Sampo

Sampo on luultavasti yksi tunnetuimpia "Kalevalan" teemoista. Se on laite, kirjokansi, joka jotenkin jauhaa hyvinvointia, rahaa, viljaa ja suolaa. Tarinasta muistetaan aina se, miten Seppo Ilmarinen, taivaankannen takoja, haluaa itselleen eitaottavan vaimon ja tässä yhteydessä hän mielistyy Pohjolan tyttäreen. Hän saa tehtäväkseen takoa Sammon. Ilmarinen takoo kun käsketään. Pohjan akka hautaa sammon pohjolan kivimäelle, lukkojen taakse. Sampo halutaan kuitenkin ryöstää. Syntyy taistelu jossa Pohjan akka ja Väinämöinen taistelevat ; Pohjan akka metamorfosoituu viikatteet kynsikseen lentäväksi hurjaksi vaakalinnuksi ja Väinämöinen, vesielementin herra joka ajaa pakolaivaa sitä miekka peräsimenä pitäen taas taistelee lyöden Louhea melalla. Taiston tuoksinassa sampo hajoaa ja uppoaa mereen.

Siikalan "itämerensuomalaisten mytologia" kuvailee sampoa hyvinkin erilaisissa yhteyksissä; Alkuun pari ideaa.
* Sampo voidaan liittää moniin tarinoihin, kuten Fródin ihmemylly -tarinaan, jotka on ollut selittämässä meren suolaisuuden. Koska Sampo uppoaa veteen, ja se jauhaa suolaa, on ymmärrettävää mistä suola tulee veteen. (s. 190)
* Ensinnäkin Sampo liitetään elinkeinoihin. Koska Sampo jauhaa viljaa ja rikkautta, se on liitetty nimenomaan maanviljelyyn. "Laulun lopuksi Ilmarinen ilmoittaa miksi sammon ryöstö oli tarpeen: kyntö, kylvö sekä taivaankappaleet olivat pelastuneet." (s. 160) Toisaalta siinä voidaan nähdä yhteyksiä jopa tätä varhaisempaan kalastusta ja hylkeenpyyntiä harrastavaan kulttuuriin. Sampo upposi veteen, joten sieltä sitä hyvinvointia saadaan. "Muu kaikki mäni mereh, siitä merell onki paras hyvys, siel on kalat ja hylykehet, kaikki siellä on - Kaikki sammossa oli ennen mitä meressä on elävätä." (s. 161)

* Sampo liitetään myös maailmanpuu-maailmanpatsas-maailmanvuorimytologiaan. "Sammas on patsas, joka kannattaa taivaan kantta." (s.187) Tämä selittää miksi sen takomiseen tarvitaan Seppo Ilmarista, taivaankannen takojaa. Ne liittyvät oleellisesti yhteen. ; Sampo on liitetty selittämään miksi taivaankansi pyörii. Se on liittänyt taivaankannen (tai taivaankannet) pohjantähden kohdalla olevaan taivaannaulaan. "Sampo on esine, joka on varustettu sammalla eli sammakolla. Koska sampa (vrt. sammakko, sammakka) merkitsee rotaatiokoneen sitä osaa, johon vertikaalinen akseli tukeutuu ja jossa se sivulle liukumatta pyörii, sampo(i) on rotaatikone, jonka merkityksellinen osa on sampa." (s. 190)

Tarinan tulkintoja.

Tässä on tietysti luontevaa, että vesiteemat korostuvat kulttuureissa joissa on meri lähellä. En edes usko että myyttejä voidaan laventaa yhdeksi tietyksi monoliitiksi joka olisi ollut muuttumattomana kaikkialla. Samat teemat tulkitaan eri konteksteissa eri tavalla, ja uusia ideoita lisätään oman kulttuuripiirin mukaan ja toisia otetaan pois. ; Esimerkiksi hiiden hirven hiitoon on lappalaismyyteissä tullut mukaan hirven kesytysaiheita. Siksi meren suolaisuuden selittäminen ei ole varmasti yhtä tärkeää kaukana merestä, ja sampon kiinteyttä ja paikallaanpysyvyyttä voidaan korostaa.

Ylläolevalla hyvin lyhyellä ja luonnoamaisella ominaisuuslistalla on kuitenkin itseäni kiinnostavampi mieli siinä, miten ne liittyvät juuri Pohjolaan. Pohjola taas on sekin monisyinen ilmiö. Karkeasti sanoen Pohjola voidaan nähdä (a) kuolleiden valtakuntana (b) se voidaan nähdä vanhana poisajettuna jumaluutena, jossa vanhat jumalat ovat uuden maailmankuvan vihulaisia. ; Esimerkiksi Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa on nähty vanhan uskonnon moittimista. Joukahainen on siis vanhan kulttuurin jumaluus, jolle Väinämöinen näyttää etevämmyytensä. (+) Näkisin että molempien teemojen liittäminen samanaikaisiksi on varsin luontevaa. On helppoa demonisoida vanha uskonto ja liittää se mielikuvissa tuonelaan. Sellaisen kanssa leikkiminen on pahaa ja vaarallista.

Nähdäkseni tämä on erikoista on se, että Pohjolan kivimäki voidaan nähdä maailmanvuoreksi. (Eräät teoriat liittävät Pohjolan kivimäen selittämään revontulikaariin, joka taas liittyy suoraan ilmansuunnallisesti pohjoiseen.) Ja jos Pohjola on kuoleman maa, liittyy Ilmarisen vaimonhaikailuun syvempiäkin teemoja. Ilmarisen erikoislaatuisuutta tietysti korostaa jo se, että hän nai henkivaltojen olentoa, mutta symbolisesti juuri Pohjolaan liittäminen luo häneen tiettyä kuolemankaipuuta.

Sampon yhteys maailmanpuun tematiikkaan on tietysti vaikea. Tietyllä tavalla ne ovat "toistensa poissulkevia". Onhan nähty että jättiläispuu kannattaa taivaankantta. Kalevalassa maailmanpuu kuitenkin kaadetaan, koska se on samanaikaisesti myyttinen maailmanpuu että maailman valon peittämistä uhkaava puu. Yhteyksiä tähän saa runoistakin, joissa maailmanpuuta ja sampoa yhteennivotaan teemoittamalla niitä yhteen. (s. 196) On vaikeaa sanoa ovatko ne toistensa poissulkevia, vai liittääkö tarinaperinne ne yhteen, vai onko niiden takana jatkumo jossa vanha kulttuuri olisi kannattanut maailmanpuuta ja tämä olisi sitten kaadettu ja korvattu jollain vähemmän valoa peittävällä.

Moderni uudelleensovellus.

Itse olen huvittuneempi nykyajasta. Ensin työ-sitten huvi -periaatteella otankin esille sen miten Sampo on [(post)post]modernina aikana pankkilaitokselle, symbolisoimaan yltäkylläistä hyvinvointia. ; Symbolisesti nykyajasta kertoo - toki "eitarkoituksellisesti" - kaiken oleellisen se, että Sampo on pankki-vakuutusyhtiöhässäkkyyteen liittyvä nimi. Tosin kuvaa se eitarkoituksellisen sopivasti Pohjolaakin, joka voidaan liittää harhaoppisuuteen ja kuolemaan.

Koska Sammon tarina itsessään on mielenkiintoinen yhdistelmä teknologiaoptimismia, joka yhdistää teknologisuuden sekä aktuaalisiin saavutuksiin, että liittää sen onnen tuhoon ja siihen että paraskin tekno-optimisti on freudilaisessa mielessä thanatosviettiä seuraava kuolemankaipailija. Ja näin se on kannustava-varoittavana esimerkki siitä miten teknologia voi tehdä ihmisille monenlaista. Tietyssä mielessä tämä symboliikka korostuu juuri nykyajan teemoissa : Emme hylkeenpyydä tai maanviljele vaan olemme rahamaailmassa. Taistelu ja sammon tuho voidaan nähdä myös varoitustarinana vaikkapa pörssiromahduksista.

Näin voidaan laulaa vaikka Markus Kajon "Nokia-Siemensin osavuosikatsaus" -laulua jonka sanat hän opettaa "Kettusen kannettava" -kirjassa sivulla 123 (lyhyt ote). "Nokiaiseni simaiseni, miksipä sie notkahitki, suolaiseni Siemensini, surupussiini sitkaani, sonnaksi syväksi syöksähdit. Yhyy, mustille mullille käyrät mulahti, jontkaan kurssit juolahtihe, äpärikköön äyrit karkas, hauem persieen pesetat."