Sudet niskassamme ~ eli luontosuhdetta Raamatulla päähän



Kirjoittajalla on ilves aina niskassaan.
Se on alkuperäiskielellä (Pisani-Dossi) louo cervino ja (Getty Manuscript) lovo cerviero.
Bestiaarit, sen ajan eläinkirjat, ilveksiä ja susia ei eroteltu toisistaan niin tarkasti.

 Olen onnistunut ärsyttämään ihmisiä kirjoittamalla susista. Merkittävää on se, että vaikka olenkin kirjoittanut eläinten hyvinvoinnista säännöllisen epäsäännöllisesti mutta tasaisella aikajanalla, nämä kiukkuiset kommentit näyttävät tulevan esille vain silloin kun aihe on jotenkin muodikasta. Näin ollen esimerkiksi tekstit joissa olen moittinut kliseeksi käsitystä jossa susi ei olisi koskaan tappanut yhtään ihmistä on nähty pahana. Ja ne eivät ole saaneet reagointeja muulloin kuin silloin kun aihe on ollut juuri hypessä mediassa. Välikausina - eli enemmistön ajasta - en saa mitään kommentointeja tästä aihepiiristä.
1: Laadukkaammasta päästä on hyvä ottaa pieni maistiainen ; Perusteluna on ollut esimerkiksi sinänsä mielenkiintoinen näkemys siitä että menneinä aikoina sudet, villikoirat ja ilvekset on laitettu saman nimen alle. Tässä argumentissa ei tietysti ole muuta vikaa kuin se, että jos on väärin tulkita että kaikki nämä kuolemat pelkästään susien tekemäksi, niin olisi täsmälleen samasta syystä aivan väärin vain päättää että ne kaikki ovat koirien tahi ilvesten tekemiä. On järkevää olettaa nimenomaan niin että osa on susien, osa ilvesten ja osa koirien tekosia. Myytti murtuu täsmälleen sillä tavalla kuin sen on tarpeenkin. ; On hyvin järkevää uskoa että susi on tappanut dokumentoidusti ihmisiä. ~ Tämä ei sinänsä ihmetytä koska tietääkseni luonnossa ei ole aivan vaaratonta eläintä. Pieni sisareni on aikanaan joutunut variksen nokkimaksi ja iso vihainen varis voikin olla relevantti ja pelottava ja väkivaltainen kohtaaminen. Samoin itse olen juossut Korsossa pakoon vihaista peuraa. Bambit ovat relevantti uhka, onhan niiden pää tehty aseista. Olisi hitusen konua uskoa että juuri kohtuullisen iso kokoiset sekä raatelukykyiset petoeläimet olisivat niitä harvoja eläimiä joista ei olisi ihmisille mitään riskiä.

Merkityksellistä on kuitenkin se, että aihe on sellainen että eläimiä puolustetaan vain kun se on muodikasta mediassa. Itseäni tämä ärsyttää. Etenkin kun edellisistä teksteistäni on aikaa - en ole kirjoittanut aiheesta tarkoituksella tämän muotivirtauksen aikana ihan siksi että se on muotivirtaus. Kuitenkin kommentteja aiheesta on tullut nimenomaan viime aikoina. Tämä korostaa sitä, että monet susia puolustavat ovat "muotivirtauskannalla". Erityinen ihmettely tulee kuitenkin siitä että minua pidetään petovihaajana. Minulle on esimerkiksi ihmetelty että mistä ihmeestä minun "alatyylinen petovihani" kumpuaa. Tämä on erikoita koska en ole petovihainen, päin vastoin. ~ Se, että monet "luontohippien" tarinat ovat myyttejä ja niitä sellaisiksi viittailen, ei ole samaa kuin petovihaisuus tai halu tappaa susia tai koirasusia. Se on goddamit aivan normaalia skeptisyyttä. Sitä, että itseä miellyttävä mielipide ei ole oikea vain siksi että se on miellyttävä.

Ollakseni tasapuolinen korostan että en ole petovihaaja. Ja itse asiassa ajattelin vittuunnuttaa juuri nyt juuri tässä blogauksessa aika monia ihmisiä jotka ovat nimenomaan siellä "petovihaavammassa" puolessa. Tämä sopineekin varsin hyvin siihen rooliin ja osaan johon luontokuvani ja ihmiskuvani minut luontevimmin asettaa. "Diplomaatti on tunnetusti kaikkia vastaan" tälläisissä aiheissa joissa on selkeät puolet ja poterot - ja enemmistöä ei vaan jaksa kiinnostaa, osittain siksi että koko keskustelukenttä on niin helvetin järjetön, ehdoton ja tarjolla on ääripäitä jotka huutavat likimain vain sitä että eivät ole ääripää vaan  se toinen puoli on. Ja vain jälkimmäinen osa on totta.

Otan käsittelyyn teologisen argumentin. Se on toki pääasiassa tarkoitettu kommentiksi jossa on syytetty että aito kristitty ei voisi kannattaa susien tappamista. Argumenttina on tietysti viittaus siihen että susikin on luojan luoma. Tämänlainen argumentaatio "ad fundamentalismi" on vain vitun ärsyttävää. Oikeaoppisuus ja dogmaattisuus ja dogmatismin kautta ideologioiden luokitteleminen on jotain jota saamme kuulla uskonhihhuleilta teologian politiikkaan siirtämisessä muutoinkin riittävästi. Sitä ei tarvitse erikseen tuoda liikenteeseen. Sitä on muutoinkin liikaa. Ja ylipäätään teologia on siitä jännittävää että Raamatulla voi perustella likimain mitä tahansa muutoinkin, joten "ei voi olla kristitty ja uskoa asiaa X" on yleensä yllättävän huono ratkaisu asioihin. Raamattu kun on monisyisempi kuin monet dogmaattiset luokitelmat joihin sitä yritetään ja halutaan sovittaa.

Jotain kommentoitavaa siitäkin kuitenkin voi sanoa. Vaikka esitys on toki korostetusti yksityisen ihmisen argumentti, mutta tosiasiassa jos tehdään väitteitä susien ja petojen käyttäytymisestä, se on eläinten käyttäytymisen tutkimuksen alaan kantaa ottavaa. Ja tässä vaiheessa sitä ei voida enää perustella tai suojata moitteelta millään uskonnollisella vakaumuksella. (Samasta syystä kuin susia ei voi kutsua ihmisille totaalisen vaarattomiksi eläimiksi vain koska monien ideologiassa eläimet eivät ole enää eläimiä vaan jonkinlaisia symboleja..)

Argumentti koostuu sinänsä ymmärrettävästi Raamatunjakeista. Niissä annetaan tietty kuva petoeläimistä. Esimerkiksi susista Raamattu todellakin sanoo niin, että  "Hes.22:27 "Sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta"" ... "Matt.7:15 "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat RAATELEVAISIA SUSIA" ... "2 Piet.2:12 "...niin kuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet..."" Ne heijastavat varsin hyvin Raamatun kuvaa. Tästä tehdään erikoinen päätelmä jossa "Monien vuosituhansien aikana ihmiskunta on oppinut, että susi on vaarallinen eläin - sen ovat kokemuksien kautta jo aikoja sitten eläneet esi-isämme todenneet. Tuntuu varsin oudolta - että jopa itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset - vähättelevät suden pahuutta ja tahtovat niitä lisää Suomeen; siitäkin huolimatta, vaikka lukemattomissa paikoin maatamme sudet ovat alkaneet käyttäytymään yhä röyhkeämmin vieden lemmikkejä pihapiiristä ja uhkailevalla käytöksellä pelottaneet lukemattomia lasten vanhempia niin, että monissa paikoin lapset joudutaan viemään erilliskyydillä kouluun (koska pelätään lasten turvallisuuden puolesta). Sen minkä historia (myös Raamatun historia) on osoittanut todeksi - sen ylifanaattiset susiensuojelijat pyrkivät vesittämään väittämällä valheellisesti sutta täysin vaarattomaksi eläimeksi." Kirjoittajalla on jopa pyyntö "KRISTITTYINÄ MEIDÄN VELVOLLISUUS ON AUTTAA HÄDÄNALAISIA IHMISIÄ: KANSALAISALOITE NIIDEN PUOLESTA, JOTKA OVAT YLISUUREN SUSIKANNAN UHREJA"

Selvästi tämä teksti menee toiseen ääripäähän. Jos susien viattomuusmyytin rakentaminen on naurettavaa, niin kohtuuttomuus toisessakin suunnassa on varsin järjetöntä. Suoraan sanoen luokittelen tämän samaan luokkaan Craigin eläintenkärsimysargumentin kanssa. Eli se on aika huonosti tosiasioihin sopiva.
1:  Craigin eläinten kärsimyksellä argumentointi on tosin rehellisesti sanoen juuri sitä samaa argumenttiperinnettä kuin Raamatunjakeiden kautta kristillistä eläinsuhdetta esilletuonut blogaus/moitteenaiheeksi kummunnut teksti. Craig vain ei ole niin Ison Kirjan lumoissa ja sen sijaan leikkii pikku pseudotieteilijää ja mokailee enemmän tekemällä vakavia asiavirheitä eläinten fysiologiasta.

En ole todellakaan niitä ihmisiä joista "sudet vain leikkivät koirien kanssa" eivätkä olisi koskaan ikinä missään tappaneet ihmisiä. Susi aiheuttaa nykyäänkin myös taloudellisia tappioita jos ne sattuvat jostain aidanraosta pääsemään vaikkapa lammaskatraaseen. Tätä ei vain pidä vähätellä, mutta ei tietysti myöskään liioitella.

Kuitenkin tässä on usein menty siihen että pelko muuttuu aidoksi uhaksi. "Tämä päivä" -blogissa kirjoitettiinkin siitä miten se, että on nähnyt suden ja mitään pahaa ei ole tapahtunut on muuttunut syyksi tappaa susi (sen sijaan että se olisi evidenssiä siitä että susi ei käy kohdatessa suinpäin kurkkuun.) Tämä on samantapainen omituinen argumentti joilla yritetään monesti kieltää metsästysaseiden käyttöä. Kivääri nähdään ensi sijassa aseena ja uhkana, joten se että näkee metsästäjän aseen kanssa tai kuulee ihmisten kulkevan aseen kanssa metsissä tahi kuulee näiden ampuvan käsiaseella tarkka-ammuntasaleissa muuntuu aina syyksi bannia koko ilmiö. (En ole vakuuttunut.) Toinen erikoinen piirre on lasten tunteisiin vetoaminen. On toki surullista kun Musti syödään. Mutta en ole jostain syystä nähnyt samaa argumenttia autoja vastaan ; Musteja jää autojenkin alle. Autoja ei kielletä poistettavaksi.

Kyllä. Olen ehdottomasti niitä ihmisiä joiden mielestä sudet ovat Suomessakin ihan oikeasti tappaneet ihmisiä historian varrella. Oleellista on se, että tällä hetkellä susikanta ei ole relevantti. Melko yksinkertaiselta pohjalta asiaa tirkisteltiin "Tämä päivä" -blogissa ; Susikanta on aika pieni, muuttoliike on enemmänkin Suomesta pakoon kuin Venäjältä tänne virtaavaa. Ja maissa joissa susien ja ihmisten populaatiot ovat isompia kuin Suomessa ja kohtaamisia enemmän eivät pelkää susia yhtä paljon eikä riskejä sielläkään ole vaikka susia onkin paljon ja vauvoja riistettäväksi läjäpäin. Ja ne eivät  Joku kysyy että pitääkö sen lapsen kuolla suden hampaissa ennen kuin asia otetaan tosissaan. Sanoisin, että kyllä. Vähän kuten tautiepidemioita ei keksitä olemassaoleviksi ennen kuin on yhtään sairastunutta. Olen erittäin pahoillani jos joku kuvittelee että elämme maailmassa jossa voisimme tietää tämän paremmin.

Toinen puoli asiasta on se, että historiaan viitatessa Raamatun ja sen hipimmän "jalon henkisen luonnon ystävän" kohdalla usein korostetaan että menneet sukupolvet olisivat erityisen osaavia luonnossa. Tämä on kenties pitänyt paikkaansa metsästäjä-keräilijäkulttuureissa. Mutta maanviljelyskulttuureissa ja muissa paikkaan jämähtäneissä kulttuureissa metsä on ollut enemmänkin pelottava ja vieras. Itse asiassa on järkyttävää miten alkeelliset tiedot eläimistä on ollut. Sen ajan oppineita näkemyksiä ja kansanperinnettä tarkastellen viisaus oli sitä että luonnosta nähtiin maatalousenteitä. Ei sitä että tiedettiin miten luonto ja eläimet toimivat. (Mainitsin alkupuolella siitä että susia ja ilveksiä laitettiin samaan luokkaan. Tämä on vain pientä esimakua siitä miten erittelykyvyttömiä sitä oltiin. Sama syvä jaottelukyvyttömyys kattaa näkemyksiä.)
1: Tosin liennytykseksi on sanottava että Raamatun tekstejä lainatessa tekstit näyttävät siltä että susien raatelu näyttää kohdistuvan karjaan ja saaliiseen eikä ihmisiin. Sudet raatelevat mutta kirjoittaja ei korosta että mitä ne raatelevat. Tämä korostuu miten lampaita - eikä esimerkiksi vauvoja - suojellaan pedoilta. Tämä kuulunee siihen piiriin joka lammaspaimenilla on ollut sitä konkreettista elinpiiriä. Kovin vahvaa etologista osaamista ei tämän tiedostamiseksi tarvita eikä tässä siksi ole kovin suuria ongelmia. Kirjoittajalta löytyy myös tähän mukaan lainaamaton jae jossa karhu tappaa puolustaakseen poikasiaan, joka itse asiassa kuvaa oleellisesti karhujen väkivaltaista käyttäytymistä senkin suhteen miten Suomessa on silloin tällöin harvakseltaan ihmisiä karhujen kynsissä kuollut.
2: Ja myös nyky-yhteiskunnassa ollaan kaupungissa eikä käydä luonnossa. Ihmiset eivät nykyäänkään osaa juuri mitään luonnosta. Siksi kai niin monet hakevat luontokuvaa Raamatusta ja hengellisyydestä eivätkä etologian kirjasta. Tämänlaiset eivät ole mitään "jaloja luonnon ystäviä" vaan ideologisia haihattelijaidiootteja jotka yleisesti ottaen ovat asioille haitta, koska he eivät oikeasti aja luonnon asioita, vaan ajavat mielikuvaansa luonnosta ja tähän liittyvää politiikkaa, joka ei yleensä ottaen edes koske luontoa vaan muita ihmisiä. Ja nähdäkseni jopa luontodokumentit voivat vääristää ihmisten luontosuhdetta, kun niissä ei kuvata sitä tuntikausien makoilua. Vaan aina on saalistus-pakeneminen tai lisääntymisaktio tahi synnytys menossa. Jos luonto olisi näin raaka, ei yksikään eläin varmasti eläisi lisääntymisikään asti. Dokumentti on aina valikoitu ajanjakso ja valikoitu hetkien kokoelma. Ja näitä ei koota satunnaisesti. Osa on "mielenkiintoista" ja muuta ei näytetä.

Näkisin että suomessa on susiin liittyvä ongelma joka ei liity lakiin. On itse asiassa aivan väärin tarkastella susienmetsästsystä lupien kautta. Itse olen ihan silmästä silmään nähnyt itä-suomalaisia tyyppejä joista susi ammutaan metsällä aina kohdattaessa. Ja jos se sattuu olemaan pantasusi, niin panta heitetään ensimmäisen idän suuntaan menevän rekan katolle tai jotain vastaavaa. Susia yksinkertaisesti kaadetaan "pimeästi". Ja tähän pitäisi puuttua. Koska jos metsästäjät eivät noudata lakia, kuinka voimme luottaa heihin muissakaan laillisuuskysymyksissä. Kysymys tässä kohden on vähän kuin hevosenlihan sekoittamisessa naudanlihaan. Hevonen itsessään on syömäkelpoista ja hyvää lihaa, mutta jos emme voi luottaa ruokaketjuun ja siihen että tuote on mitä on luvattu, niin mitä kaikkea muuta ja vaarallisempaa kuin hevosenliha sinne sekaan voidaan periaatteessa laittaa. Aukko systeemissä antaa tila koijaamiseen. Ja koijaavat tahot ovat koijaavia tahoja.