Bond -pahiks Blofeldtillä on valkoinen kissa. Hän silittelee sitä. Onhan se selvää että jos on olemassa virallinen kissa, se vaikuttaa mainetta kohottavasti. Että ei voi olla läpeensä paha, kun aina sama kissakin on elossa. Sitä siis hoidetaan sitä elikkoa! Ja aina silitellään, eikä sille olla julmia. Ja tarkalleen miettien on ne piraijatkin ruokittu, joka kerta! Kyllä siinä tajuaa moraaliselta kompassiltaan terve, että eläinrakas Blofeldt ei ole mikään läpimurhaaja maailmanvalloittajadiktaattori! Selvästi! ; Ihan toista maata on se Bond, jolla on seikkailujensa pohjalta kyseenalainen moraali. Ja yhdessä elokuvassa Bond myös potkaisee Blofeldtin kissaa, mikä kertoo että hän ei ole hyvä ihminen. Meilläpäin opetetaan jo lapsena että hyvä ihminen ei potki kissaa.
Blofeldt muistuttaa, että jos on äärimmäisen paha - eikä esimerkiksi elokuvasarjan sankari vaan on vaikkapa vaan vaatimattomammin oman elämänsä superkonna - on keskitettävä ponnekkaasti huomio kaikenmoiseen imagonkohottamisponnisteluun. Kun ei ole ihmisellä sisällään kauneutta tai kunniaa, niin se tuottaa vaikeuksia. Tämä ei kuitenkaan ole monelle este (Yllättävän harvalle on.) Pontevasti ihmiset taistelevat tekojen synnyttämiä ikäviä sivuvaikutuksia vastaan. PR -toiminta tarkoittaa karkeasti sitä että ihmiset käyttävät varoja aivan toimivasti maineensa erinomaistamiseen. Ryvettynyt mainetta - joka näkyy vaikka lehdistön antamissa lisänimissä kuten "Lissabonin teurastaja" - voidaan elvytellä jopa konsulttivoimin. On monelle helpotus että maineensa vuoksi ei tarvitse aina tehdä työtä itse.
Sisäinen kauneuden puute johtaa usein tekojen rumuuteen ja PR on kosmetiikkaa jonka jälkeen kaikki näyttää kuin olisit sittenkin sisäisesti kaunis ja ne teotkin olisivat ihan kauniita. Ja juuri mikään ei ole tehokkaampi keino tähän kuin hankkia lemmikki. Eikä mikä tahansa lemmikki. Sen pitää olla söpö. Blofeldt ei olisi päässyt pitkälle jos hän olisi ottanut paijattavakseen rupikonnan tahi kilpikonnan - huolimatta siitä miten ihastuttavia eläimiä nämä tavallaan osaavat olla. (Krokotiili ei ole vaihtoehto. Eikä ne krottikalat syvänmeren ytimestä.)
Monen luulisikin ottavan oppia. Ja se parantaisi ilmapiiriäkin.
Kuvitellaan, että illan pääuutislähetyksen alkupuolella kerrottaisiin, että kohta tulee ties mitä bensa-aseman dopingpussista, seksitekstiviestistä, lautakasasta, puoluetovereiden internetmöläytyksistä tai unohtuneita työkuitteja koskeva tiedonanto.
Sitten tämä tukalassa tilanteessa oleva selittäisi että on oikeasti jostain Terhokodin dementiaosaston salaisesta siivestä ja siksi unohtanut koko asian. Mutta että hänellä on kissanpentu, oma henkilökohtainen virallinen kissa. Ja jatkaisi että "katsokaa miten se tuossa uutistoimistossa nyt juuri livenä pariaikaa leikkii pallolla joka on narun päässä. Että eiköhän tämä tiedonanto ole tässä." ; Muutkin uutiset olisivat sitä, että meille ei näytettäisi reportterien toimesta sotien verisiä ruumiita tai nälkiintyneitä luurankoutuvia ihmisiä ties mistä ulkomailta. Sen sijaan katsottaisiin kun maan diktaattorijohtajan hamsteri juoksisi pallossa. Tai miten sen kissa soittaisi pianoa. Tai koira kävisi WC:ssä ja vetäisi lopuksi! Tälläisiä kuvia miettiessä tulisivat kaikki hyvälle tuulelle.
Tälläistä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti