Tästä päästään kysymykseen siitä, miksi välitän. Kreationismiaihe on ymmärrettävää koska kreationismi on antiagnostinen liike. Se väittää että Jumala on todistettu tieteellä, joten kaltaiseni henkilö ei voisi olla agnostikko tai ateisti. Normaaliuskonto on kuitenkin etääntynyt evoluutiodenialismista. En siis ole ateisti ja eikreationistinen valtavirtauskonto korostaa että se ei ole evoluutioteoriaa vastaan. Eli marginaalinen uskonto olisi kannaltani relevanttia, noin ensi ajattelemalta ainakin. Tämä on itse asiassa erinomaisen hyvä kysymys. Siihen on pitkä vastaus ja lyhyt vastaus.
Lyhyt vastaus : "Esko Valtaoja".
Pitkä vastaus lähtee siitä, mitä minä olen ollut. Olin hyvä koulussa, yleensä lukuaineissa. En kielissä. En urheilussa. En puukäsitöissä Äidinkielessä tulokseni olivat satunnaisia. (Valtavaa heittelehtimistä arvosanoissa.) Pyörin ojissa. Tämä oli se biologiapuoli, joka sitten heijastui esimerkiksi siihen evoluutiosta kiinnostumiseen. Minun annettiin olla tälläinen. Yleensä valitan lapsuudestani, mutta tässä kohden on pakko sanoa että minun ihan oikeasti annettiin olla tälläinen. Toimiani toki yritettiin rajoittaa jossain määrin koska minulla oli "variksensaappaat" käsissä ojissa peuhamisesta.
Tämä kasvatti minusta ihmisen joka arvosti luonnontieteitä ja piti tätä tärkeänä osana elämäänsä. Tässä vaiheessa olin "niitä seurakuntanuoria". Viihdyin tässäkin yhteydessä. Ja koska nykyaikana uskonto ja evoluutio eivät ole ristiriidassa keskenään, ja fundamentalistisinkin puoli uskovaisista kannattaa sellaista ajatusta että Jumala on antanut meille järjen ja tätä kautta myös luonnontieteen, ikään kuin lahjaksi, minun annettiin sielläkin päin olla sellainen. Ei siis vain seurakuntanuori, vaan sellainen todella omituinen heppuli jolla oli variksensaappaat käsissä.
Sitten, hieman äänenmurroksen jälkeen helvetti pääsi irti. Toki jo ikä oli stressaavaa - siihen aikaan itseäni vaivasivat kaikki ne vaikeudet joita ns. tyttöystävämarkkinoilla voi olla. Tämä ei estänyt yrittämästä. Tämä oli stressaavaa. Lukiokin oli stressaavaa. Äänenmurros oli stressaavaa. Mutta nämä eivät olleet se helvetti. Ne vain auttoivat sitten kun se helvetti päätti päästä irti. ; Tämä ei nostanut kaunoja motaa henkilöä vastaan. Mutta riittävästi jotta erkaannuin sosiaalisesta yhteydestä seurakuntaan. Ennen kaikkea helvetti pääsi irti tarkoitti jatkumoa joka lopetti uskovaisuuteni. (Ainut hyvä asia jonka se teki, oli se, että se teki minusta riittävän hullun katkaisemaan pitkään, vuosia, jatkuneen kiusaamiskierteen. Hakkasin ihmisiä, ongelma ratkesi. Mutta ainiin, tälläiset teot on helvetintekoja.) Viimeinen teko jonka katson tehneeni kristittynä on itsemurhayritys. Se ei ollut hyvä, mutta ei siksi että olisin halunnut tehdä siitä hätähuudon. Vaan siksi, että perseilin. (Tärkeä oppi kaikille jotka haluatte tappaa itsenne. Tehkää se hyvin! Älkää perseilkö!) Oleellista tässä helvetissä oli lähinnä se, että suhteeni sammakoihin muuttui vähemmän kuin suhteeni sosiaalisuuteen, uskontoon, seurakuntaan, perheeseen, toisiin ihmisiin, itseeni ja kaikkeen muuhun.
Ja tässä vaiheessa on sen Esko Valtaojan aukiselittämisen paikka.
Moni ihminen on kuullut "brittiläisen filosofian" ja "ranskalaisen filosofian" välisestä kiistasta. Analyyttinen filosofia, luonnontiedepainotteinen maailmankuva ja vastaavat ovat mannermaista, postmodernia vastaan. Karkeasti sanoen "humanistit" kinaavat "skientistien" kanssa -ja toisinpäin.
Kiista on Intelligent Design -aiheen kautta itselleni hyvinkin tutuksi tullut. Sen pääkaavaksi voidaan sanoa se, että
1: Klassinen kreationismi oli asenteiltaan luonnontiedettä ihannoivaa. "Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota" oli sen iskulauseita. Jumala todistettiin luonnontieteellä. Kreationismissa tarvittiin jopa C14 -mittareita. Intelligent Design taas otti kreationistien konseptit ja käytti niitä dekonstruktiivisina materiaaleina. Tavoitteeksi ei enää muodostunut luonnontiede, vaan naturalismin vastustus. Evoluutio nähtiin luonnontieteen fiksoimien skientistien luomiskertomuksena ja sitä diskurssianalysoitiin esimerkiksi biokemian konsepteja käyttäen. Ero ei ollut suuri, koska konseptit olivat sisällöllisesti samoja ja niitä käytettiin hyvin samalla tavalla - kysymys oli enemmänkin sitä että käsitykset universumin iästä jätettiin syrjään yhdessä C14 -mittareiden kanssa ja sen jälkeen vanhat argumentit uudelleentermistettiin. Sisältö ei muuttunut juurikaan. Tämä teki siitä sellaisen että ID oli "humanistinen" joka vastusti "skientismiä". Moni pitikin sitä nyt heijastumana tästä taustalla olevasta isommasta kiistasta.
2: Siinä missä ID teki kinan lähinnä kosmeettisesti, oli Dawkinsin siirtyminen uusateismin sekin muutos. Aiemmin hän puhui evoluutiosta eikä Jumalista. Uusateismissa taistelurintamana oli sekä uskonnollis-tieteellinen kina kreationismin pseudotiedeluonteesta, että humanismi-skientismi -linjama. Koska ID toi "anglosaksisen vs. mannermaisen filosofian" -kiistan aiheeksi joka tapauksessa, oli tavallaan luontevaa ottaa "kahden rintaman sodasta" irti kaikki mahdollinen. Dawkins on nähdäkseni tältä osin opportunisti. Tai sitten hän oli vain vittuuntunut siihen että uskovainen sai luvan olla luonnontutkija mutta ateisti ei.
Tämä on johtanut siihen, että Esko Valtaojaa dissataan melko paljon. Hän kun ei ole "humanisti" vaikka ottaakin humanistisiin aiheisiin kantaa. Esko Valtaoja ei ole ateisti. Hän on agnostikko. Häntä ei siis dissata siksi että hän yrittäisi kumota Jumalaa luonnontieteellä. Se viha on ihan sitä luonnontiedettä vastaan.
Tämä johtaa siihen erikoiseen tilaan jota NoMa -periaatteensa kanssa hosuvat uskovaiset eivät näytä ymmärtävän. He nimittäin korostavat että uskonto ja tiede eivät ole ristiriidassa. He korostavat että uskonnon ja tieteen välillä on yhteys. Tämä yhteys on se lupa jolla minä sain seurakuntanuorena olla se mikä olin. Kun uskonto ja tiede nähdään ristiriidattomiksi (compatible) moni näkee tämän oikeutukseksi jolla uskova saa luottaa luonnontieteisin ja nojata niihin huru mycket.
1: Vasta kreationismin kanssa voi tulla vaikeuksia. Mutta tämä on perustaltaan jotain jonka vaikeudet johtuvat siitä että se nähdään tiededenialistisena tai pseudotieteellisenä liikkeenä, ei tieteenmukaisena liikkeenä.
Karu totuus on se, että vastaava kielletään jos olet uskonnoton. Usein selitetään että usko ja tiede eivät ole ristiriidassa. Mutta tämä puoli unohtaa sen, että ateisteistakin osa pitää luonnontieteistä, mutta eivät halua ottaa teologista painotaakkaa mukaan. Ja tässä kohden ongelmia tulee. Uusateismin kritiikissä valtaosa moitteesta tulee siitä että he pitävät luonnontieteistä ja korostavat että heidän näkemyksensä on yhteensopiva luonnontieteiden kanssa.
1: Tarkalleen ottaen sisältö ei kenties tyydytä uskovaisia koska siinä Jumala määritellään joksikin joka voidaan ratkaista luonnontieteen keinoin. Uskovaiset sanovat että asia ei välttämättä - tai jopa suurimmassa osassa jumalakäsityksistä - ole näin. Ateistit kuitenkin lähinnä luottavat luonnontieteeseen, hylkäävät muut metodit itselleen epämielekkäinä ja päätyvät tätä kautta siihen että ateismi on johtopäätös koska yhtään heistä relevantin Jumaluusmääritteen mukaista Jumalaa ei ole. Tämä on itse asiassa itselleni riittämätöntä, semanttista todistamista, mutta se ei ole sitä että Jumala oletetaan ja sitten presuppositionistisesti sovitetaan muut seikat siihen, eli se on laadukkaampi kuin valtaosa apologeettisista jumalatodistusmalleista. Ja se on ehdottomasti compatible luonnontieteiden kanssa.
Yhteiskunta ei kuitenkaan itse asiassa ajattele näin. Jos katsotaan valtaosaa uusateismin kritiikistä, huomioidaan se, että he korostavat miten uusateistit lähestyvät uskontoa väärin. Kun katsotaan mitä he haluavat korjattavaksi, vastaan nousee aina se "klassinen vanha hyvä sivistynyt ateismi" jota ikään kuin kaipaillaan. Kun näitä ateismin suuntauksia katsotaan, huomataan että ne voidaan jakaa karkeasti kahtia. Ne ovat joko kommunistisia tai ne ovat eksistentialistisia. Hyväksytty uskonnottomuus on poliittista, sosiaalista, eksistentiaalista. Kaikki hyväksyttävät tavat olla ateisteja olivat humanisti-intellektuellisia, ja tyypillisesti vielä vasemmalle kallellaan olevaa mallia. Tämä johti siihen erikoiseen tilanteeseen että en yht' äkkiä saanut olla sitä mitä olin ja mitä minun oli aina annettu olla. Ja niin omituista kuin se olikin, niin minua jopa kannustettiin olemaan sellainen joskus. Ne olivat niitä hyviä piirteitäni. Toisin kuin ne sosiaaliset taidot, joissa sitten tuli perseiltyä urakalla koko ikä.
Uskovaiset loukkaantuvatkin heti jos esität että olet uskonnoton ja että maailmankuvasi on tieteellinen. Ja he eivät ole kaikki. Tosiasiassa tässä tilanteessa klassiset intellektuellit ateistit - ne ihmiset joiden parista ehkä luonnostasi haet tässä tilanteessa tukea - ovat pahimpia vihollisiasi. ; Syynä on se, että skientismiä pidetään "porvarillisena". Se nähdään ilmiöksi jota postmoderni vasemistolaisateisti vastustaa. Uskovaiset järkyttyvät skientismin kylmyydestä ja postmoderni ateismi tekee saman. Kommunismi keskittyy politiikkaan. Vallankumouspuheet ja työ on tärkeämpää kuin tuollaiset piipertelyt.
Oikeistolainen, konservatiivinen tai luonnontieteellinen ateisti oli helposti melkolailla omassa kuplassaan. Vihervasemmistolainen humanistiateisti oli jotain joka oli ilmeisesti saanut suopean katseen jopa valtionkirkolta ; Toki 1960 -luku oli ollut hurjaa aikaa, mutta ilmeisesti tässä oltiin päästy jonkinlaiseen rauhansopimukseen. Ilmeisesti se, että uskonto sai pitää tieteen oli yksi näistä tärkeistä rauhanneuvottelurajoista. Tai jotain. Selvää oli se, että tilanne oli niin että (a) uskovaisen oli luontevaa ja sallittua olla eksistentialisti tai humanisti. (b) ateistin oli luontevaa ja sallittua olla eksistentialisti tai humanisti. (c) uskovainen saa miettiä tieteen ja uskon yhteyttä ja perustella näille vahvojakin yhteyksiä, teorisoida vaikka siitä miten kristinusko oli tärkeää jotta tiede keksittiin tai voitiin keksiä (d) ateisti joka oli skientisti oli kauhistus ja lepraa kaikille.
Karkeasti ilmoitus johtuu siitä että "skientismi ei luo mitään maailmankuvaa, se on mekaaninen ja kylmä." Eli skientisti saa olla jos on uskovainen ja luottaa johonkin Jumaluuteen. Ja jos on humanisti, niin on eksistenssi ennen essenssiä eikä skientismin maailmankuvattomuus ole ongelma. Tai jotain.
Tämä on itse asiassa liitoksissa vapaa-ajattelijoihin että eiuskonnollisiin vapaa-ajattelijoiden haukkujiin. Sillä kun puhutaan uusateismista, suomessa se tarkoittaa sitä että yleensä haukutaan vapaa-ajattelijoita. Mitä ateismi teki, oli se, että se jakoi ateistiryhmiä sirpaleisiksi. Liikkeet erosivat ja sirpaloituivat toisistaan irti. Uusateismi ei ole itsessään oikeistolainen tai vasemistolainen, ja sen kautta konservatiivisemmat ja luonnontieteellisemmät ja oikeistolaisemmat eiuskovat saivat itselleen viitekehyksen jossa he voivat toimia.
1: Tosin en rehellisesti sanoen osaa aivan täysin sanoa että onko Sartre ja Camus ateisteja joita on alettu oikeuttamaan vasta uusateismin ilmestymisen jälkeen. Nimittäin tuntuu että monesti tilanne on se, että ihan vähän aikaa sitten uskovaiset haukkuivat niitä kommunisteja ja eksistentialistiateisteja ties miksi. Intellektuelliateisti muuttui salonkikelpoiseksi ja sivistyneeksi heti kun Dawkins tuli esiin ja keskustelun ydin siirrettiin humanismista luonnontieteisiin. Että ne kehtasivat ottaa uskon ja tieteen NoMa -periaatteen ja rikkoa sen noin tavalla joka loukkaa kaikkia niitä joista tiede ja uskonto ovat juuri niin hyvin yhteensopivia että niiden välillä on voimakas symbioosisuhde, niin että ne eivät tavallaan olekaan mitään eri magisterioita. (Tai siis. hups.)
Ateistien kohdalla kysymys oli osittain vallasta. Ateismi oli määritelty tietyllä tavalla ja tämä toi tiettyä valtaa ja ohjailukykyä ihmisiin. Tätä kautta tästä vallasta ei ollut miellyttävää joutua luopumaan. Toisaalta kysymys oli myös ateistien maineesta. Uusateismi "rikkoi rauhansopimuksen" (tjsp) skientismillään ja heihin ei haluttu samastua.
Koska en ole kristitty ja kannatan luonnontieteitä ja olen kiinnostunut lähinnä niistä, on seurauksena se, että joudun oikeasti väkisinkin taistelemaan samalla puolella samalla rintamalla kuin uusateistit. Sillä vihollinen - nimenomaan vihollinen, sillä ihminen joka käyttäytyy sinua kohtaan kuten he käyttäytyvät ei voi olla ystäväsikään - ei erottele. Jos nimittäin oikeasti otatte esille vaikkapa Esko Valtaojaan kohdistuvan kritiikin, Kari Enqvistiin kohdistuvan kritiikin ja Richard Dawkinsiin kohdistuvan kritiikin, voitte huomata että heihin kohdistuvat käytännössä samat argumentit. Ja vain osa siitä on uskonnollista tai uskonnolliseksi katsotulta taholta. Tämä on toki se näkyvin ja laajin ja eniten lukijoita saanut osio. Mutta heitä kaikkia vastaan käydään myös humanistirintamalta. Humanistit, riippumatta siitä ovatko uskovaisia humanistjea tai ateistisia humanisteja, kritiikki on tietynlaista. Kahden rintaman sota on identtinen, eikä se välitä onko kriitikko eksistentialistiateisti vai skientistipappi. Eikä se välitä oletko agnostikko, uskonnoton vai ateisti.
Katsotaan vaikka mitä mannermaisen filosofian ystävä ehdottaa Enqvistille ja Valtaojalle, joista kumpikaan ei ole edes ateisteja. Asiallista, henkevää, humaania, syvällistä, ymmärtävää, rakastavaa, ihmisläheistä : "Esko Fantasia Valtaojan voisi ampua lähimpään mustaan aukkoon. Raketin kylkeen kirjoitettakoon: ‘Olen Esko – avaruusfyysikko ja kaikkien alieneitten ystävä. Terveisiä Maasta. Pelataanko shakkia?’ Kari Kvanttipaavi Enqvist sen sijaan ansaitsee oman oikeaoppisuusasenteellisuutensa inkvisitorisessa hengessä polttoroviokuoleman. Sytykkeeksi käytetään luontoystävällistä bensiiniä. Rovion eteen pystytetään plakaatti: ‘Katsokaa, miten heikko emergenssi redusoituu pienimpiin osatekijöihinsä, joista meillä voi aina olla rationaalis-kausaalista tietoa. Tämä on empiirinen testi’."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti