Absurdism Against the Ultimate Machine

Claude Shannon on muutakin kuin informaatioteorian tärkeimpiä alullepanijoita. Hän oli myös hitusen mekaanikko. Tähän liittyen hän rakensi Marvin Minskyn idean pohjalta hauskan koneen jonka koko toiminnan ideana on sammuttaa itsensä. Hän kutsui tätä nimellä "Ultimate Machine". Shannonin laatikko koostui laatikosta jossa oli katkaisija. Kun katkaisijaa käänsi, laatikon kansi aukesi, sieltä tuli mekaaninen osa joka painoi kytkimen pois päältä ja jonka jälkeen tämä painuikin takaisin laatikkoon ja laatikko sulkeutui. Sitten liike lakkasi.

Laitteita on sittemmin rakennettu useitakin, ja yksi niistä on LEGOista kasattu. Sellainen löytyykin heti tämän blogauksen alusta. Laitetta pidetään jotenkin oleellisesti absurdina. Legoista rakennettu konekin on nimetty nimellä "useless machine", joka on huomattavasti mahtipontisempi ; Nimilappuna "turhakekone" on vaatimaton ja nöyrä - etenkin "ultimaattikoneeseen" verrattuna.

Koneesta voi ajatella monenlaisia asioita. Esimerkiksi kysymys funktiosta on mielenkiintoinen. Sillä kuten avatun laitteen toimintaa seuraava voi nähdä, tosiasiassa kytkin liikuttaa monia asioita. Näitä liikkeitä ei nähdä funktiona vaikka ne nimenomaan ovatkin seurausta napin painamisesta. Nämä ilmeisesti ohitetaan koska tästä ei jää pitkäaikaisia vaikutuksia. Kone näyttää kierroksen jälkeen samalta kuin ennen tätä. Voidaan kuitenkin sanoa että ne ovat jotain ja että ne ovat kuitenkin tavallaan aika oleellisesti toimintaa joka liittyy koneen käynnistymiseen. Näin kone onkin vähemmän absurdi kuin ensivilkaisulta näyttää.

Ja tällä voidaan nähdä jopa näkökulmia jotka kiinnostavat nörttimäisten rillipirujen lisäksi humanistinhössöjä. Nimittäin jos sovelletaan esimerkiksi Descartesin ajattelemaan tapaa ajatella ihmistä jonkinlaisena Jumalan konemaisena luomuksena, voidaan rakentaa analogisia huomioita ihmisyyteen ja elämiseen liittyen.

Jos tämänlaista laitetta mietitään, ainakin itselleni syntyy pieni mielikuva jonkinlaisesta itsemurhasta. Laite joka laittaa itsensä pois päältä on absurdi aivan samaan tapaan kuin itsemurhaaja olisi absurdi. Laite joka tekee päälle mentyään jotain joka lopulta sammuttaa itsensä voidaan nähdä juuri tämänlaisena itsemurhaamisena. Tätä korostaa Thomas Nagelin huomautukset siitä, että monet elämämme aikaansaannokset haipuvat. (Toki kaikki tekosemme ovat osa syyseurausketjua ja voi olla että miljoonan vuoden päästä jokin atomi on oleellisesti eri tavalla kuin ilman vaikutuksiamme, mutta käytännössä nämä muutokset katoavat entropian kohinaan ja ovat intention ja ennustamisen ulkopuolella. Mutta sama koskee tietysti myös ultimaattikonetta. Jokin ilmahitunen siinäkin muuttuu ja siirtyy muualle.)

Kuitenkin voidaan toisaalta korostaa että ajallisuus on tärkeää. Silloin lopullisuus ei merkitse mitään. Ultimaattikone on vänkä peli silloin kun se ei ole vielä sammuttanut itseään vaan luukusta tuleva sammutin-nipukka on vasta liikenteessä. Tämän huomion voisi esittää vaikka niille joiden mielestä Camus oli oikeilla jäljillä kun kysyi että miksi emme vain tee itsemurhaa. Itse vastaan tähän "ultimaattikoneen" avulla hieman eri tavalla kuin Camus itse. Korostan että jos millään ei ole mitään väliä kun kaikki on absurdia. Kone muistuttaa että ei itsemurha tuo järkeä mihinkään. Itsemurha-aktiokin on absurdi. Kysymys itsemurhasta latistuu huomautukseen why bother?. Kun kaikki on absurdia ei voida olettaa että miltään voisi vaatia järkevyyttä. Järkevyyden vaatiminen itsessään on pömpöösiä. ; Esimerkiksi ikuisuusteema väliaikaisuuden yli nousee kohtuuttomuutena, jonain jossa absurdin olemassaoloa ei hyväksytä vaan sitä vastaan yritetään taistella.

Ja toisaalta voidaan korostaa että liikkumattomuus ei ole samaa kuin kuoleminen. Ja tällöin syntyy varsin erikoinen huomio siitä että ultimaattikone voidaankin nähdä homeostaasin kautta. Homeostaasi tarkoittaa sitä että on jokin tietty tila jossa pyritään pysymään. Tästä poikkeaminen pyritään korjaamaan. Kun korjaamista ei tarvita ei palauttavaa toimintaa aktivoida. Tämä on eliöiden kohdalla yleistä. Tietty tilanne aktivoi soluissa tiettyjä reaktioita jotka ovat muutoin sammuksissa. Tilanne voi olla vaikkapa jonkinlaisen reseptorin aktivoituminen. Näin ollen voidaan sanoa että ultimaattikoneen päällelaittokytkin on reseptori joka tarkkailee ympäristöä ja rekisteröi tilan joka poikkeaa homeostaasista ja muu sen osaisto on rakentunut sitä varten että homeostaasiin palataan. ~ Yksi funktio ei tietysti vielä elämää tee, mutta voidaan sanoa että reseptorien ja vasteiden ympärille voidaan rakentaa toimintoja joihin liitetään nimenomaan elämisen tematiikkaa. Esimerkiksi Valentino Braitenberg kertoo "Vehicles : Experiments in Synthetic Psychology" -kirjassa roboteista jotka perustuvat muutamaan reseptoriin ja niihin liitettyyn homeostaasisääntöön. Tätä ajatusta pidetään jonkinlaisena oleellisena huomiona tekoelämäkysymyksessä ja tekoälykysymyksessä. Että tämä ajatus nappaa yhden oleellisen piirteen elämästä. Niin absurdia kuin se onkin.