perjantai 3. toukokuuta 2013

lentoon lähdössä

Olen lähdössä Lontooseen hieman yli viikoksi. Olen menossa sinne yksin, puolisoni ei viihtyisi harrasteideni parissa. Ja hän saa samalla hieman omaa aikaa minusta. Lähtö merkitsee etääntymistä muutoinkin, koska tämä tarkoittaa sitä että en käy töissä. Enkä ole internetissä. Modernina aikana ihmisten oletetaan kantavan mobiilisti internettiä. Mutta olen siinä mielessä vanha, että en ole oikein intoutunut mistään ns. mobiiliteknologiasta. Minulla on kännykkä jolla voi (juuri ja juuri) soittaa. Ja minulla on pöytäkone jossa toimii internet. Kaikki muu on hifistelyä. Teknologiaa väärältä vuosisadalta. Näin ollen en tee sitä mitä esimerkiksi monet ystäväni tekevät. En lataa nettiä täyteen suoria kuvia siitä mitä syödään vaikkapa Berliinissä. Esimerkiksi tämä blogi ei siis päivity reissun aikana.

Tässä mielessä matka on hyvin merkittävä, sillä olen hyvin paljon internetissä. Se on oikeastaan vienyt hyvinkin paljon tilaa elämästä. Moni voisi ajatella että virtuaalinen olisi jotenkin epäsosiaalista ja irrallaan olemista. Jotain joka sopii yksinäisille susille. (Tämä osuu kohdalleni tietysti siinä mielessä että olen vähän irrallinen, siinä mielessä että en oikein sovi ihmisten seuraan vaikka sinne usein tungenkin.) Kuitenkin tosimaailma on se, jossa voi oikeasti olla yksin ja irrallaan. Netissä tämän aidon yksinolon tavoittelu ei onnistu muuta kuin koneen kiinni painamalla.

Internetin ulkopuolisen todellisuuden irtauttamisluonteen huomasi myös "The Verge"n teknologiatoimittaja. Hän oli saanut palkkaa siitä että hän olisi kokeellisesti vuoden ilman internettiä. Tähän oli jopa idea ja tavoite : "My goal, as a technology writer, would be to discover what the internet had done to me over the years. To understand the internet by studying it "at a distance." I wouldn't just become a better human, I would help us all to become better humans. Once we understood the ways in which the internet was corrupting us, we could finally fight back." Eli internetistä erollaanoleminen näyttää miten se itse asiassa vaikuttaa. Ensi alkuun muutokset olivatkin mielenkiintoisia. Tärkein niistä liittyi siihen että tosimaailma on tylsä. Tämä on itse asiassa sen etu. "I was a little bored, a little lonely, but I found it a wonderful change of pace. I wrote in August, "It's the boredom and lack of stimulation that drives me to do things I really care about, like writing and spending time with others." I was pretty sure I had it all figured out, and told everyone as much. As my head uncluttered, my attention span expanded. In my first month or two, 10 pages of The Odyssey was a slog. Now I can read 100 pages in a sitting, or, if the prose is easy and I'm really enthralled, a few hundred." Tämä oli kuitenkin vain lyhytaikaista. "I'd learned how to make a new style of wrong choices off the internet. I abandoned my positive offline habits, and discovered new offline vices. Instead of taking boredom and lack of stimulation and turning them into learning and creativity, I turned toward passive consumption and social retreat." Maailman tylsyys latustui angstaamiseksi ja ihmisistä etääntymiseksi. (Teknologiatoimittaja siis uudelleenlöysi suomalaisen jurotuselämäntavan). Internet oli nimenomaan sosiaalista ja yhdistävää, eikä virtuaali muuta meitä yksinäisiksi kellarinloukkohulluiksi. (Dostojevskin kellariloukossa ei muuten ollut internetyhteyttä. Ja se selittänee paljon. Ei tosin sitä miksi nykyään samantyyppisiä kylähulluja on internetissä.) "So the moral choices aren't very different without the internet. The practical things like maps and offline shopping aren't hard to get used to. People are still glad to point you in the right direction. But without the internet, it's certainly harder to find people. It's harder to make a phone call than to send an email. It's easier to text, or SnapChat, or FaceTime, than drop by someone's house. Not that these obstacles can't be overcome.I did overcome them at first, but it didn't last."

Siksi matkani onkin korostetusti irrottava eikä sitova.

Siksi onkin hyvä, että olen lomalla vain hieman yli viikon. Sinä aikana kerkenä kenties ylitsepääsemään joitain "tosimaailman" vaikeuksista mutta se ei ole vielä muutta kaikkea selviytymistaisteluksi. Siihen asti olen kuitenkin Kuningattaren maassa paatuneena demokraattina. (Fight the power!) Ja te kaikki hullut jotka olette tehneet blogistani "yllättävän suositun". (Olen mm. ollut erään lyhytaikaista hip-suosiota mittaavan tilaston mukaan suomen 16. suosituin "poliittinen blogi". Tosin kiistän että tämä blogi olisi pääasiassa poliittinen ja pidän imartelevana mutta huolestuttavana että blogini yhdistyy "suosittu" -sanan yhteytee.) Teille minulla on yksi ohje. (Tai natsit voittavat.)

Ei kommentteja: