Hommasin itselleni Lontoon matkan toukokuun alkupuolelle. Matkatoimisto halusi pankkiviiveen vuoksi tästä paperikuitin, joten kävin hakemassa sellaisen pankista. Siinä odotellessa kirosin sitä että satuin valitsemaan juuri sellaisen päivän jona ihmiset saavat eläkkeitä ja palkkoja. Jonottamista oli yllättävän paljon. Raivostuttavan paljon.
Eräs vanhempi varsin kovaääninen herrasmies, sanotaan vaikka äänekkääksi papaksi, selitti kaverilleen että ei pidä verkkoasioinneista koska niistä ei saa kuittia. Siksi hän käyttää asiakaspalvelua. Muutenkin henkilökohtainen palvelu sai kehuja jonottaessa. Tätä oli rattoisaa kuunnella. Itse asiassa oli myös pakko.
Sitten kun pappa sai asiansa hoidettua, selvisi että hänen kaverinsakin oli jonottamassa. Niinpä hän ei poistunut vaan jäi. Nyt aiheena oli se, miten ennen oli kaikki paremmin. Kuitit olivat ennen olleet pienempiä. Silkkipaperia olivat pankkikirjan sivut, ja pieni tekstirivi ja leima annettiin. Paperia säästyi.
Mies selitti että miten vanhan ajan kuititkin pystyi laittamaan kenkään. Hän heilutteli saamaansa A4 -tulostetta, taittoi sen ensin kahtia, sitten kahtia ja vielä kerran kahtia. Hän ravisteli paksuhkoa nippua. Yritä tätä laittaa kenkään, mies uhosi. Mies selitti että ATK -hirvitys on luontoa ja puuta haaskaavaa kun tietotekniikka itse asiassa lisää paperintarvetta. Että tätä ei jupit snaijaa.
Mitäpä tähän oikein voi sanoa. Paitsi, että ei sitten ehkä kannata laittaa kuitteja kenkään muutenkaan. Se ei ole kuittien funktio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti