Ei ole vaikeaa tai tavatonta nähdä pulujen kosiskelua. (Sen sijaan pulujen poikaset ovat niin piilossa että voisi miltei luulla, että on vain aikuisia puluja.) Siksipä ei pidä ihmetellä, että paikoissa joissa noita pieniä siivekkäitä tuholaisia on laumoittain, kosiskelu on jotain jota nähdään vain aivan koko ajan.
Huomioni kuitenkin kiinnitti pieni mutta erityinen tapaus. Buckinghamin palatsin lähellä sijaitsevassa puistossa olevassa puluparvessa uros yritti kosiskella väritykseltään harvinaisen vaaleaa naarasta. Naaras ei vastannut kosiskeluihin mitenkään. Läheltä, parin kymmenen metrin päästä, paikalle lennähti toinen naaras. Aivan viivasuoraan ja mutkittelematta se iski tämän uroksen torjuneen naaraan kimppuun niin että sulat pöllysivät. Naaraan nokkaan jäi tukku sulkia ja värimuunnoksinen pulu pakeni paikalta.
Tämä tapaus herätti heti ensimmäisen mielikuvan siitä että tässä on kyseessä naaraan harjoittama seksuaalikontrolli. Ihmisen kannalta voisi tietysti olla omituista että jos mies flirttailee ja yrittää iskeä vieraita naisia, niin nainen menisi haukkumaan ne muut naiset patalujaksi jos nämä eivät näihin lähentelyihin reagoi. Sen sijaan olisi normaalia että mies saisi ympäri korvia.
Mutta pulut ovat puluja. ; Tämänlainen oletus on kuitenkin järkevä vain tietyin ehdoin. Jos koiras osallistuu poikasten ruokkimiseen ja hoivaamiseen, naaraan on järkevää pitää huoli siitä että koiras ei katoa muualle lisääntymään - tai oikeastaan naaraan kannalta ennen kaikkea hoitamaan vieraita pesiä, koska koiraan lisääntyminen ei itsessään ole naaraalta pois vaan kysymys on koiraan hoitoresursseista. Koiraalle syrjähyppy tarjoaa suoraa kelpoisuutta, naaraalle kontrollin tarve syntyy epäsuorasti koiraan voimavaroista ja kyvystä hankkia ravintoa jälkeläisille ja sen jakautumisesta. Naaraan kannalta tässä on kyseessä nollasummapeli.
Ongelmana on kuitenkin se, että tosiasiassa en tiedä pulujen elämästä paljoakaan. Ne lentävät parvissa, joilla näyttää olevan omituinen tapa kaarrella ja kartoittaa alueita kiertelemällä ympyrää lennellessään. Ne paskovat ja kuhertelevat. Ja ovat aika aggressiivisia toisilleen. Tämä tietämättömyys on oleellista koska ensimmäisenä mieleeni tulleessa selityksessä luotettavuus nojautuu lajin tyypilliselle käyttäytymiselle ja sen varaan. Jos uros ei yleensä ottaen osallistukaan jälkeläisten hoitoon seksuaalikontrolliteoria falsifoituu välittömästi ns. paskojen ideoiden laariin.
Muitakin selityksiä voidaan tietysti luoda. Esimerkiksi voidaan ajatella että puluilla voisi olla jonkinlainen reviirinkaltaisuusajattelu. Silloin vaalean naaraan paikalletuleminen johtuisi enemmän elinpiiristä taistelusta. Tässä vaikuttaisivat lisääntymisen lisäksi esimerkiksi ravintotalous. (Tietääkseni puluilla ei ole tämänlaista, mutta monilla muilla linnuilla kyllä. Ja pidän tätä siksi lähtökohtaisesti heikkona ideana. Mutta en tiedä puluista tarpeeksi joten se siitä ja sen suorasta alasampumisesta...)
Toisaalta parveissa on usein hierarkia. Kanat tunnetaan nokkimisjärjestyksestä. Kenties vaalea lintu ei ollutkaan seksuaalisen assaultin uhri vaan tämä yksinkertaisesti ei noudattanut paikkaansa ja asemaansa parvessa. Hallitsevampi "pulukuningatar" vain siinä laittoi "hovineidin" kuriin. Tällöin helposti mieleen tuleva yhdistäminen uroksen kosiskeluun muuttuukin irrelevantiksi ja hämääväksi. Se, että jotain tapahtuu jonkun yhteydessä tai jonkun jälkeen ei välttämättä tarkoita sitä että näiden välillä on syy-yhteys. Kenties paikallaolo oli se joka suututtu pulun, eikä se että tässä olisi potentiaalisesti joku jonka kanssa oma uros ns. "menisi vieraisiin". Se, että kosiskelu tapahtui vähän ennen olisi vain sattumaa. Tämän selityksen vahvuudeksi voidaan sanoa juuri se, että kosiskelua tapahtuu paljon muutoinkin joten on selvää että miltei kaikki puluparven tapahtumat tapahtuvat sen jälkeen kun joku on kosiskellut jotakuta muuta. On selvää että aivan kaikki pulujen toiminta ei voi liittyä puhtaaseen paritteluun ja lisääntymistä ja jälkeläishoitoa koskeviin piirteisiin.
Ja sitten on se yksinkertainen selitys joka voi tuntua hoopolta, mutta joka on varsin relevantti vaihtoehto. Pulut ovat vittumaisia otuksia jotka kähinöivät keskenään vain aivan koko ajan. Se, että joku pulu vetää toista turpaan on toistuva asia ja sitä tapahtuu ties mistä syistä. Voikin olla että tapaus liittyi pelkkään pulujen yleiseen aggressiivisuuteen.
Joka tapauksessa on selvää että minä en tiedä puluista riittävästi voidakseni vastata edes näin yksinkertaiseen kysymykseen. Kenties se kuitenkin samalla valottaa sitä miksi etologia tuntuu monista helpolta. Siinä ytimessä on "ensiksi mieleen tuleva ajatus". On helppoa luoda tarina tai tarinoita jotka selittävät pulujen toimintaa siinä mielessä että toiminta ei itsessään ole ristiriidassa sen kanssa. Tämäntapainen compatibility ei ole kovin relevanttia tai kiinnostavaa. Ad hoc -selittely sopii jollekulle muulle kuin itseään kunnioittavalle luonnontutkijalle. Se, mitä kaivataan oikeasti on se, että asia selitetään, eli luodaan malli joka sitoo toiminnan sen taustaselitykseen paljon voimakkaammin. Ja käytännössä tätä ei voi tehdä tietämättä jotain muuta oleellista kyseisestä lajista. Toivottavasti pieni puluongelmani valottaa tätä vähemmän mainosteltua puolta etologiasta.
Jos lukijoilla on pulutietoutta, tai halua saivarrella, he voivat vastata aiheeseen liittyen kommenttien puolelle. Se on jopa toivottavaa. Luultavasti ad hoc mallien kirjosta voisi luoda kohtuullisen helposti hyvinkin laajan selittelyverkon. Hyvän perustelun rakentaminen, selitysten naulaaminen ilmiöön tieteenfilosofisesti vahvojen periaatteiden määräämissä rajoissa, sen sijaan on hyvin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti