Menneinä aikoina taiteilijuuteen liittyi nykyistä enemmän aivan puhtaita käsityöläistaitoja. Esimerkiksi värien valmistaminen ja sekoittaminen olivat "pakollinen osa". Nykyään taitelija voi tietysti tehdä itse maalinsa, mutta hänen ei ole pakko. Hän voi ostaa putkiloita kaupasta. Näin esimerkiksi tasaväristen pintojen tekeminen on helpottunut - ja toisaalta värien murtaminen ja sekoittaminen toisiinsa sallii kuitenkin värinvaihtelut. ; Tämäntapaisen muutoksen takana on kaksi voimaa : Ensimmäinen on työnjako. Yhteiskuntamme on spesialisoitunut niin, että siinä missä ennen sekä valmisteettiin värejä että käytettiin niitä, ovat nämä taidot helposti erkaantuneet toisistaan.
Muutos voidaan nähdä kaksijakoisesti.
1: Tämä voidaan nähdä hyväksi taiteelle sitä kautta, että siitä tulee näkemyskeskeisempää. Kun asioita saadaan tehtyä helpommin, ei ole enää niin paljoa kysymys siitä miten tehdään ja voidaan keskittyä siihen mitä tehdään. Näin taiteen voidaan ajatella hyötyneen siten, että taiteesta on tullut osaamislajista näkemyslaji.
2: Toisaalta helppouden riskinä - ei siis automaattisena seurauksena, vaan mahdollisena onglemana - on juuri se, että asioista on tullut tietyllä tavalla helpompaa. Kun toiminta keskittyy näkemykseen, on riskinä se, että asiaa ei reflektoida. Ihmisellä on siitä erikoinen tapa, että jos jokin asia vaatii paljon ponnisteluja, hän helposti miettii asiaa kaksi kertaa. Helppo toteutus johtaa kuitenkin siihen, että näkemyskeskisyyden sijasta ollaan kannsutettuja tekemään sutta ja sekundaa.
Taide on itse asiassa tässä vielä pientä. Kovin muutos koskee tietoteknistä puolta. Itse muistan vielä sen ajan kun piirrosohjelmat olivat hyvin yksinkertaisia. Nykyään niillä voi tehdä taikoja. Samoin blogin pitäminen on joskus kenties vaatinut taitoja, mutta nyt se on helppoa. Blogi voidaankin nähdä jonain joka on vapauttanut ; Ihmiset voivat julkistaa näkemyksiään ilman monenlaisia rajoitteita. Huonona puolena on se, että kaikki ei ole aina julkistamisen arvoista. Kun blogaaminen on helppoa, voidaan jopa kysyä onko se aina edes aktiivista.
"Keskisuomalainen" kirjoitti tähän liittyen siitä miten internetinkäyttö on sukupuolistunutta;
"Tytöt ja pojat käyttävät sosiaalista mediaa aivan eri tavalla, ilmenee tuoreista mediabarometritutkimuksista, joita on tehty pikkulapsista teini-ikäisiin. Asiasta kertoo mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen.
- Pojat toimivat, tytöt ovat käyttäjiä ja yleisöä, professori Kotilainen sanoo.
- Pojat julkaisevat videoita, akentavat pelialustoja ja pelaavat, kun tytöt ovat enemmän blogien ja yhteisöjen käyttäjiä.
Sukupuolisuuteen sosiaalisen median käytössä ei juuri ole kiinnitetty huomiota eikä feministinen tutkimusasenne halua sitä korostaakaan. Kotilaisen mukaan olisi syytä keskustella, sillä jos tytöt jäävät vain yhteisökeskustelijoiksi ja bloggaajiksi, pitäisi heitä motivoida muuallekin."
Teksti herätti jonkin verran keskustelua, koska siinä korostettiin melko keinotekoisella jaolla vanhaa näkemystä jossa nainen on passiivinen ja mies aktiivinen. Ja että tämä tuodaan enemmän esiin sanavalinnoin kuin sisällöllä. Pelaaminen on määritelty aktiiviseksi toimijuudeksi, joka eroaa vaikkapa blogien asiakkuudesta. Tämä jaottelu on mielessäni vähän sama kuin jos pitäisi lukemista passiivisena ; Kenties se joskus onkin rentouttavaa puuhaa, mutta jokainen koulussa, lukiossa tahi korkeammassa oppilaitoksessa opiskellut ja päntännyt tietää, että se voi olla hyvinkin aktiivista. Samoin pelaamisen indeterminismi ja pelaajan vaikutus määritetään vapaaksi tahdoksi ja hallinnaksi.
Näkisin että blogien passiivinen luonne on mahdollinen. Se on niin kuin taiteenteon kanssa ylipäätään. Blogialustan teknologia joko vapauttaa näkemyskeskeisyyteen, joka nimenomaan maksimoi luovuuden kun on mahdollista olla sisällöntuottaja, vaikka ei osaa koodata kuin se stereotyyppien finninen rillipirunörtti. Aktiivinen blogaus voi vaatia aivotyötä ja olla kenties jopa poliittista vaikuttamista, tuota perustaltaan jotenkin oleellisesti maskuliiniseksi tulkittua vallankäyttöä. Tai sitten se tietysti passivoi kirjoittajan ja yleisön menemään matalimman yhteisen tekijän mukaan. Ja sitten ollaan aivot narikassa.
Nähdäkseni kysymys ei ole suunnasta vaan ääripäiden lisäämisestä.
3800. blogaus. Toivottavasti olen tätä huolimatta vielä toimija, enkä joku emaskunilisoitu passiivinen eunukkityttö.
2 kommenttia:
Outoa, että jutussa nähtiin pelaaminen aktiivisena toimintana mutta bloggaamista ei. Vaikka tytöt (kuten arvelen) keskimäärin pitäisivätkin "vain" sisustus- muoti- ja kirjablogeja, niin ei kai se vaadi yhtään vähempää aivotoimintaa kuin pelitkään.
Youtube on omatekoisten videoiden media-alusta ja siellä häslää enemmistönä pojat ja miehet. Myös katselijoina.
Facebook taitaa olla taas sitten enempi tyttöjen ja naisten mediapeliä?
Lähetä kommentti