"Helsingin Sanomat" kysyi "kuinka moni on uskonnoton?". Tulos oli karkeasti se, että jos käyttää mutkia oikovaa, laiskaa ja epätieteellistä arviota saadaan tulokseksi noin kolmannes. Ja jos käytetään tarkkaa mittaria, saadaan se sama. Vapaa-ajattelijoiden kanta on että he katsovat ihmisiä jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan ja että tämä on hyvä mittari, koska vaikka kaikki uskontokuntiin kuulumattomat eivät ole ateisteja, niin myös osa uskontojen kirjoilla olevista ovat ateisteja. Kirkon tutkimuskeskus pitää suorasta lähestymisestä, eli kysytään suoraan ihmisiltä kokevatko he olevansa uskonnottomia. Lukema on hyvin lähellä samaa. Ateistien puolella vaikuttava Jarla korostaa, että lukumääriä tarvitaan jotta ihmisoikeuspuolet korostuvat. Demokraattisessa maassa totuus ei kenties ole mielipidekysymys, mutta poliittinen päätöksenteko sitä kautta kyllä syntyy.
Itse olen huvittunut siitä minkä sekä vapaa-ajattelijoiden että valtionkirkkomme puoli jättää mainitsematta. Molemmat nostavat esiin ihmisiä jotka ovat uskonnottomia tai eivät ole uskonnottomia suhteessa uskonnollisiin instituutioihin. Kirkon tutkimuskeskus korostaa, että etenkin maahanmuuttajissa on paljon ihmisiä jotka ovat hengellisiä mutta jotka eivät sovi mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. ; Itse otan tässä kuitenkin esille unohdetut pakanat. Kotimaassamme on yksinkertaisesti shamanistisia, pakanauskontopohjaisia, uuspakanapohjaisia ja New Ageperustaisia uskonryhmiä jotka eivät saa uskonnonasemaa.
He ovat hakeneet näitä kyllä. Mutta uskonnon virallistaminen on määritelty kirjauskontouden kautta ; Darwinistin on siksi helpompi saada maahan uskonto joka palvoo Lajien Syntyä erehtymättömänä totuutena kuin saada uskonto jossa on perustalla New Agen oppi siitä että kaikissa uskonnoissa on jotain järkeä ja siksi ei voida edes periaatteessa antaa yhtä kirjaa joka tiivistäisi kaikki dogmit. On selvää että moni heistä ei liity mihinkään uskontokuntaan. Nähdäkseni heidän uskonnonvapautensa toimii vain hyvin rajallisesti.
1: Tässä kohden on kenties hyvä täsmentää että omasta mielestäni näillä kielletyillä näkemyksillä on variaatiota. Ja että mukana on paljon näkemyskombinaatioita joissa on harvinaisen korkeita hörhökertoimia, taikauskoa, vaihtoehtohoitoa, pseudohistoriallista pseudotiedevääristelyä, horoskooppeja, mustia kissoja, tonttuja ja kvanttimystiikkaa ... ja kaikkea muuta vastaavaa kuvioissa. Toisaalta he ovat usein vaarattomia hörhöjä. Eli nähdäkseni edustavat juuri sitä ihmisominaisuuksien kombinaatiota joka on usealle uskonnoille äärimmäisen tyypillinen. Kun katsotaan uskonnonvapatutta, tämänlaiset piirteet ovat irrelevantteja. Todellisuuskuva ei tavallaan saakaan vaikuttaa näissä asioissa. Uskonnonvapaus on uskonnonvapaus. Vapautta uskoa myös hölmöjä asioita, niin sanoakseni.
Ja ei, en väitä että täällä olisi noitavainoja. Uskonnonvapaus kusee muulla tavoin.
Vallalla nimittäin tuntuu olevan sellainen ajatus, että uskonnonvapaudessa ei voisi olla mitään ongelmia koska fatwaenvy. Esimerkiksi voidaan kertoa että ainut syy miksi uusateisti voi olla vihainen kristinuskolle on se, että hän on elossa. Että islamilaisissa maissa apostaatit olisi jo tapettu. Tämä onkin totta ja uusateisteilla onkin siksi esimerkiksi Ayaan Hirsi Ali riveissään. Tämä on kuitenkin irrelevanttia, koska yleensä ottaen esimerkiksi suomen terveydenhoitopolitiikkaa hiotaan sen kautta mikä tilanne suomessa on. Sitä että jossain kenties on "Afrikan paskaämpäriperseessä ei ole WC:tä, ei hygieniaa ja lääketieteen hoitaa hokkuspokkushottentottipoppamies" ei ole argumentti sen puolesta miten asioita kannattaa suomessa kehittää. Toki konteksti voi olla valaiseva kun mietitään miten hyvin asiat maassamme ovat. Mutta se ei tarkoita että parannettavaa ei olisi.
Olenkin karkeasti sanoen sitä mieltä että jos sekoittaa uskonnonvapauden ruumiilliseen koskemattomuuteen on ymmärtänyt että uskonnonvapautta voi rikkoa ruumiillisen koskemattomuuden kautta. Mutta tosiasiassa ruumiillisen koskemattomuuden kunnioittaminen ei tarkoita samaa kuin uskonnonvapaus tai mielipiteenvapaus. Konsepteilla sekoilu tällä tavalla olisikin pelkästään typerehtimistä. ; Muutenkin on omituista jos väkivaltaa oikeutettaisiin sillä että jokin toinen kulttuuri on enemmän väkivaltainen. Nähdäkseni tiukemmat väkivallalta suojaavat kriteerit ja käytänteet rajoittavat myös näitä.
1: Usein onkin se, että oman uskonnon väkivaltaa ensin kiistetään ja sitten vastustetaan lakeja ja säädöksiä joilla on merkitystä jos ja vain jos ne rajoittavat jotain väkivaltakäytännettä joita kristityillä ei omien sanojensa mukaan ole. What is the fuss against them then?
Toisaalta uskonnonvapauspuoli korostaa usein pelkästään sitä mikä on laissa. Kutenkin laissa on myös paljon kuolleita kirjaimia joita ei käytännössä seurata. Esimerkiksi uskonnonvapautta loukkaavaksi nähtävä laki jumalanpilkasta, jossa voi heilahtaa vankilaan koska on loukkaava mielipide uskonnosta, on laki joka on lähinnä potentiaalisesti vaarallinen. Sitä ei noudateta joten se ei ole tällä hetkellä uskonnonvapauden ongelma. Se tuleekin poistaa lähinnä siksi että se on potentiaalinen riski siltä varalta jos tilanne muuttuu. Eli jos sitä aletaankin noudattamaan, on kulttuuri muuttunut ja saa tilaa tehdä uskonnonvapauden rikkomisia tämän tällä hetkellä "kuolleen kirjaimen" kautta.
1: Tosin Jussi Halla-aho näytti että laki ei olekaan kuollut. Laki toimiikin nykyään uhkauksena joka on epäsymmetrinen. Uskontokriitikko, kuten minä, voi teoriassa joutua vankilaan. Fundamentalisti voi kohkata ja loukata miten paljon tahansa ja vastaavaa ei tule. Jos darwinismi kerran on uskonto niin lähteekö jokainen eugeniikka-arvotyhjiönihilisti-kouluampujakorttia heittelevä herjaaja linnaan? Ei missään tapauksessa. Jos minä selitän että jokainen kristitty on automaattisesti moraalisesti tyhmä ihminen, tämä riski on olemassa. Jussi Halla-ahon lausunto seurauksineen todistaa tämän periaatteessa mahdolliseksi. Riski on toki potentiaalinen ja pieni, mutta se on epäsymmetrinen ja kuitenkin olemassaoleva. Se siis painottaa uskonnonvapautta uskonnonvapaudettomuuden suuntaan.
Sama pätee tietysti toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi oman uskonnon mukaisen opetuksen antaminen on ollut hyvin hankalaa nimenomaan uskonnottomilla. "Mitä uusateismi tarkoittaa?" -kirjasta esimerkiksi löytyy se, että vaikka ateisteja olisi lain määräämä määrä, ei opetusta tule. Tämä on monivaiheinen prosessi jossa on huomioitava että (a) elämme kristillisnormatiivisessa kulttuurissa jossa vanhempien kirkkoon kuulumattomuus ei riitä. Uskonnottoman täytyy ilmoittautua erikseen että hän haluaa uskonnottoman opetuksen lapselle. Jos tästä ei tiedä, määrä ei helposti ylity (b) ilmoittamisen jälkeenkin koulu kannustaa ja painostaa menemään kristilliselle opetukselle. Syynä voi olla koulun budjetti tai vaikka rehtorin oma kristillinen vakaumus. Keinot voivat olla vaikeasti näytettävissä, kuten esimerkiksi se että rehtori joka ikiselle uskonnottoman lapsen vanhemmalle selitetään että he ovat "kaupungin ainoat ateistit". Että muiden vanhemmat ovat suostuneet, joten on yksin eikä se riitä. Kun tämä sanotaan joka ikiselle, saadaan tulos jota ei muuten saataisi. (c) Vaikka prosessi murjotaan työläästi ja yhdentymällä läpi, koululla on usein hankaluuksia esimerkiksi aamunavausten kanssa. Uskontoa ei vältetä, ja valvomatta ei saa heittää käytävään ja valvojaa ei usein saada, joten kompromissina on käynyt esimerkiksi niin että lapsia heitetään uskonnollisten aamunavausten ajaksi siivouskomeroon.
Tämä korostaa sitä että vaikka lain kirjain voi olla kunnossa, ei tämä vielä kuvaa yhteiskunnan reiluutta. Sillä uskonnonvapauden kohdalla oikeudenmukaisuus vaatii tuekseen oikeustietoisuuden, eli sen että ihmiset tietävät oikeutensa. Tässä on Suomessakin usein puutteita - ihmiset eivät oikeasti pänttää lakikirjaa ulkoa kotonaan ja moni laki on heille vieras.
1: Itse olen törmännyt lain rikkomisiin useamman uskonnonopettajan kohdalla, mutta tämä on turha tieto koska en lapsena tiennyt asian olevan laitonta, ja vaikka olisin tiennytkin, niin miten ja minne tämän olisi todistanut? Opettajan oikeusturva suojaa.
Lisäksi oikeustietoisuuskaan ei päde jos informaatio ei ole avointa. Jos rehtori jokaiselle uskonnottoman vanhemmalle sanoo että "suostu koska kaikki muutkin ovat suostuneet" on kyseessä informaation epäsymmetrisyyteen perustuva kaupankäynti. Tämä on tärkeää koska uskonnonvapaudessa ollaan usein yhteydessä muun yhteiskunnan kanssa. Tässä on huomattava että viranomaisella on valta-asema. Ja viranomainen joka mukailee enemistökulttuuria on vielä vahvemmassa valta-asemassa. Näin ollen pääsääntönä onkin se että uskonnoton joutuu hakemaan oikeuksia prosessissa jossa vastapuoli on vakaumukseltaan erimielinen, ja tätä epäsymmetriaa tuetaan informaatioepäsymmetrialla jossa virkamiehellä on valta päätöksentekoprosessiin että tietoa joka on maallikoilta ja tavallisilta ihmisiltä rajattua.
1: Kuten tieto siitä keiden kanssa on jo juteltu ja ketkä ovat oikeasti antaneet luvan kristilliselle opetukselle. Sen hankkiminen jokaiselta kasvokkain kysymällä onnistuu mutta on työlästä ja vaatii sosiaalista järjestäytymistä. Siksi saamme lukea erilaisia juttuja "Mitä uusateismi tarkoittaa?" kirjaan.
Käytännössä uskonnonvapautta ei mitata sillä saako pitää hiljaa kotonaan jotain mielipidettä vai ei. Jopa YK:n ihmisoikeusjulistuksessa kerrotaan että uskonnon tulee voida ilmetä jotenkin. Esimerkiksi uskonnosta kertomista ei voi täysin kieltää. Sitä voidaan toki rajoittaa, että kaikkialla ei saa sanoa mitä vain, mutta sitä ei saa täysin kieltää. Ilmeneminen on tärkeää ja tätä kautta käytännössä uskonnonvapautta voidaankin mitata tätä kautta, yksinkertaisella kaavalla. Se ei koske sitä saako vittuilua internetissä. Sillä uskonnonvapaus sallii myös vaikka islamin kulttuurin moittimisen. Ja kristillisyyden. Ja ateistien. Ja pakanahihhuleiden.
Sen sijaan mittariksi voidaan katsoa infrastruktuuri sekä se miten paljon enemmän tai vähemmän työtä joutuu tekemään jotta saa samat oikeudet ja systeemit toimimaan. Näin ollen on huomattava että kristityillä on käytössään runsaasti tiloja. Kun mietitään montako isoa ja hulppeaa kirkkoa Helsingissä on ja muistetaan että kolmasosa on uskonnottomia, ei voi kuin ihmetellä miksi siellä ei ole yhtään "naturalistististen darwinistien kirkkoa". Syynä on tietysti rahavalta. Kirkolla on ja on ollut millä mällätä. Tämän takaa esimerkiksi kirkollisvero, joka on järjestelmänä jotain jota millään vapaa-ajattelijoilla ei ole. Samoin esimerkiksi häistä puhuttaessa on usein ongelmia, koska esimerkiksi pro seremonioiden puheidenpitäjillä ei ole vihkimisoikeutta, toisin kuin valtionkirkkomme papeilla. Lisäksi kouluopetuksessa lapsen vanhempien ei tarvitse tehdä mitään jos he haluavat että lapsi menee evankelis-luterilaiseen opetukseen. Uusateistit joutuvat käymään prosessin. Ja jotain uuspakanoita ei edes mielletä uskonnoiksi, mikään lukumäärä, mikään järjestäytynyt toiminta ja mikään työ ei muuta tätä.
Se, että saa juhliin oman uskonnon lauluja on oikeus jota ei selvästi ole kaikilla. Suvivirren laulaminen on oikeus ja velvollisuus, mutta ateistejen lauluilla ei samanlaisia oikeuksia ole vaikka maassamme heitä onkin kolmasosa väestöstä. Myös väestön määrä vaikuttaa tässä. Se, että noin suuri osa ihmisistä joutuu työläästi taistelemaan jokaisen vaiheen, perustelemaan, vääntämään ja kestämään vänkkäämisiä ja mutkuja joskuja ja josnytkuitenkinnuja. Toiset saavat saman ilman rastinkaan laittamista papereihin, kuin Manun illallisen.
Lisäksi kunnioitus on sellaista että kristinuskon katsotaan jo ansainneen sen ja kaikki muut joutuvat jotenkin perustelemaan sitä. Kristinuskoon tutustuminen on eikristityillekin velvollisuus ; Väitetään että ilman sitä ei voi ymmärtää suomalaista kulttuuria. - Mutta uskonnottomuutta, agnostismia, ateismia - saati käytännössä pelkästään olkiukkoina esiintyvää uusateismia - ei ymmärrä juuri kukaan uskovainen vaikka kirjoja on vähemmän ja kolmasosa väestöstä liittyy tähän oleellisesti. Heitä ei tarvitse ymmärtää koska he eivät ole suomalaisia vaan angosaksista kulttuuripiiriä.
Kristityt varmasti kokevatkin uskonnonvapautensa tilan hyväksi myös sillä millä tavalla toisiin uskontoihin tutustumista rytmitetään. Hehän voivat tutustua muiden uskontoihin omilla ehdoillaan. Että ensin rauhassa kristillisyyttä ja sitten muuta jos kiinnostaa. Kaikille muille kristinusko on pakkouskontoa johon pakotetaan reagoimaan, eikä ehdot ole omat vaan kristittyjen. Valta-asema näkyy myös siinä miten kristityt vierailevat toki muiden uskontojen parissa. "Kunnioitus" on se sana jota he omasta toiminnastaan käyttävät, mutta tosiasiassa he ovat vähän kuten eksoottisiin maihin tutustuneet brittiläiset ihmiset jotka tunkivat nokkaa muiden asioihin ja nyökytellen antavat luvan harjoittaa jotain. Kysyvät omilla ehdoillaan ja loppujen lopuksi myös oikeuttavat että sopiiko kulttuuri Suomeen vai ei. ; Valtaosa kristittyjen puheista onkin sitä että miten islam ei sopii tai ei sovi Suomen kulttuuriin. (Monista ei vaikka kaikki kivitys- ja sharialausunnot unohdettaisiin samaan tapaan kuin kristinuskon ikävät lieveilmiöt aborttiklinikkamurhaajineen) ; Uskonto tarvitsee heidän siunauksensa.
Lisäksi uskonnonvapautta rikkoo se yksinkertainen asia kuin muut ihmiset. Tähän on hyvin vaikeaa vaikuttaa. Mutta toisaalta siihen rinnastettavissa oleva rasismi on ilmiö jota vastaan yritetään taistella lainsäädännöllä. Samoin moni dissaa koulukiusaamista joka kumpuaa siitä että ihmiset ovat monesti vittupäitä jotka eivät noudata sääntöjä ja määräyksiä. Uskonnottomia kohdellaan paskasti. Itse asiasa valtaosa uskonnollisetsa keskustelusta perustelee miksi uskonnottomien dissaaminen on asiallista. "Ne ovat ärsyttäviä" -henki on vähän samanlainen kuin Päivä Räsäsen pride-provokaatioargumentti jossa laillista kulkuetta vastaan hyökkäämistä ymmärrettiin koska homot provosoi monien vakaumuksia ja pitäisi kunnioittaa. Jos minua vituttaa vaikka Räsäsen uskonto ja sen Nuotan kautta tuottamat seksuaalinäkemykset homoista ja runkkaamisista ja tekisin vastaavat, ei sisäministerimme tuottaisi samanlaista ymmärtämistä vaan paheksuisi ja kauhistelisi miten vakava rike uskonnonvapautta vastaan tässä on tehty. Myös tämänlainen epäsymmetria on uskonnonvapauden toimimattomuutta.
Siksi onkin tarpeen puhua näistä uskonnonvapausasioista. Sillä nähdäkseni suomessa uskonnonvapaus on sallittua jos ja vain jos uskonto on määritelty kristinuskon ehtojen sanelun mukaiseksi kirjauskonnoksi, jos ja vain jos uskontoa tarkkailee kristittyjen sallimista näkökohdista (koska potentiaalinen vankila). Uskontokeskustelu on kristillisyyden dominoimaa. Kristittyjen koulutuksessa korostetaan että oma vakaumus on tärkeää, eikä muita uskontoja tarvitse opettaa niin paljoa koska ensin täytyy puhua omaa kieltä ennen kuin opettelee vieraita kieliä. Ja muiden kohdalla korostetaan että kristillisyyden tunteminen on oleellista koska se on enemmistön uskonto, ja siksi se isokaan ateistijoukko "kylän ainoita ateisteja" joka ei saa vakaumuksensa lain sallimaa opetusta ei kärsi koska "kyllä se kristillisyys vaan on niin vallan mainio".
Vielä pahemmin menee niillä shamaaniveikkosilla joiden vakaumuksen ei myönnetä olevan "edes uskonto". Heillä uskonnonvapautta ei ole edes siinä halveksintamielessä missä "darwinismi ja ateismi ovat vain uskontoja". - Joita koskee "vain uskonnonvapaus" joka on vähempiarvoinen kuin se uskonnonvapaus joka koskee uskontoja jotka eivät virallisen liturgian mukaan ole "vain uskontoja" vaan "uskontoja". - Ja jossain tämän yläpuolella menevät ne uskonnonvapauden hedelmiä nauttivat näkemykset jotka ovat ne Aidot Uskonnot jotka ovat käytännössä Totta ja - kenties jopa Tiedettä.
Käytännössä Suomen uskonnovapaustilanne onkin kuvattavissa siten että suomessa jokaisella on vapaus valita uskontonsa.
1: Kunhan unohtaa YK:n ihmisoikeuksien kuvaaman ilmaisupuolen eli muistaa että vakaumus jää subjektioksi jota ei tunnusteta. Ja muistaa että tässä ei ole Don't Ask - Don't Tell -periaate, vaan että sinulta nimenomaan tullaan kysymään. Sillä jokainen ihminen on jotenkin velvollinen julkisesti keskustelemaan, ottamaan kantaa, identifioitumaan ja jos ei ole kristitty, niin puolustelemaan olemassaoloaan. Kysymys on siitä, että kun joku kysyy sinun on kerrottava vale. Muutoin tulee vaikeuksia.
2: Kunhan muistaa tyytyä siihen että katsoo että mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus täyttyvät 100% täydellisesti ja paratiisimaisesti heti jos ruumiillinen koskemattomuus taataan. Eli uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus pätevät niin kauan kuin sinua ei sen vuoksi hakata. Toki tässä on tietysti yksittäistapauksia joista ei saa yleistää vaikka heitä olisi kuinka monta.
3: Kunhan muistaa että kaikki tapahtuu kristittyjen ehdoilla niin että jos joku uskovainen selittää että ateismi on järjetöntä ja levittää tästä maailmanloppulappua, tätä on kunnioitettava. Mutta jos laitat bussiin ilmoituksen "jumalaa tuskin on" joudut tunnustamaan itsesi karseaksi paskiaiseksi. Kunhan muistat että kosherruokavalio jossa ei syö katkarapuja tai se että kieltäytyy syömästä sianlihaa ovat kunnioitettavia kulttuuripiirteitä mutta haluttomuus olla laulamatta suvivirttä on loukkaus kulttuuria kohtaan ja irrationaalista pelleilyä.
4: Kunhan muistaa että tärkein asia on opetella ensin kristinusko koska tätä ei saa vääristää ja sen tunteminen nähdään kansalaisvelvollisuudeksi jota ilman ei tiedä mitä on olla Suomalainen. Kristinuskovat sen sijaan saavat olkiukottaa sinun vakaumustasi ja vääristellä sitä miten mielivät koska he tulkitsevat asioita omalla sydämellään. Samalla kristittyjen täytyy antaa olla omassa rauhassa omassa uskonnossa koska oma vakaumus on heille kaunis ja arvokas asia. Muista myös että jos lähdet perustelemaan jotakuta pois, kristitty loukkaantuu koska "voit olla ateisti kotonasi mutta miksi houkuttelet lapsiamme helvettiin?" Mutta he voivat käännyttää lapsiasi ja vaatia heitä reagoimaan ammattiteologien kirjoituksiin ja antamaan vastaväitteitä niille koska "he haluavat pelastaa heikoilta jäiltä". Siksi sinun täytyy tutustua kristittyjen tilaisuuksiin siinä hengessä että opit heiltä. Ja annat heidän tunkea nokkaasi omiin tilaisuuksiinsa jotta he voivat antaa sinulle luvan uskoa omaan vakaumukseesi ja jotta he voivat sitten omassa rauhassaan kerätä aseistusta sinua vastaan.
5: Kunhan muistat että uskonto on abstraktio joka ei liity mitenkään esimerkiksi siihen minä päivinä sinun on mahdollista saada oman vakaumuksesi mukaiset häätoimet, kouluopetus uskontoon, mahdollisuus sovittaa vakaumuksesi armeijaan, mahdollisuuteen suorittaa oppivelvollisuus ilman että sinut pakotetaan joko olemaan tulematta yhteisiin juhliin tai laulamaan vakaumuksesivastaisia kerettiläisiä musiikkikappaleita.
Niin, kunhan kaikki uskonnonvapauteen liittyvät asiat unohdetaan, suomessa on täydellinen uskonnonvapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti