettikeskusteluja. (Valitettavan usein - käytännössä poikkeuksetta - pyytäjät ovat miehiä.) Tämä on erityisen omituista koska sosiaalisuus on oleellinen osa blogikokemusta ja lisäksi olen sosiaalisena ihmisenä tampio.
___2.1: Tämä voi vaikuttaa omituiselta jos muistaa että olin lukioaikana seurakuntanuori ja muutenkin pyörin erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä. Osaan toki käyttäytyä ja harrastaa ja käyttäytyä tarpeen mukaan etikettiä seuraten, mutta jos joku käskee tekemään niinkin yksinkertaisen asian kuin olla toisen kanssa kunnolla sosiaalisessti niinkuin ihmisten kanssa ollaan, ilman että ollaan muodollisen teennäisiä, debatoivia tai tekemässä muuta, on minulla ymmyrkäisyyksissäni "tilannetajuttomuus" toisessa ja "avoin poliittinen epäkorrektius" toisessa suupielessä ja välissä ne livahtavat suupielten toiselle puolelle. Tahaton häijyys, tahallinen häijyys sekä sammakot ja nolous kuuluvat tähän maailmaan.

Toki osa näistä sosiaalisista oli tosiasiassa muuta kuin sosiaalista. Ne olivat haasteita. Tässä oleellisena henkenä on se, mikä kumpusi yhdestä saamastani viestistä jossa sävynä oli että "oletko vielä kiinnostunut elämän suurista kysymyksistä?" Näissä tuppaa olemaan yleensä sellainen oleellinen ongelma että itse kysymys on yhtä väärin painotettu ja kontekstoitu kuin kysymys "joko olet lakannut lyömästä vaimoasi?" -kysymyksessä. Tarkalleen ottaen analogisuutta on siinä mielessä, että pelkkä "kyllä" ja "ei" on se mitä näissä tupataan pyytämään, mutta tämä vastaus on riittämätön.

Asiaa voisi verrata siihen, että joku olisi kiinnostunut autoista. Hän käy automessuilla ja mallailee ajatuksella siitä että hän saisi joskus ostettua itselleen hiemon Lamborghinin. Hän rakastaa hyviä autoja. Sitten paikalle tulee sutki joka yrittää kaupata tälle pihassaan olevaan Ihmemies MacGyver -aikaista ruostunutta ladan ja trabantin osista koottua hybridivonkaletta selittäen että tämä ruosteläjä on auto, ja että sen entinen omistaja oli vanha mummo joka ei ole tehnyt muuta kuin ajanut tällä sunnuntaisin kirkkoon - ja sinnekin oli alamäkeä molempiin suuntiin. Autojen fanittajaa tälläisen romun kutsuminen autoksi voi olla loukkaavaa. Ja hänen roolinsa keskustelussa onkin enemmän perustella sitä miksi hän ei halua jutella tai ostella tätä kyseistä ruosteen raiskaamaa osakokoelmaa. Tässä on sutkin turhaa leikkiä pettynyttä siitä että eihän tämä ostosta kieltäytynyt itsekään aja kuin Toyota Corollalla, koska se nyt on kuitenkin se paras auto johon tällä autofanilla on oikeasti varaa.

Tämä voi tietysti hämmentää monia. Heille ajatus siitä että on kiinnostunut vaikka teologiasta tarkoittaisi sitä että jokaisen uskovaisen harhainen tekoargumentointi olisi kiinnotava tai tärkeä. ; Karkeasti sanoen en näe mitään arvoa sellaisessa jota ei saa paremmin jäsennetyssä muodossa kirjoista. Uskonnollisilla argumenteilla on minulle arvoa vain (a) uutuusarvon kautta ja (b) argumentin laadun kautta. Ja valitettavan usein nämä yksilöiden tuomat viestitykset ovat kliseitä jotka on esitetty paljon laadukkaammassa muodossa muualla. Henkilön omakohtainen panos keskusteluun tässä kohdassa onkin ollut se, että hän on tuhonnut sitä laatua mitä niissä jutuissa on alun perin ollut. Itseäni kiinnostaa vain yksi suunta (eteenpäin) joten tämänlainen prosessointi edustaa minulle antifilosofiaa.

Asia voi yllättää sillä olen blogissani usein nostanut esille juuri näitä heikoimpia lenkkejä. Lisäksi toistuvana teemana on korostaa että kaikki salaliittohöperehtimiset ja muut ovat crankien aikaansaannoksia ja että nämä crankit ovat itse asiassa usein älykkäitä ihmisiä. Tämän henki on kuitenkin enemmänkin se, että compatibility -kysymykset eivät ole kovin tärkeä tai relevantti osa arvioitaessa sitä onko jokin näkemys - siitä onko Iso-Britannian kuningatar sala-asuinen liskomiesreptiliani siihen onko Jumala olemassa - järkevä vai ei. Kysymys ei ole valittaa ihmisien epäonnistumista tyhmyyteen vaan siihen että oikeasti laatu on tärkeämpää kuin määrä. Compatiblityongelmat kun ratkeavat usein työllä. Ahkera presuppositionistinen ajattelu tarkoittaa vain sitä että päätetään mikä on johtopäätös ja sitten etsitään premissejä jotka täyttävät tämän halutun lopputuloksen. Ja tämä vaatii vain älykkyysosamäärää ja perselihaksia. En ole kulttuurirelativisti, päinvastoin, joten tämänlainen ei ole minun filosofiassani relevanttia tai tärkeää tai oleellista.

Suurin osa näistä onkin sitä että autofani tekisi kritiikkilinjaa varottavista sutkeista. Jos joku myy laatuautona ruostetta ja ruuvimeisselillä viritettyjä matkamittareita, on tämän esilletuominen jotain jota "autofanitkin" tekevät ihan oikeasti. Sen osana ei suinkaan ole se, että näille sutkeille haluttaisiin antaa lisää tilaa tai että näiden kanssa haluttaisiin käydä enemmän kauppaa. Päinvastoin. Eli kritiikin ideana ei ole nostaa esille sitä että moitittu lausunto olisi jotenkin erityisen hyvä ja kiinnostava. Enemmänkin se demonstroi sitä että filosofin yksi tärkeimmistä taidoista on osata suodattaa roska ja osata perustella miksi se on roskaa ja sitten olla palaamatta siihen enää koskaan. Kritiikin idean voinee tiivistää kuvaan joka sanoo enemmän kuin sata sanaa.

Throw him to piranhas!

Toki kannatan myös moittujen lupaa puolustaa itseään. Mutta tässä heidän pitäisi osoittaa (a) että minun moitteni oli epäonnistunutta filosofiaa tai (b) he ovat muuttaneet tapansa pysyvästi eikä sama virhe enää toistu enää edes mutatoituneena versiona ikinä missään koskaan. Sen sijaan käytössä on usein vaihtoehto (c) jossa puolustetaan tuottamalla lisää sitä roskaa. Että kun nyt oli haukuttu se trabant-ladayhdistelmä, niin tarjolla olisi myös teinin kavakolmiokisatuunattua 25 vuotta vanhaa huipputeknologiaa ajan patinoimassa muodossa.

Kuola tarkoittaa toki, että olette herättäneet huomioni ja kiinnostukseni.
Mutta valitettavasti ei siinä muodossa missä toivoisitte.

---

Kuvat ovat Lontoon nähtävyyksistä ja puistoista kuvattuja. Eli tylsiä lomakuvia joilla on ilmeisesti jotenkin sisäisesti pakko kiusata muita. Hotellini oli Baddingtonin alueella ja olin aika kamala sielläkin.