Vapaus naida ja palaa

Tällä hetkellä avioliittolain muutos ärsyttää monia uskovaisia. Tässä kohden on mielenkiintoista, että tosiasiassa tässä kesksutelussa on muutama kohta:
1: Ollaan muuttamassa muutamaa lakia kuten : "Avioliittolaki 1 Luku 1§" ; "Nainen ja mies jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
2: Sen sijaan ei olla koskemassa nyt vallitsevassa keskusteluympäristössä "Avioliittolaki 4 Luku 16§" ; "Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15§:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnolinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan."
3: Se mihin ei olla koskemassa edes teoriassa on "3. Mooseksen kirja 18:22" ; "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko."

Asiaa paheksutaan ja se rikkoo monien mielestä heidän uskonnollisia tunteitaan vastaan. Samanaikaisesti uskovaiset ovat vihaisia siitä että heidän Nuotta -lehden tuottamaa nuorten seksuaalivalistusopasta moititaan kovasti. Masturbointia rajoittavien kehoitusten kohdalla vedotaan uskonnonvapauteen. Monesti tämä vaikuttaa siltä että "kun teidän arvo on uskonnonvapaus, niin antakaa sitä sitten". Tämä onkin itse asiassa ihan hyvä tapa suhtautua asiaan ja toisten normeihin, kehottaa heitä itseään seuraamaan niitä kun ne ovat kuitenkin hänen eivätkä sinun normejaan. Toisaalta uskonnonvapaus on jotain jota suurin osa kristityistä kannattaa. He ovat valmiita jopa taistelemaan uskonnonvapauden puolesta heti jos heitä vähän trollaa aiheeseen. Provokaatio iskee. Fundamentalistitkin ovat uskonnonvapauden ystäviä.

Itse olen toki sitä mieltä että kaikki uskonnollinen keskustelu on hyvästä. Itse asiassa on hyvä että Nuottalaiset tuovat näkemyksiään esille. Sen sijaan moni tuntuu lähtökohtaisesti sensuroivan Nuottaa. Että ei saisi kertoa näkemyksiään. Tätä vastaan olen. Karseaakin esitystä saa vouhkata - hence this blog. Se tarkoittaa toisaalta myös sitä että paheksuntaa ei saa kieltää uskonnonvapauden nimissä. Kritiikki on sekin mielipiteenvapautta ja uskonnonvapautta ; Käytännössä avoin keskusteluympäristö jossa kaikki ilmaisevat mitä mieltä ovat ja sitten kaikki moittivat dissaamiaan näkemyksiä on hyvä. Sillä päästään pois siitä "ei uskonto oikeasti ole mitään tuollaista mitä väität" -heittelyistä. Ja tämän jälkeen jokainen saa ihan vapasti päättää että kuuluuko "tuollaisia arvoja kannattavaan yhteisöön" ja "onko sellaisen paikka 2000 -luvun yhteiskunta". Nämä ovat henkilökohtaisen uskonnonvapauden ja politiikan puolella tapahtuvia keskustelupiirejä. Ja niistäkin saa keskustella ja olla erimielinen.

Fundamentalistit jakavat tämän arvon. Heistä saa uskonnonvapauden nimissä sanoa monenlaisia juttuja. Heistä on kuitenkin samanaikaisesti aivan asiallista haluta koko valtion kattavia lakeja jotka koskevat eikristittyjäkin. Että avioliittolaissa on rajoite myös eikristityille. "Ei sukupuolineutraalille avioliitolle" on slogan jota uskonnonvapauden kannattaja voi levittää uskonvakaumuksia niihin joiden vakaumusta vastaan homoseksuaalisuus on. Jopa niiden joiden parissa se ei ole edes synti.

Mitä teologia sanoisi?

Synnin teologian kannalta on hupaisaa on, että kun ensin kielletään fundamentalisteja tuomitsemasta vetoamalla Jeesuksen armeliaisuuteen, unohdetaan että luterilaisessa viitekehyksessä tämä tarkoittaisi sitä, että ensin kiellettäisiin jonkin asian syntisyys mutta vaadittaisiin silti armoa. Armeliaisuus syntikonseptin yhteydessä vaatii juuri syyllisyyttä, jotain mistä vapautua. On melko selvää että homoseksuaalisuus liittyy Raamatussa syntiin.
1: Tosin tästä on vaihtoehtoisia tulkintoja, joissa homoseksuaalisuuden sijasta korostetaan temppeliprostituoituja ja vastaavia. Pidän mahdollisena sitä että on dogmanseuraaja ja kannattaa homoutta. Enemmistö kuitenkin sallii homouden vaikka pitääkin sitä dogmien vastaisena. Eli en pidä niitä joista homous on Raamatunvastaista tyhminä. He vain seuraavat omaa oppiaan. Minun silmissä kamalaa, barbaarista, typerää, taikauskoista, oppia. Mutta toisaalta. Itselläni on tyhmiä mielipiteitä. Hankin niitä koko ajan lisää. Kannatan ehdottomasti jopa kirkon vainota sisäisesti homoja niin paljon kuin lystää. Me muut vain keskustelemme siitä että millä ehdoin yhteiskunnassa saa harjoittaa jotain uskontoa ja millä ei.
___1.1: Eli saat kannattaa sharian kivityslakia, mutta älä kuvittele että jos kivität sharian nimissä yhdenkään jampan, niin että häkki ei heilahtaisi ja lujasti. Uskonnollinen oikeutus tämänlaisen rikoksen yhteydessä ei ole oikeutus vaan lupaus teon toistumisesta, joten se sellaisena otettakoon. Ja minä käytän omaa uskonnonvapauttani siihen että haukun näitä shariakivittäjiä paskoiksi ihmisiksi, enkä saa tästä linnaa koska laki sallii sen. Happy freedom of religion for everyone! Ja kyllä. Tämä tarkoittaa sitä että en ole sekularisti. Ja tämä maksimoi konfliktit. Mutta se tekee ne julkisiksi. Sekularismissa ja nykyisessä tilassa pahimmat asiat tapahtuvat kulisseissa, tavalla jossa puolustautuminen on vaikeaa. Avoin syytös ja mahdollisuus avoimeen kriitikkiin reagointiin estävät tätä.

Tässä kohden on mielenkiintoitsa että asiasta keskustellaan julkisuudessa. Sillä kristinuskossa homoseksuaalisuus ei ole erityinen synti. Homoseksuaalisuus on synti joka vie helvettiin tasan sen verran, ei enemmän tai vähemmän kuin muukaan synti. Homoseksuaalisuudessa ei  Raamatun mittapuussa ole mitään erityisen kauheaa, vaan se on enemmänkin yksi synti muiden joukossa. ; Armo koskeekin siksi homoja ja heteroita yhtä lailla, riiippumatta siitä kuinka hyvin erilaisista synneistä onnistumme pääsemään eroon. Jos joku tahtoo inistä siitä, että synnin pitäisi olla kaikkien oikeus tulevassakin elämässä tosiasioista tai käskyistä riippumatta, se ei koske armoa koska armo vaatii katumusta ja halua olla toistamatta rikosta. Synnin ja tuonpuoleisen suhde taas on se, että katumattomista synneistä rangaistaan ja homoseksuaalisuus, veronkierto, valehtelu, internetissä egostelu ja vastaavat ovat syntejä ja "katumaton synti on sama juttu kuin vaatia että kaikkien lentokoneesta hypänneiden pitäisi saada laskeutua yhtä pehmeästi, oli sitten halunnut laskuvarjon mukaan tai ei." Homoseksuaalisuudesta pääsee kärisemään juuri kuten ilkeistä ajatuksista.

Ihminen on kadotettu pahoista teoistaan jos ei kadu ja halua armoa. Armon taas saa homo kuin veronkiertäjä kuin moninkertainen murhaajakin. Kunhan vain pyytää Jeesukselta, niin olipa tehnyt mitä tahansa, niin pääsee kyllä malliesimerkiksi "Mahdollisuus Muutokseen" -kirjan mannekiiniksi kreationistien ja moninkertaisten murhaajien viereen.

Tämä armokonsepti johtaa erikoiseen tilanteeseen. Sillä on olemassa erityissynti. Jumalan hylkääminen kadottaa, homoseksuaalinen toiminta ei. Syntisyys ei johda kadotukseen, vaan armon hylkääminen. Juuri tämä on kristinuskon ydintä. Tämä johtaa siihen erikoiseen tilanteeseen, että tosiasiassa homous on vähemmän vakava synti kuin ateismi tai vääräoppisuus. Uskonnonvapaus on tässä kohden vakavampi rike kuin homoseksuaalisuus. Kutienkin valtaosa uskovaisista haluaa homoseksuaaleja rajoittavia lakeja, mutta edes se dissaus jota he kokevat uusateisteja kohtaan ei saa heitä perustamaan "vastustamme kirkostaeroamisluvan antavaa lakia" (tjsp).

Protestantismissa (luterilaisuus, kalvinismi...) uskonnonvapautta puolustetaan kaunopuheisilla ja runollisilla lausunnoilla siitä, että tosiasiassa Jumala vanhurskauttaa jumalattoman ja että Hän valitsee syntiset. Aukikirjoitettuna runo romahtaa, ja sanavalinnat ja niiden estetiikka on se houkuttavampi puoli, ei käsitesisällöt. Think about it : Etenkin luterilaiset korostavat sitä että ketään ei argumentoida ateismista tai että ketään ei voi pakottaa uskoon. (Kalvinisteille predestinaatio on kohtalo määrätty jo syntymästä mutta se ei suoraan kerro onko käännyttäjän kohtaaminen kohtaloa sekin). Protestanttisen "Jumalan valinnan" huono puoli on siinä, että  yksilöllä ei siinä tavalllaan ole pohjimmiltaan mitään vapautta ; Etenkin kalvinismissa korostuu helposti se, että uskonnonvapaus on sitä että ihminen ei saa valita vaan Jumala pakottaa hänet lopulta toimimaan tahtonsa mukaan. Luterilaisuudessa, etenkin sen eksistentiaalisissa puolissa, ihminen valitsee Jumalan. Tämä on tietyssä määrin valinta samalla tavalla kuin homoseksuaalikin valitsee kristillisessä teologiassa olevansa homo.
1: Ja jos Jumalan vaikutusta korostetaan, se ei ole enää edes valinta joten uskonnonvapaus olisi tässä yhteydessä oksymoroni. Eli oletetaan että väärä uskonto on synti kuten homoseksuaalisuuskin, paitsi että väärässä uskossa on armon ulkopuolella.

Homoseksuaalisuusargumentointi vetoaa Raamatunjakeisiin ja selittää että tässä suojellaan ihmisiä avannolta. Kuitenkin jostain syystä ei tehdä niin että ensin tehdään avoin seksuaaliavioliittolaki ja sitten ihmiset ovat aivan vapaita valitsemaan että kuinka paljon he tekevät syntiä ja kuinka paljon he hakevat sille armoa. Ateismin kohdalla mouhottamista tehdään mutta uskonnonvapauslakiin ei haluta kajota. Tämä ei lakkaa ihmetyttämästä minua. ~ Siis jotenkin homouden ja uskonnonvapauden kohdalla molemmat ovat syntejä. Mutta niiden rinnastaminen samanlaisiksi synneiski olisi loukkaus homoseksuaalisuuskäsitykselle, koska se rinnastuisi paljon pahempaan syntiin. Mutta kuitenkin samanaikaisesti homoseksuaalisuutta tulee rajoittaa juridisellakin tasolla - eikä vaan omissa uskonnollisissa tilaisuuksissa saarnaamistasolla - ihmisten suojelemiseksi kun taas uskonnonvapaus on rajoittamaton oikeus - ateismia vastaan toki saarnataan, mutta jota ei kielletä lailla.

Tai oikeastaan ei.

Tämä korostaa sitä että uskontoja ei oikeastaan voi ymmärtää dogmatiikalla. Kristinusko ja luterilaisuus ei ole vain sitä että otetaan jae ja luetaan siitä. Tämä on pinnallista - ja tämä puoli sukkaa uusateismissa, joskin ihmettelen että miksi heidän täytyisi ottaa kantaa syntiin tai yhteenkään kristinuskon konseptiin ollenkaan. Ei heidän tarvitse edes tuntea niistä yhtään oman vakaumuksensa perusteluksi - On aina katsottava teologisen korrektiuden ulkopuolelle. Itseäni ei kiinnosta uskonto paperilla. Uskonto kiinnostaa minua lähinnä vain sen takia että se on voimakas vaikutusvaltainen instituutiojoukko yhteiskunnassa, ja että asiasta on muka jotain velvollisuuksia reagoida, osallistua ja tulla haastetuksi.