hommunistit

Maahanmuuttokriittisyyttä perustellaan kansallistunteella ja perinteellä. Ja maahanmuuttokriittisyyskriittisyys taas tuntuu kovasti olevan samaa mieltä tästä. Kuitenkin voidaan sanoa, että asia ei juuri ole näin. Olisi toki helppoa viitata historiaan ja muistuttaa että "Pekka ja pätkä neekereinä" -tyylisiä rasismin riemuilmaisuja oli asiallista tehdä ennen. Ja syyttää maahanmuuttokriittisyyttä vanhoillisuudeksi ja konservatiivisuudeksi. Ja pelotella patriotismilla ja murtaa perinteitä.

Kuitenkin uuskonservativismi on käytännössä hyvin uutta. Siinä nimenomaan ei palata johonkin vanhaan arvomaailmaan joka on jo testattu. Uuskonservatiivi luo myytin. He luovat ihanneyhteisön joka sijoittuu menneisyyteen. Näin se saa ikään kuin empiiristä tukea. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa, sillä tälläistä aikaa ei ole koskaan ollut. Itse väittäisin jopa, että paras tapa päihittää uuskonservativismi on olla kunnon konservatiiveja. (Tämä ei yllätä koska olen konservatiivi. Kaikkihan me huutelemme idioottimaisesti omaa politiikkaamme. Pahoittelen tätä, olen sokea kuten kaikki muutkin.) Teesini on siis se, että suomalaisuus pitää palauttaa kunniaan. Sen sijaan moni "suomalaisuuden nimessä" tapahtuva pitää nimetä uudestaan. Kaikki mitä kutsutaan kansallistunteeksi ja perinteisiksi arvoiksi eivät ole sitä. Se, että arvostaa Suomea ei tarjoa mitään taikasuojaa sille että jonkin toimen keksii nimetä Suomalaishenkiseksi.

Voitaisiin esimerkiksi sanoa että "kommunisteiksi" kutsuminen on varsin automaattista jos on erimielinen perussuomalaisen kanssa, kutsutaan näitä tekosuomalaisiia hommunisteiksi. Nimi tulee kuuluisasta hommafoorumista. Tätä kautta blogaukseni otsikkokin tulee ymmärrettäväksi. (Se on asiallinen nimi, en toki lähde sille linjalle että kutsuisin "hompansseiksi". Herjanimien käyttäminen ei ole asiallista eikä rakentavaa. Se on loukkaavaa. Think about it. Mieti miten hompanssi -termi loukkaa apinoita.)

Mietitään mitä klassinen Suomalaisuus on. Siinä maailmassa on aimo turaus Rudolf Koivun henkeä. Tämä on toki tietyllä omituisen naivilla tavalla ihmisystävällinen näkemys, mutta se on kuitenkin näytellyt hyvin vahvaa kuvaa siinä suomi-ideologiassa jona suomeen on liitetty. Sillä Rudolf Koivun ytimessä oli köyhä mutta rehti ihminen. Varallisuuden vähyys ja karut olosuhteet kasvattivat luonnetta. Nyt köyhyys nähdään loisimisena ja sinä että ei ole kannattava yksilö.
1: Tätä köyhien halveksuntaa tarvitaan koska maahanmuuttajia ei voida moittia rodun kautta, tämän tilalle on tullut ideologinen konsepti, islam vertautuu kansanrotuun, joka on tietysti enemmän kuin hitusen omitusta. Ja koska uskonnonvapaus on jotain jota ei kannata tunnustaa vastustavansa pitää keskiä yhteiskunnallinen turmeleva vaikutus joka tällä rodulla korjaan uskonnolla on. Toki perussuomalaiset ovat yleensä varovaisia puhuessaan taloudesta ja köyhyydestä. Sillä tosiasiassa köyhät ja työttömät ovat usein äänestämässä puoluetta. Onkin erikoista katsoa miten yhteiskunnan loiseläjyys teemaa onnistutaan kontekstoimaan vain maahanmuuttajiin eikä paljasjalkaisemmin suomalaisperäisempiin. Käytännössä tämä tapahtuu sillä että rakennetaan red herring joka kiinnittää huomion islamiin. Maahanmuutossa yhteiskunta on sivuteema jota tarvitaan poliittisena oikeuttajana, mutta muutoin kysymys näyttää aina olevan islamista. (Joka käytännössä näyttää tarkoittavan mustaihoisuutta myös.) Domeenispesifisyys argumentaatiossa herättää aina epäilyjä ; Jos asia huomataan vain yhdessä kontekstissa ja muut sen kanssa samankaltaiset ilmiöt ohitetaan aina, tiedetään että jossain on palaneen käryä.

Rudolf Koivu voidaan laajentaa isompaan kontekstiin. Suomalaiseen arvomaailmaan kuuluu käsitys, että suomalaisten tulisi pitää heikomman puolta. Syynä on se mitä Suomi on ollut aina. Me olemme maa kahden maan välissä. Emmekä minkä tahansa maan välissä. Suomen historia ennen itsenäisyyttä (josta on aika vähän aikaa kuitenkin kaiken kaikkiaan) on sitä että olemme olleet vuoroin Ruotsin ja vuoroin Venäjän vallan alla. Suomalainen on siksi samastunut juuri sorrettuun, joka on myös Rudolf Koivun (sinällään naivi ja idealistinen) "jalon villin" versio. Aikana jolloin ruotiukot ja ruotiakat ovat olleet ilman yhteiskunnan tukia konkreettisesti nurkissa kerjäämässä, ei olisi varmasti voitu kuvitella sitä "ansiotaan heitteellejätön" tematiikkaa jota nykyään ei ole vaikeaa löytää.

Perinteisellä Suomalaisella on nimenomaan ollut jonkinlainen käsitys reilusta pelistä ja tappiolle jäävän avuksi rientämisestä. Ja tämä on koskenut etenkin tilannetta, jossa vääryys on vahvemman puolella ja heikompi vain yrittää turhaan puolustautua.

Oleellista on huomata, että tämä ei ole kommunismia, poliittista korrektiutta tai edes sosiaalidemokratiahyysäyskukkahattutäteilyä. Se on ollut kristillistä idealismia. Ja rehellisesti sanoen I Like it. (Tätä ette osanneet odottaa!) Tämä taas on sidottavissa nimenomaan luterilaisuuteen. Ja itse asiassa luterilaisuuden vahvimpaan piirteeeen. Luterilaisuudella on viehtymys etatismiin.

Tämän vaikutus on hyvä kontrasti markkinataloushenkeen. Moni nimittäin korostaa sitä, että sosiaalituki ei ole insentiivi. Eli sosiaalituki kannustaa jäämään köyhäksi. He ovat oikeassa siinä että sosiaalituki ei ole insentiivi. Mutta siihen se viisaus sitten jääkin. ; Tässä kohden henkenä on, etenkin nykyaikana, korostaa että meillä ei ole varsinaista työpulaa. Eli työt eivät ole vähissä, vaan tekijät. Että ihmisiä pitäisi kannustaa siihen että menisivät töihin. Sosiaalituki esimerkiksi imee palkkavaatimuksia kattoon kun on helpompaa jäädä kotiin. Ideana on se, että ihmisiä pitäisi kannustaa yrittämään ja näin he voisivat saavuttaa mitä haluavat. Perusongelma valitettavasti kaatuu jo siihen palkkakysymykseen. Sillä jos ihmiset haluavat jäädä kotiin, perusidea on nimenomaan se, että heille palkka työstä ei ole kohtuullinen. Työ, oli sen tekemiselle tarvetta tai ei, on niin paskaa että sitä ei innosta tehdä ja ainut tapa saada sille tekijä on se, että orjapalkalla saadaan joku tekemään sitä henkensä pitimeksi. Jos ideana olisi kannustaa ihmisiä, pitäisi olla jotain johon kannustua. Se, että ahkeroi itsensä palkkaloukkuun jossa ei voi jäädä töistä pois päiväksikään koska asumista ja ruokaa ei saa maksettua estää jatko-opiskelut ja paremman elämän hakemisen. Orjapalkka orjatyöhön sitoo työpaikkaan ja estää kaiken muun. Ne työt joill ei tahdo löytyä tekijöitä ovat palkkaukseltaan paskoja ja sisällöltään sellaisia että ne eivät innosta ketään. Ne ovat ns. "Dream killer jobs." Tämä seikka unohtunee markkinataloushenkisiä ihmisiä. Ainut syy joka heidät voi ajaa tähän sokeuteen on joko se, että he eivät ole tehneet tälläisiä töitä. Tai se, että he ovat valehtelevia rahanahneita paskiaisia. (I don't care. Ignorance or badness. Same shit, different asshole.)

Ylläoleva kritiikki on tehty nimenomaan etatistisen näkökulman kautta. Siinä on ns. holhouksenalaisia. Sen takana on mystinen ajatus ihmisarvosta joka ei ole sidottu aikaansaannoksiin. Eli maailmankuva jossa ihmisillä on itseisarvo eikä välinearvoa. (Aivan käsittämätön ajatus monille käytännössä. Teoriassa kaikki, jokaikinen, diggaa sitä.)
1: Olenkin yleensä ottaen moittinut etatismia. Syy on se, että esimerkiksi uskonnon kohdalla etatismi johtaa siihen että ei ole uskonnonvapautta, koska on joitakuita "joita täytyy suojella". Luterilaisuus ja siihen liittyvä kulttuuri suojelee eikristittyjä ja heistä tehdään "hengellisesti puutteenalaisia." Joita siis holhotaan kuten köyhää holhouksenalaista. Kysymys ei siis ole siitä pitääkö joitakuita holhota, vaan siitä millä ehdoin ja missä kontekstissa holhoaminen on asiallista. Sosiaalituen kohdalla kysymys on aivan eri kontekstista kuin ideologisella tasolla. Etatismi ei siis ole mikään "automaattipahuus". Sillä on vain huonoja piirteitä kulttuurissamme.

Hommunistien perusideana taas on viitata keskiarvoon ja suuriin massoihin. He haluavat rajata kontekstin jossa he ovat enemmistö ja rajata toiminnan juuri tähän kontekstiin. ; Hommunisteilla islamia moititaan maailmanlaajuisena ilmiönä, kuin asia olisi globaalin ideologian arvioivatissa. Mutta toisaalta käyttäydytään paikallishallintokeskeisesti ja toimitaan kuin hallussa olisi teoria jossa kulttuurievoluutio muokkaa kulttuurin juuri sen vaatimiin olosuhteisiin. Eli afrikassa islam sopisi, mutta että mikään ranskanpelle tai islamisti ei voi tulla suomeen sanomaan miten täällä eletään. Eli suomalainen voi päättää mitä suomessa tapahtuu eikä EU:n sana ole laki.
1: Timo Soinin mielenosoitukseen osallistuminen ja kannanotossa homoseksuaaleihin on jotain johon jopa kannustan vaikka hän on erimielinen kanssani tässä kohden. Ihmettelen vain että miksi hän toimi globaalin ideologian mukaan ja meni vieraaseen maahan sanomaan mitä siellä pitää tehdä!

Etatistinen luterilainen suomalainen on hakenut yhteyttä, jossa ollaan kohteliaita. Stereotypia hiljaisesta tuppisuusta voidaankin nähdä yhdeksi sivutuotteeksi siitä että olemme olleet pieni ja heikko kansa, jossa turhia konflikteja ei synnytetä koska sitä kautta syntyy epäkohteliaisuutta ja riitoja. Ja tätä kautta syntyy säröjä. Sirpaloitumista ei ole haluttu rakentaa. Hommunistille tämä olisi kauhistus. Sillä he hakevat yhteisöllisyyttä koheesiosta. Eri mielipiteet ovat riidan aihe, koska asioista pitää puhua ja niillä revitellä. He eivät kuitenkaan ole huomannut, että tämä vaatii isompaa yhteiskuntaa jossa asioiden aikaansaamiseksi ei tarvita yhtä vahvaa yhteisöllisyyttä. Näin ollen hommunistit ovat päätyneet ottamaan osasia vanhasta että modernista maailmasta. Ja ovat yhdistäneet sen tavalla joka ei näytä eettiseltä oikein konservatiivista kuin liberaalistakaan.

On hieman paradoksaalista kun huomaa että hommunismin perusidea on siinä että konflikteja ja poliittista epäkorrektiutta ja vihaa lietsotaan kska pelätään ideologista konfliktia. tulevaisuudessa - ja se, joka tätä arvostelee, on "kommunisti". Hommunisti puuhaa meidän nimissämme ja suomalaisuuden nimissä harjoittamaa yksinkertaista raakamaisuutta ja epäreiluutta. Hommunisti on antisuomalainen. Jos kunnioittaa perinteitä ja suomalaisuutta, on "reilumpi ei suorempi."

En siis ole suoraan poliittista epäkorrektiutta vastaan. Se sopii monikulttuuriseen yhteiskuntaan joka on sen verran kookas ja tekninen että kaikessa selviämiseen ei tarvita tai vaadita hyssyttelyä että saadaan yhteistyö riittävän kattavaksi. Hyvässä isossa valtiossa kaikkien ei tarvitse pitää toisistaan. Itsekin rakentelen konfliktia koska ideologinen konflikti. En kuitenkaan väitä että tämä konflikti olisi uhkaamassa yhteiskuntaa joskus tulevaisuudessa. Konflikti jonka esiintuon on vallitseva.
* En siis lietso konfliktia, vaan päinvastoin pyrin tuomaan olemassaolevan konfliktin ratkaistavaksi. Jos epäonnistun, tilanne on sama jälkeen kuin ennen. Pelottelussa ongelmana on se, että itse kriittisyys saattaa synnyttää sen ilmiön mitä vastaan taistellaan, joten epäonnistumisessa on todella jotain hävittävää. Suomen uskontotilanne sen sijaan on tällä hetkellä konkreettisesti vielä sellainen että en ymmärrä miten siinä voisi olla hävittävää.
* Islamkritiikissä näkyvin ongelma on se, että jos perussuomalainen laittaa suunsa kiinni, islam ei näy katukuvassa mitenkään. Islam, kuten muutkin uskonnot, ovat vastenmielisiä siksi että niiden väkivalta on pääsääntöisesti sisäistä. Islamistit ovat islaminuskoisten pahin vihollinen samoin kuin kristillinen fundamentalisti on pahin riski apostaatikoille, uskosta luopuville mutta alakulttuurissa hengaaville.

Olisi helvetin hienoa voida taas kunnioittaa suomikuvaa ja suomalaisuutta. Olisi hienoa sanoa se ääneen. Mutta elämme oikeasti maailmassa, jossa esimerkiksi Suomen leijona, viralliseen vaakunaan päässyt tunnus, on sellainen että jos tatuoi sen ihoonsa, identifioituu nimenomaan natsiksi. Ei siksi että suomalaiset ovat natseja. Vaan siksi, että käytännössä vain natsit ja tasavallan presidentti käyttävät suomalaisuuden virallisia symboleja. (Ja harva tatuoinnin ottava nyt on presidentti.) Kuitenkin juuri natsismi on jotain joka on klassiselle ja perinteiselle suomikuvasuomalaisuudelle vierasta. ~ Kun tämän illuusion tajuaa, huomaa että tosiasiassa "kansallistunteesta" ja "suomalaisuudesta" puhuminen on keskimäärin aina pelkkä illuusio. Valitettavasti tämä illuusio sekä tuo uskottavuutta näille sanomisille. Että etenkin turmelee koko suomi -konseptin uskottavuutta siinä sivussa. Pahin pelko on tietysti siinä, että jossain vaiheessa suomikuva ja suomen raiskatut symbolit kohtaavat toisensa.